Paunonen: Heikko kestävyys nykyjuoksijoiden ongelma

Heikko kestävyys on suomalaisten kestävyysjuoksijoiden ongelma, ei nopeuden puute, Ari Paunonen sanoo tuoreessa yleisurheilun valmennusjulkaisussa Huippu-Urheilu-Uutisissa.

Entinen huippujuoksija patistaa nuoria juoksijoita tekemään systemaattista kestävyyden osa-alueiden testausta ja seurantaa.

- Kynnysmääritysten avulla harjoittelu voidaan ohjata oikeille tehoalueille, harjoittelun toimivuutta voidaan seurata ja välttää liian kovat harjoitusvauhdit, Paunonen sanoo. 

Paunonen, 57, ahertaa nykyisin valmentajana ja Juoksija-lehden toimittajana. Hän otti kantaa kestävyysjuoksun haasteisiin ja esitteli aktiivivuosiensa harjoittelua pääkaupunkiseudun kestävyysjuoksuvalmentajien tapaamisessa. Yksi ex-juoksijan pääviesteistä nuorille juoksijoille oli määräharjoittelun arvostus.

- Vain 800 metrin harjoittelussa voidaan juosta hiukan vähemmän määriä, jos harjoitusta muutoin kertyy riittävästi monipuolisen lihaskuntoharjoittelun kautta.

Paunosta harmittaa, että kestävyysjuoksusta puhuttaessa ajaudutaan toistuvasti päivittelemään nykytulosten heikkoutta ja muistelemaan 1970-luvun urotekoja. 

- Kotimainen taso on pudonnut merkittävästi 1970-luvulta. Niin juoksijoilla kuin valmentajilla on varmasti opittavaa siitä mitä on tehty ennen. Nykytilanteen mollaaminen ei kuitenkaan auta tason nostamisessa mitenkään, Paunonen muistutti.

Paunosta turhauttaa myös sen toistelu, että lasten ja nuorten liikunta on liian vähäistä. Sen sijaan Paunosen mielestä olisi syytä keskittyä kehittämään nuoria urheilijoita kohti aikuisikää.

- Nyt jo 20-vuotiaat urheilijat unohdetaan usein seura- ja liittotasolla kokonaan, Paunonen sanoo.

Mitä kannattaa kehittää, mitkä ovat tukiominaisuuksia?

Omassa valmennuksessaan Paunonen korostaa kestävyyden merkitystä ja sekä sitä, että vauhti- ja maksimikestävyysharjoitukset tehdään rakentavasti, ei kuluttavasti. 

- Nykyisin ongelmana saattaa olla, että tehoharjoitukset juostaan liian kovaa, jolloin elimistön tasapaino ja aerobisuus (peruskestävyys) kärsivät. Esimerkiksi intervallimenetelmällä tehtävässä vauhtikestävyysharjoittelussa on se vaara, että vauhdit kasvavat helposti liian koviksi, Paunonen sanoo. 

Paunosen mukaan maltillisempi kyyti vauhti- ja maksimikestävyystreeneissä mahdollistaa suuremmat harjoitusmäärät eri tehoalueilla, ja siten myös paremmat huipputehot sitten, kun niitä todella tarvitaan.

Entinen huippujuoksija kysyy myös, että korostetaanko kestävyysjuoksijoilla nykyisin nopeus- ja lihaskunto-ominaisuuksia liian paljon. 

- Ne ovat juoksijalle tärkeitä, mutta johtaako niiden korostaminen siihen, ettei tehdä riittävästi aerobista juoksemista vaan lajin kannalta turhaa työtä, Paunonen sanoi.

- On tärkeää miettiä, mitkä ovat lajissa tärkeimpiä kehitettäviä ominaisuuksia ja mitkä tukiominaisuuksia. 

Pohja pettää, vammat iskevät

Paunonen uskoo, että liian vähäinen nuoruusvuosien aerobinen harjoittelu saattaa olla nykyjuoksijoita tiuhaan kiusaavien vammojen taustalla. Paunonen katsoo, että kroppa ei vain kestä sitten, kun juoksumääriä lisätään. 

- Myös liiallinen tehoharjoittelu voi altistaa vammoille. Esimerkiksi käy liiallinen harjoittelu sisällä, kovilla alustoilla ja hallien kaarteissa, Paunonen muistuttaa.

Paunonen juoksi omalla urallaan 1500 metriä 3.38,07 (1977), 3000 metriä 7.43,20 (1977), 5000 metriä 13.31,56 (1987) ja 10 000 metriä 28.25,16 (1987). Ex-juoksijan omasta harjoittelusta lisää joulukuisen HUU:n artikkelissa. HUU-lehden yhteystiedot löytyvät tästä linkistä

paunonen_ari_1977_mm-maastoissa-1-2.jpg
Ari Paunonen juniorisarjan kilpailussa MM-maastoissa 1977. Kuva Mark Shearman
29.12.2015 - 19:26