Pianon ääressä Eetu Rantala ei välitä missä tahtilajissa tai millaista musiikkia soitetaan. Radalla viime talven nopein suomalaissprintteri nauttii sitä enemmän mitä kiivaammin piikkari pirskahtaa irti tartanista.
– Pianonsoitto on minulle stressin poistoa niin kuin urheilukin, mutta kun koko ajan ei voi urheilla, musiikki on hyvä apu, Rantala sanoo.
Juoksijana Rantala tunnetaan tulisena lähtijänä, jolta ei voima lopu. Itse hän allekirjoittaa näkemyksen vain osin.
– Kotimaan juoksijakaartiin verrattuna olen fyysisiltä ominaisuuksiltani aika kova ja moni pitää minua armottomana lähtötykkinä. Omasta mielestäni lähtö ei minulla ole paras mahdollinen. Kiihdytyksen vauhti on vahvuuteni, Rantala tuumii.
Lahden Eliittikisoissa perjantaina Rantala irtoaa telineistä ja kiihdyttää kansainvälisessä seurassa: keväänä maailmantilaston kärkiajan 9,88 juossut sambialainen Sydney Siame ja 10,08 pinkonut eteläafrikkalainen Emile Erasmus ovat 100 metrin suosikit.
– Lahden-kilpailussa rupeaa jo näkemään, millaiseksi kunto muodostuu. Mukava nähdä miten maailmantilaston kärkimiehellä kulkee, kun on viileämpää ja ollaan matalalla, Rantala sanoo.
Matalalla Rantala viittaa siihen, että Siamen ennätysaika on juostu Lusakassa 1 300 metrissä merenpinnasta, jolloin pienempi ilmanvastus parantaa tulosta.
Lupaava treenikausi
Lahden-kilpailu on Rantalalle paluu kesän 2014 tunnelmiin. Hän pinkoi silloin Lahden stadionilla ennätyksensä 10,30. Selkä- ja sittemmin polvivaivojen kiusaaman kahden vuoden rämpimisen jälkeen Rantala pääsi viime syksynä aloittamaan harjoittelun terveenä. Se näkyi heti hallikauden juoksuissa.
– Kun syyskuussa aloitin treenaamiseen, paino nousi ja treeni tarttui. Se realisoitui hallikauden ensimmäisessä 60 metrin startissa, jossa tuli ensimmäinen oma ennätys 2,5 vuoteen. Sen päälle tuli vielä hyvä hallikausi, vaikka kirsikka jäikin kakusta uupumaan, kun 60 metrillä ei tullut Suomen mestaruutta, Rantala sanoo.
Kevään harjoittelu Jyväskylässä Petteri Jousteen silmien alla ja ajoittain Oulussa oman varsinaisen valmentajan Jukka Vähäkankaan johdolla onnistui. Takakyykystä nostettu 180 kiloa ja rinnallevedon 140 kiloa kertovat, että 176-senttisellä juoksijalla on ainakin voimaa mitä jalostaa.
– Kun siirryttiin kevään harjoitusleirille Teneriffalle, juoksu oli tietysti alussa jumisen tuntuista, kun tekee raskasta voimaa, mutta kun voimatreenit putosivat kertaan viikossa, juoksu ja nopeustreenit alkoivat kulkea viikko viikolta paremmin, Rantala sanoo.
Nyt kintereissä on vähän samaa hytinää kuin kesällä 2014.
– Se Lahden ennätysjuoksu tuli aika puun takaa. Sen muistan, että aurinko meni pilveen ja tuuli kääntyi juuri ennen lähtöä. Muistan toivoneeni, että tuuli pysyi myötäisenä, Rantala sanoo.
– Juoksussa on nyt ollut samankaltaisia elkeitä kuin 2014. Nopeuskestävyyskin tuntuu hyvältä. Odotan innolla, että pääsen jossain vaiheessa kokeilemaan, miten 200 metriä kulkee.
Haamurajan alitus on suomalaiselle mahdollinen
Lahden Eliittikisojen 100 metrillä ulkomaiset vieraat eivät ole Rantalan ainoa huolenaihe. Toinen Pohjois-Suomen huippulahjakkuus, Oulun Pyrinnön Samuel Purola, 17, juoksi hallissa 200 metriä 21,29 ja 60 metriä 6,88. Ilman vilppilähtöä Turun nuorten SM-kisojen 60 metrillä, hän olisi voinut olla tuntuvasti lähempänä Rantalan kärkiaikaa 6,70.
– Pikajuoksun tilanne näyttää aika hyvältä, kun meillä on Purolan tapaisia superlahjakkuuksia ja tämä meidän ”keski-ikäisten”, eli 93-95-syntyneiden kaartikin on kovassa iskussa, Rantala tuumi.
Rantala uskoo visusti, että se päivä tulee, kun suomalainen pikajuoksija pystyy 100 metrillä 10 sekunnin alitukseen.
– Suomalainen voi juosta sellaisen ajan ja tulee sen juoksemaan. Se vaatii vain, että riittävän lahjakas kaveri pysyy terveenä ja saa harjoiteltua hyvin riittävän monta vuotta peräjälkeen.
Lahden Eliittikisojen osallistujalista ja aikataulu
Juttu on julkaistu aiemmin Etelä-Suomen Sanomissaa