Kestävyysjuoksija Sandra Eriksson pinkoi Tukholman Premiärmilenin 10 kilometrin voittoon ajalla 34.56, joka oli juoksijalle iloinen yllätys
Syksyn harjoituskauden jalan rasitusvaivan kanssa kampaillut Eriksson ei mielestään ollut lainkaan siinä vireessä, että pystyisi moiseen vauhtiin 10 kilometrillä.
– Tein maanantaina harjoituksissa pidempiä vetoja. Ne menivät niin huonosti, että tuumin valmentajalle, etten juokse Premiärmilen -kisaa, koska pääsen tuskin alle 37 minuutin, Eriksson viesti.
Lähtöviivalle Eriksson kuitenkin tuli. Tavoitteena oli juosta alle minuutin hitaammin kuin parin vuoden takaisessa kilpailussa, jossa hän juoksi 34.37. Nyt lisähaasteena oli hyisen kylmä sää, mutta Erikssonin vauhti pysyi tasaisen hyvänä loppuun asti.
– Odottelin koko ajan, milloin tulee seinä vastaan, muttei sitä tullut. Osin sorapohjainen ja paikoinen luminen reitti oli raskas ja tuulta oli hieman. Tuntui, että pystyin kontrolloimaan vauhtia ja kirimään lopussa.
Treenit sujuvat, jalasta pientä vaivaa
Naisten estejuoksun SE:n haltijalla ja kokeneella arvokisajuoksijalla on takanaan kahden vuoden takkuinen jakso. Toissa syksynä juoksijan kantapäästä operoitiin luukasvama ja viime vuoden kilpailukausi jäi muutamaan starttiin.
Viime syksynä iski rasitusvaiva toiseen jalkaan. Nyt Eriksson on kuitenkin kuntoutumassa hyvää vauhtia kohti EM-kesää.
– Oli todella hyvä, että pystyin nyt juoksemaan hyvin. Erityisen tärkeää oli, että juoksu tuntui niin hyvältä. Kisa kertoi myös, että luultavasti peruskunto riittää myös esteisiin, Eriksson arvioi Premiärmilen-juoksun kertomaa.
– Treenit ovat menneet hyvin, mutta on todella vaikea sanoa, missä kunnossa olen, koska olen juossut niin paljon juoksumatolla ja niiden aikojen vertailu normaalijuoksuihin on vaikeaa. Hallissakin olen tehnyt paljon vain lyhyitä intervalleja.
Syksyllä kipeytynyt jalka vaivaa vielä hieman, joten harjoittelussa edetään Erikssonin mukaan maltilla.
– Viime viikkoina olen juossut myös piikkareilla ja tehnyt hieman aitojen ylityksiä. Luultavasti juoksen joitakin 5-10 kilometrin kisoja ennen ratakautta. Viikko kerrallaan mennään, eikä odotella liikoja.