Viisaat linjaukset harjoittelussa ja tarkka kropan tuntemusten kuuntelu ovat pitäneet virolaisen Gerd Kanterin, 35, kiekonheiton huipulla, vaikka ikää on karttunut. Elokuisista MM-kilpailuista Pekingistä on haussa jo uran kuudes MM-mitali.
– Rio de Janeiron olympiakisat ensi vuonna ovat päätavoite nyt. Luultavasti lopetan sen jälkeen, tai jatkan ehkä vielä vuoden. En näe, että jatkaisin enää Rion jälkeen täyttä olympiadia, Kanter sanoo.
Yhteensä kymmenen aikuisten arvokisamitalia voittaneen Kanterin uran toistaiseksi menestyksekkäimmät vuodet osuivat kausiin 2007 ja 2008. Osakassa Etelä-Koreassa heltisi maailmanmestaruus ja vuotta myöhemmin Pekingin Linnunpesä-stadionilta oli tuomisena olympiakulta.
– Olen tavannut onnistua, kun mestaruuskisat ovat olleet Aasiassa, joten Pekingiin on kiva mennä, heittäjä tuumi taannoisella Helsingin vierailulla.
Kanterin viime vuosien kovimmista kilpakumppaneista Saksan Robert Harting on toipumassa syksyn rajusta polvivammasta. Viime kesän tilastoykkösen Puolan Piotr Małachowskin talven harjoittelua kiusasi lonkkavaiva. Kanter sen sijaan on hyvässä iskussa, eikä vähiten siksi, että vuodet ovat pakottaneet kuuntelemaan kroppaa.
– Ennen pyrin noudattamaan harjoitussuunnitelmaa sataprosenttisesti. Nyt jos tuntuu, että paikat eivät ole ihan kunnossa, löysään harjoittelua. En halua ottaa riskiä, että olen viikon tai pari harjoittelematta pikkuvamman takia.
Kanter lopetti yhteistyön pitkäaikaisen valmentajansa Vésteinn Hafsteinssonin kanssa Lontoon olympiakisoihin. Kokenut heittäjä tarvitsee enää lähinnä ulkopuolisen silmäparin seuraamaan tekniikan kehitystä. Sellaisena toimii fysioterapeutti ja valmentaja Indrek Tustit.
– Hän on nähnyt heittojani vuodesta 2006. Hänellä on erittäin hyvä silmä, Kanter kiittelee.
Huippurauta liikkuu, vaikka harjoitusmäärät putosivat
Miten harjoittelu on iän karttumisen myötä muuttunut?
– Keho ei enää palaudu niin nopeasti kuin ennen. 25-vuotiaana pystyi harjoittelemaan vaikka koko päivän ja palautumiseen riitti päivä. Nyt tuntuu, että kovan treenin jälkeen palautumiseen tarvitaan 2-3 päivää.
Harjoittelun määrä on pudonnut varsinkin punttisalissa. Voimat ovat silti huippuluokkaa.
– Ennätys takakyykyssä on 290 kiloa. Tein kaksi viikkoa sitten kakkosen 250 kilolla, mikä riittää jo aika hyvin. Ehkä teen kevään mittaan ykkösen 260 kilolla, mutta en yritä enempää, Kanter kertaa.
– Rinnalle vedossa menee nyt 165 kiloa ja tavoite on 175, kun ennätys on 180 kiloa. Tempaan 130 kiloa ja penkkipunnersin hiljattain kolmosen 200 kilolla. Tavoite on päästä 215 kiloon. Ennätys on 220 kiloa.
Hienosäätöä Kanter on tehnyt myös heittoharjoitteluunsa varsinkin raskaampien välineiden osalta. Aiemmin käytössä ollut 2,5 kilon vasaramainen lajivoiman hakuväline on vaihtunut yhtä painavaan kumipatukkaan, jonka kanssa heittokäsi myötäilee paremmin kiekon liikerataa.
– Viime vuosina olen heittänyt myös 2,2 ja 2,1 kilon kiekkoja. Minusta ylipainoinen kiekko saa olla korkeintaan 10 prosenttia painavampi kuin kilpailuväline. 2,5 kilon kiekko on jo liian raskas. Se hidastaa heittoa liiaksi ja nopeuden menettäminen on viimeinen asia, jota heittäjä haluaa, Kanter sanoo.
207-sentin sylivälin omaava yli 120-kiloinen järkäle käyttää paljon aikaa myös selkälihasten ja kropan pikkulihasten huoltavaan harjoitteluun. Talven mittaan hän on leireillyt kahdesti Etelä-Afrikassa (ohessa videoita Kanterin tammikuun leiriltä). Portugalin leiri on vielä edessä ennen kilpailukautta.
Kupperin kehitys kannustaa, kouluvierailut innostavat
Kanter on seurannut tyytyväisenä 25-vuotiaan maanmiehensä Martin Kupperin kehitystä. Olympiamitalisti Aleksander Tammertin valmentama heittäjä kiskaisi kevättalvella ennätyksensä 66,67.
– Kun olin itse nousemassa, Tammert oli ykkönen ja kilpailu häntä vastaan kannusti minua. Nyt Kuppertin nousu tuo minullekin lisää tsemppiä, Kanter sanoo.
Kanterin ja Kupperin ohella kiekonheittäjistä Viron MM-joukkueeseen on tarjolla Kanterin harjoituskaveri Märt Israel.
– Hienoa, että kiekonheiton traditio Virossa jatkuu, Kanter hyrisee.
Kanter on itsekin kantanut kortensa kekoon lajin tulevaisuuden rakentajana vierailemalla kouluissa puhumassa nuorille.
– Olen aina pyrkinyt ottamaan vakavasti roolini esikuvana. Haluan innostaa lapsia ja luoda uskoa, että luottamalla omaan tekemiseen on mahdollista saavuttaa asioita.
Entä kun aktiiviura päättyy, jatkuuko se valmentajana?
– Ehkä ei valmentajana, mutta voisin toimia konsulttina.
—
,
,