Lämpötila tätä kirjoittaessani on noin 21 astetta ja on täysin tyyni keli. Ei ihme sillä istun kotisohvallani Helsingin keskustassa. En siis tiedä kisojen todellisista olosuhteista yhtään mitään. Katson asioita penkkiurheilijan silmin.
Media ja koko suomalainen urheilukansa ovat kiinnittäneet huomiota negatiivisiin asioihin MM-kilpailuissa. Kisojen alkupäivinä urheilijoiden tsemppihuutoihin vastasi paremmin kaiku kuin yleisö. Lisäksi on tullut mielenkiintoisia protestipäätöksiä, mittalaitteet – niin urheilutulosten kuin ilman kosteudenkin osalta – ovat välillä mitanneet mitä sattuu ja osalle urheilijoista majapaikat eivät ole olleet mieleen.
Kiistatta kansainvälisillä urheilujohtajilla on peiliin katsomisen paikka. MM-kilpailut on viety syystä tai toisesta maahan, jossa voi urheilla lämpötilan puolesta vain lokakuun alkupäivinä ja josta puuttuu kokonaan yleisurheilukulttuuri. Vaikka yleisurheilun ilosanomaa pitäisi viedä maailman jokaiseen niemeen ja notkelmaan, on joku tehnyt mielenkiintoisen valinnan päätyessään Dohaan. Päätös ei ole kuitenkaan urheilijoiden eikä katsojien vika. Tästä on turha länkyttää. Ison kuvan läpikäynti tapahtuu myöhemmin ja tehtyihin päätöksiin ottavat kantaa eri ihmiset kuin penkkiurheilijat.
Kypsyminen MM-finalistiksi on aaltomainen ja pitkä prosessi
Miten kisat ovat suomalaisten urheilijoiden osalta sitten menneet, kun kisat ovat viikonloppua vaille paketissa? Voisin käyttää sanoja toistaiseksi hieman alavireisesti. Jotkut urheilijat ovat tasoonsa nähden onnistuneet, jotkut epäonnistuneet ja joidenkin kohdalla epäonnistuminen on johtunut ulkoisista tekijöistä. En ole siinä asemassa, että osaisin ottaa kantaa urheilija-valmentaja parin kykyyn repiä huippukunto esiin lokakuun ensimmäisille päiville. Sen kuitenkin tiedän, että huippukunnon esiin loihtiminen noin puolitoistokuukautta myöhemmin kuin tavallisesti ei ole aivan yksinkertainen juttu.
Kun vielä ottaa huomioon Suomen maajoukkueurheilijoiden nuoren iän, ei temppu ainakaan helpotu. Mielestäni moni urheilija on asetettu äärimmäisen haastavaan tilanteeseen ja toivottavasti kokemus kääntyisi positiivisen puolelle, vaikka itselle asetetut rajat eivät täyttyisikään.
Sormen heristämisen sijaan haluaisin katsoa yksittäisten tuloksen taakse ennemmin kuin arpoa syitä finaalipaikkojen vähyyteen. Ensinnäkin moni nuori maajoukkueurheilija ei ole vielä valmis menestymään MM-tasolla. Tehtyjä harjoitustunteja ja teknistä kokemusta ei vain ole tarpeeksi. Kuitenkin Urheiluliiton kehitysspurtti viimeisen vuoden aikana antaa eväitä ja oikeaa asennetta urheilijoille saavuttaa menestystä tulevina vuosina. Lisäksi rakkaista naapurimaistamme on kehittynyt huippuyksilöitä Dohaan, joten miksi meillä ei olisi kykyä pystyä samaan. Urheilijan kypsyminen MM-finalistiksi on aaltomainen ja pitkä prosessi.
Voittavaa yleisurheilijaa ei tehdä vuodessa tai kahdessa
Yleisurheilu on yksilölaji. Yksittäisen tytön tai pojan olisi siis kiinnostuttava yleisurheilusta. Kiinnostukseen vaikuttaa kaksi näkökulmaa. Yleisurheilun tulisi olla kansallisesti vetovoimainen laji ja Suomessa lasten pitäisi osata leikkikouluiässä juosta, hypätä ja heittää. Vetovoimaisuuden eteen liitto ja seurat tekevät töitä sekä kehittävät valmennusta ja urheiluolosuhteita ammattimaisempaan suuntaan. Tällä polulla olemme ymmärtääkseni hyvällä tiellä.
Lasten liikunnan ja liikkumisen eteen liitonkaan voimat eivät yksi riitä. Tarvitsemme yhteistä poliittista tahtoa ja valtiovallan tekoja eikä vain pelkkiä korulauseita. Haaste on kuitenkin valtava. Voittavaa yleisurheilijaa kun ei tehdä vuodessa tai kahdessa eikä varsinkaan pelaamalla playstationia.
Lopuksi haluaisin vielä todeta, että menipä MM-kisat loppuun suomalaisten osalta miten tahansa, on maamme yleisurheilukausi ollut positiivinen – piste. Vuosi on tuonut kuusi yleisen sarjan Suomen ennätystä. Napolin universiadeissa tuli mestaruus ja mitaleja. Bakun Nuorten Euroopan olympiapäiviltä tuli menestystä ja nuorten EM-kisoissa noustiin palkintopalleille. Jos olet aito penkkiurheilija, älä paina päätä pensaaseen vaan luota tämän päivän urheilijoihin. Meidän päivämme tulee ennemmin kuin uskotkaan. Ehkä menestyjä ei ole 10 000 metrin juoksija tai keihäänheittäjä, mutta suomalainen – valkoinen, värillinen, nainen tai mies – hän on.
Kirjoittaja on entinen huipputason kymmenottelija, ja nykyisen Jatke Oy:n viestintä -ja markkinointijohtaja.