Joensuun Katajan Miro Tanninen ja Sakari Vallius joutuvat hetken miettimään vastausta kysymykseen, millaista heidän yleisurheilunsa nyt olisi ilman harjoitusryhmää. Jarkko Kumpulaisen valmennusryhmässä on heidän lisäkseen kuusi nuorta urheilijaa ja kaksi yleisen sarjan urheilijaa.

– Voi jopa olla, ettei ehkä yleisurheilu olisi minulla matkassa ilman tätä ryhmää ja Jakkea (Kumpulaista), 17-vuotias Tanninen sanoo.

– Olisi aika paljon tylsempää, ei tulisi huumoria heitettyä. Voisi olla välillä motivaationkin kanssa ongelmia. Nyt on hyvä ryhmä tukena, on aina mukava tulla tänne. Aina on hauskaa, 18-vuotias Vallius sanoo.

Tannisen päälaji on kolmiloikka, Valliuksen vielä tasapuolisesti pituus ja pika-aidat. Heidän lisäkseen vuoden 2016 syksyllä aloittaneen ryhmän alkuperäisjäsenistä on jäljellä kolmiloikkaaja Aatu Holopainen ja seiväshyppääjä Santtu Räsänen.

– Porukka on vuosi vuodelta tiivistynyt. Aika huumorin kautta täällä mennään, mutta myöskin ihan tosissaan. Omanlaista kilpailua on. Jos ei yleisurheilulajeista, sitten kaikesta muusta, sanoo Tanninen nauraen.

Mistä viimeksi?

– Nyt meillä on Sakarin kanssa vähän järjetönkin kisa siitä, että kumpi penkkaisi ensin 100 kiloa. Jakke sanoi jo, ettei siinä ole mitään järkeä. Tällä hetkellä olen vielä 10 kiloa edellä, mutta saa nähdä.

Tanniselle harjoitusryhmä toimii ylipäätään hyvänä motivaation lähteenä. Ystävien kanssa urheilu on mukavaa.

– Aina on hauskaa tulla treeneihin.

Hän on napsinut nuorten SM-mitaleita, mutta ura on meinannut pari kertaa jo loppuakin. Pari kesää treenejä on värittänyt myös kesätyöt Helsingissä. Viime syksynä nuorten SM-kilpailut muuttivat paljon.

– Huomasin siellä, etten ollut kyllä valmistautunut tähän yhtään. Siellä Sakarin kanssa lyötiin vetoa, että nyt alan treenata tosissaan. Sekin on vähän niin kuin motivoinut. Siitä lähtien en ole yhtään treeniä jättänyt välistä, ellei terveydellinen tila ole ollut sellainen.

Työn tulokset näkyivät jo hallikaudella, jolloin hän siirsi ennätyksensä komeasti uudelle metriluvulle ja voitti 19-vuotiaissa SM-pronssia.

– Oikeastaan ensimmäinen onnistunut hallikausi. Se antaa positiivista sävyä siihen, mitä kesällä voi tulla.

Kolmiloikassa häntä kiehtoo moni asia. Kuten vaikkapa lajikulttuuri:

– Kolmiloikkaajien maailma on niin positiivinen ja kilpailupaikoilla kaikki hymyilee toisilleen, kannustaa toisia. Vaikka kaveri saattaisi hypätä pidemmällekin, silti ollaan toisen onnistumisen puolesta iloisia. Se on ehkä se, mistä tykkään hirveästi.

”Aika paljon vitsiä heitetään”

Myös Vallius on päässyt lajeissaan hyvälle kehityskäyrälle. Kehitystä on edesauttanut ryhmä, jossa jokaisella on omat vahvuutensa. Vallius kehuu sen kehittävän kaikkia.

– Nopeus ja voima-arvot ovat ison hyppäyksen ottaneet syksystä tähän hetkeen, hän sanoo omalta osaltaan.

Hän kehuu ryhmän toimintaa rennoksi ja mukavaksi.

– Huumorilla mennään ja aika paljon vitsiä heitetään.

Samalla meiningillä hän on pitkälti urheillutkin:

–  Pienenä tehtiin ihan kaikkea, tykkäsin kaikesta keihäänheitosta pikajuoksuun. Pitkään keihästä heitin, koska se oli hauskaa. Korkeushypystäkin tykkäsin tosi paljon. Kerran käytiin moukaria ihan muuten vaan heittämässä treenin jälkeen, Vallius sanoo.

Kumpulaisen valmennettaviin kuuluu myös pituushyppääjä Kalle Salminen, joka on saanut seurata porukan nuoriso-osaston kehitystä läheltä.

– Vuoden aikana ovat kehittyneet hämmästyttävänkin nopeasti. Sitä on tietysti ollut mukava katsoa. Hyvä ryhmähenki ja energia on päällä koko ajan, Salminen kehuu.

Mitä koet pystyväsi antamaan heille?

– Ehkä sen mitä ei kannata tehdä ja mitä kannattaa tehdä. Ainakin noille hyppääjille voi jonkunlainen esikuva olla. Ei ainakaan niiden silmissä mitään kehtaa hölmöillä, 25-vuotias Salminen sanoo.

Tähän juttuun haastateltua nuorisoa Salminen kehuu ”hauskoiksi hepuiksi” ja ”hyviksi tyypeiksi”. Kehuja lähtee myös valmentajan suuntaan:

– Jakke on hyvä valmentaja ja rento. Hänellä on hyvä lajisilmä, huomaa paljon hyviä asioita lajitreeneissä.

”Toivon, että näiden kanssa matka on mahdollisimman pitkä”

Valmentaja Jarkko Kumpulainen sanoo, että porukka on ryhmänä kasvanut noin viidessä vuodessa paljon. Ryhmän alkuvuosina kaikki tekivät lähes päivittäin samoja treenejä, nyt porukassa tehdään puolet treeneistä ja puolet yksilöidymmin eri päälajeista johtuen. Huumori ja toisten kunnioittaminen ohjaavat toimintaa.

– Pojilla on aika vahva henkinen kantti: kun he päättävät, että eivät kisoissa jollekin tietylle häviä, lataus asiaan on aika raju. Kun päätetään, ettei hävitä, sitten ei hävitä. Se mentaliteetti tulee varmaan täältä Pohjois-Karjalan syvistä perämetsistä.

Tannisen ja Valliuksen Kumpulainen muistaa ”semmoisina velikultina” jo vuodesta 2016, jolloin molemmilla urheilijoina oli taitoa moneen eri asiaan. Matka on ollut vaiherikas: urheilijoilla on ollut pituuskasvun tuomia haasteita, motivaatio-ongelmia, ylipäätään monenlaista tapahtumaa.

Mitä olet valmentajana oppinut tässä ajassa?

– Kärsivällisyyttä! Sitä, että harjoitusryhmässä voi olla niin erilaisia tyyppejä. Ja sen, että ryhmä on oikeasti kantava voima. Ryhmä on tärkeä. Tämä on ollut hieno matka, ja toivon, että näiden kanssa matka on mahdollisimman pitkä. Olisi mukava katsoa, mihin he pääsevät.