Grosseton sankarit median tentissä, presidentti onnitteli EM-joukkueita

Hopea ja pronssi tuntuivat hyvältä Samuel Purolan kaulalla. Hän oli yksi viisi mitalia ja yhdeksän pistesijaa saalistaneen 19-vuotiaiden EM-joukkueen sankareista joka tapasi mediaa Helsinki-Vantaan lentokentällä.

- Molemmat mitalit ovat yhtä tärkeitä ja yhtä painavia. Yllätyin, että pystyin juoksemaan näinkin korkeat sijoitukset, Purola puntaroi 100 metrin hopeaa ja 200 metrin pronssia.

Italian hellekelissä Purola, 17, otti tuntumaa arvokisojen pikajuoksijan kokopitkään ruokalistaan: 100 ja 200 metrillä yhteensä kuusi juoksua ja päälle vielä pikaviestin alkuerä ja loppukilpailu.

- Aika rankkaa se oli. Viestipäivänä mies oli ihan puhki. Finaalissa en meinannut jaksaa juosta loppuun omaa osuuttani, vaikka hyvin se sitten kuitenkin meni, Purola kertaili.

Kisojen paras hetki löytyi isompia miettimättä.

- Se oli 200 metrin finaalissa kun näin tulostaululta, että pronssia napsahti. Se oli yllätys, kun välieräjuoksu oli niin vaikea. Sain kuitenkin sen verran kaivettua jostakin tsemppiä, että pääsin finaalissa omalle tasolleni.

Valmentaja: Väsymysjuoksua mietittävä

Valmentaja Mika Purola seurasi paikan päällä poikansa urakointia.

- Pikajuoksuille keli oli hyvä (lämmön suhteen) vaikka oli vastatuulet ja jatkuvat nesteytys. Tilannetta seurattiin koko ajan, eikä minusta menty äärirajoille, vaikka kisaan tulikin yksi väsymysjuoksu, Purola arvioi.

Väsymysjuoksulla Mika Purola viittasi 200 metrin välierään, jossa Samuel oli kolmas ajalla 21,21 ja meni finaaliin aikavertailusta.

- Siinä sattui jotakin. Se pitää vielä purkaa osiin ja miettiä miksi hän oli niin väsynyt. 200 metrin finaali oli sitten tahdon voitto. Siinä eivät jalat enää paljon hermottaneet. Se oli sellaista hakkaamista. Hyvä näin. Se osoiti, että Samuelilla on kovat kilpailijanominaisuudet.

Juoksija itse muistutti, että hänellä on hyvät edellytykset kirkastaa mitalit samoissa kisoissa kahden vuoden päästä. Oman juoksun kehityskohteetkin ovat kirkkaana mielessä.

- Se on ehdottomasti lähtökiihdytys. Se tosin paranee iän myötä, kun tulee lisää voimaa ja saan kunnolla paikat auki. Uskon, että se lähtee rullaamaan siitä ihan itsekseen, Purola miettii.

Lehikoinen: Olin shokissa

Jos Purola yllättyi 200 metrin maalissa, yhtä ällistynyt oli Viivi Lehikoinen naisten 400 metrin aitafinaalin maalissa. Hän murskasi Annika Kumlinin yli 20-vuotiaan 19-vuotiaiden SE:n ajalla 56,49.

- Kun näin juoksun voittajan ajan, tiesin että nyt tulee kova aika. Kun aika tuli taululle, olin shokissa. En meinannut tajuta mitä tuli tehtyä, Lehikoinen kertaili mitali kaulassa Helsinki-Vantaalla.

Lehikoisen superjuoksu avasi hänelle pienen mahdollisuuden nousta rankingin kautta Lontoossa elokuussa kilpailevaan MM-joukkueeseen.

- Se olisi tosi siistiä. En ole yhtään ajatellut MM-kisoja ennen kilpailukautta tai sen aikana. Se olisi hieno kokemus ja erilainen kisa kuin mitä EM-kisa oli, koska siellä oli mahdollisuudet mitaliin, Lontoossa niitä ei hirveästi olisi, Lehikoinen puntaroi pienen hymyn kera.

MM-kisapaikan raja on tällä haavaa hieman alle 56,20:n tuloksissa. Tuli MM-kisapaikkaa tai ei, Lehikoisen juoksu oli upea kehitysloikka nuorelta juoksijalta. Kisasta hän ei paljon muista, mutta videolta se näytti hyvältä.

- Ainakin askeleet menivät hyvin. Pääsin 15 askeleella aika monta väliä. Takakaarteessa tuli yksi huonompi aita, muuten se oli hyvä juoksu. Jaksoin hyvin loppuun asti. Jussikin oli (valmentaja Ihamäki) oli tosi yllättynyt.

Lehikoinen on viivalla junioreiden SM-kisoissa. Silloin ohjelmassa on juoksijan mukaan ”varmaan vähän eri matkoja, mutta en tiedä vielä mitä”.

Murto: Tehokas kausi, Kinnunen: Ennätysjahti jatkuu

Wilma Murto kiitteli MM-pronssin Grossetossa tuonutta kilpailukauttaan tehokkaaksi: hän hyppäsi vain EM-karsinnan ja finaalin, joka toi mitalin. Harmikseen hän joutui kilpailun jälkeen toteamaan, että koko kesän kiusannut jalkapohja on niin kipeä, että kausi on pantava pakettiin (katso oheinen juttu)

- Nyt selvitetään perusteellisesti mitä jalan kanssa tehdään ja myös minkälaisen tiimin kanssa, Murto sanoi.

Keihäänheittäjä Elina Kinnunen jatkoi mitaliketjuaan Grossetossa. Mitaleilla hän oli Purolan ja Lehikoisen tapaan myös viime vuoden 17-vuotiaiden EM-kisoissa. Nyt pronssi heltisi naisten keihäällä tuloksella 52,94.

- Hieno kokemus kaikkiaan. Joukkueessa oli hyvä henki, Kinnunen kertaili kisamatkaa.

Hänelle loppukauden päätavoite on rikkoa 55 metrin raja. Oma ennätys on tällä haavaa 54,30.

- 55-metrinen on kiinni pienistä asioista ajoituksissa. Kun saa ristiaskelhypyn tulemaan hyvin, kroppa pysyy suorana ja käsi odottaa hiukan aikaa ennen vetoa, se on siinä, Kinnunen tuumi.

Presidentiltä kiitokset ja kannustukset

Grosseton 19-vuotiaiden joukkue ja aiemmin Puolan Bydgoszczissa kilpaillut 22-vuotiaiden EM-joukkue kokosivat yhteensä kahdeksan mitalia ja 19 pistesijaa. Se oli saavutus, joka ei jäänyt huomiotta valtion johdoltakaan.

Tasavallan presidentti lähetti joukkueille ja joukkueita johtaneille Tapio Rajamäelle ja Antti Leskiselle seuraavat kiitokset:

”On ollut ilahduttavaa seurata nuorten suomalaisten yleisurheilijoiden edesottamuksia 19-ja 22-vuotiaiden EM-kisoissa. Merkit viittaavat siihen, että tulemme saamaan lisää ilon hetkiä tulevaisuudessa.

Toivomme, että onnittelumme välittyvät kauttanne koko joukkueelle. Kahdeksan mitalia ja pistesijoja on upea saavutus, kruununa Simo Lipsasen historiallinen SE-ponkaisu kolmiloikassa.

Samalla haluamme kiitää Teitä ja valmentajia työstänne ja onnitella Suomen Urheiluliittoa –eteenpäin mennään”.

lehikoinen_viivi_seutulassa.jpg
Olin shokissa, kun näin ajan, Viivi Lehikoinen muisteli superjuoksuaan.
k_stavpallen_6376.jpg
Wilma Murron kausi jäi EM-kisan mittaiseksi: Tässä kisojen mitalistit: pronssimitalisti Molly Caudery, mestari Lisa Gunnarsson ja pronssimitalisti Wilma Murto.
elina_kinnunen_hs14562.jpg
Elina Kinnusen loppukauden tavoite on 55 metrin rajan rikkominen.