Arokallio analysoi talven SM-kisoja: Naisten ja tyttöjen ote tiukkenee

Yleisurheilun sisähallien SM-kisat aikuisten, nuorten ja otteluiden osalta ovat ohi. On aika tarkastella, mitä huomioita kisoista on isojen linjojen osalta tehtävissä.

Tulostason arvioinnin jätän valmennuksesta vastaavien ja siltä osin itseäni huomattavasti viisaampien tehtäväksi ja keskityn puhtaasti määriin ja niiden kehitykseen erityisesti mies-/naisnäkökulmasta. Sekä tämän vuoden osalta että viisitoista vuotta sitten vallinneeseen tilanteeseen verraten. Mukana on toki huomioita, missä menemme suhteessa valmennuskeskusten kokoavaan voimaan.

Kuluvan vuoden SM-hallit järjestettiin Helsingissä, Kuortaneella ja Jyväskylässä. Siis varsin helposti saavutettavilla paikkakunnilla myös yleisurheilun ydinalueiden kannalta. Viisitoista vuotta sitten kisat pidettiin Helsingissä, Kuortaneella ja Tampereella, joten alueellisesta näkökulmasta tarkastellen kisatapahtumat ovat varsin hyvin vertailukelpoisia.

Pitkien heittojen talvimestaruuskisat olen jättänyt tarkastelun ulkopuolelle, mutta pikaisella silmäilyllä ne eivät olisi isoja kehityslinjoja muuttaneet miksikään.

Naisten osuuden kasvu sisähallien SM-kisoissa ilmenee seuraavasta taulukosta:

V 2003                            V 2018

                        M %    N %                 M %    N %

Aikuiset           50,6    49,4                44,1    55,9

22 V                53,6    46,4                47,3    52,7

19 V                56,2    43,8                43,8    56,2

17 V                47,2    52,8                42,3    57,7

Kaikki             51,2    48,8                44,2    55,8

Ikäluokittain tarkasteltuna huomio kiinnittyy siihen, että naisten urheilu-ura ei enää päätykään n. 20 vuoden iässä suhteessa yhtä usein kuin tämän vuosituhannen ensimmäisinä vuosina. Toinen häkellyttävän selkeä muutos on tapahtunut 17- ja 19-vuotiaiden nuorten miesten määrässä. Näissä ikäluokissa SM-halleissa näille ikäluokille kertyi tänä vuonna yli 200 lajiosallistumista vähemmän kuin viisitoista vuotta sitten. Tämä kehitys luo järkyttävän suuria haasteita yleisurheilulle kaikilla toiminnan tasoilla. Onneksi naiset pitävät meitä edelleen pinnalla.

Yhtenä pienenä signaalina viime vuosien kehityssuunnan jatkumisesta voi pitää myös 15-vuotiaiden tyttöjen määrää SM-halliotteluissa. Heitä oli mukana 55 eli selkeästi enemmän kuin kaikki ikäluokat yhteen laskien miehiä ja poikia.

Mikäli sama kehityssuunta jatkuu myös seuraavat viisitoista vuotta, olemme tilanteessa, jossa kaksi kolmesta yleisurheilijasta on tyttöjä tai naisia. Sinänsä tämä ei ole meille minkäänlainen ongelma, onhan yleisurheilu ollut jo pitkään yksi kaikkein tasa-arvoisimmista urheilumuodoistamme. Toisin kuin vaikkapa palloilulajit, joissa tasa-arvokeskustelu on kunnolla vasta käynnistymässä.

Syytä saattaa kuitenkin olla pohdiskella, mitä tämä kehitys mahdollisesti ja jopa todennäköisesti jatkuessaan meiltä vaatii. Uskoisin, että valmentajakoulutuksessa tämä kehitys on syytä tiedostaa. Poikkeaahan naisen valmentaminen miehen vastaavasta mm. voimaharjoittelun osalta kohtuullisen ratkaisevasti.

Ja onhan tämä kehitys otettava huomioon myös päätöksenteossa ja erityisesti päättäjiä valittaessa. Niin seura-, alue- kuin liittotasollakin.

Ohjauksella haasteita

Oman mielenkiintonsa hallikauteen antaa myös SM-hallien mitalien jakautuminen seurojen kesken. Erityisesti kaupunkivalmennuskeskuspaikkakuntien seitsemän pääseuran ja myös kymmenen kärkiseuran menestys SM-halleissa kiinnostaa.

Seitsemän pääseuraa otti SM-mitaleista 17,3 % ja kymmenen kärkiseuraamme yhteensä 23,8 %. eli lähes neljänneksen. Näissä arvioissa kannattaa aina muistaa, valmennuskeskusten ja ylipäätään urheiluakatemioiden olosuhteissa harjoittelee myös paljon urheilijoita, jotka edustavat edelleen kasvattajaseuraansa tai ylipäätään näiden keskuspaikkakuntien ulkopuolisia seuroja.

Ehkä mielenkiintoisempaa olisikin selvittää SM-mitalistien todellinen asumis- ja harjoitteluympäristö pelkän seurataustan ohella. Tätä selvitystä toki valmennusjohtaja tekee ainakin edustusurheilijoiden osalta. Minun tietoni eivät valitettavasti tälle tasolle yllä.

En malta kuitenkaan olla taas kerran korostamatta sitä, että meidän tulee kehittää omaa ohjausjärjestelmäämme siihen suuntaan, että myös tulevat potentiaaliset edustusurheilijamme löytävät tiensä riittävän nuorena parhaisiin mahdollisiin olosuhteisiin parhaan mahdollisen valmennuksen piiriin. Tässä työssä seurakysymykset on syytä jättää toissijaisiksi ja lähteä aina urheilijan kehityksen kannalta parhaasta mahdollisesta ratkaisusta.

Tämä edellyttää edelleen ennakkoluulotonta otetta valmennuksen kehittämisessä. Ja yhteistyötä eri tahojen kanssa siinä, että akatemioiden ja valmennuskeskusten kaikki olosuhteet saadaan sellaisiksi, että niihin voidaan urheilijoita hyvällä omallatunnolla ohjata.

Joka tapauksessa olemme kulkemassa positiivisella hytinällä kohti kesää ja aikuisten EM-kisoja sekä monia äärimmäisen kiinnostavia nuorten arvokisoja. Näistä yhdet eli 19-vuotiaiden MM-kisat pidetään Tampereella. Viimeistään siellä tavataan.

Ahti Arokallio

Observoija periferiasta