Osallistu yleisurheiluperheen yhteiseen adressiin

Osallistu yleisurheiluperheen yhteiseen adressiin lähettämällä nimesi osoitteeseen tiedotus@sul.fi.

Adressi luovutetaan Jukka Uunilan omaisille muistotilaisuudessa. Ne, jotka ovat jo Tapani Ilkan adressin yhteydessä ilmaisseet halunsa osallistua myös Uunilan adressiin, on jo huomioitu Uunilan adressiin.

Ahti Juhani ”Jukka” Uunila, 4.6.1923 – 22.11.2021

Oy Veikkaus Ab:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, kauppaneuvos, urheilujohtaja Jukka Uunila kuoli Helsingissä 98-vuotiaana lyhyen sairaalahoidon jälkeen koronaviruksen aiheuttamaan tautiin 22. marraskuuta 2021. Hän oli syntynyt Oulussa 4.6.1923.

Jouko Kokkonen kertoo Suomen urheiluhistoriallisen seuran urheiluvaikuttajat-verkkojulkaisussa yleisurheilun ja penkkiurheilun kuuluneen urheilusta hullaantuneen himankalaisen pikkupojan lempiharrastuksiin. Oppikouluvuosinaan Kokkolan Suomalaisessa Yhteiskoulussa Uunila innostui lisäksi jalkapallosta. Hän lähti lukiosta suorittamaan asepalvelusta vapaaehtoisena kesällä 1941, josta sai lyhyen koulutuksen jälkeen komennuksen alikersanttina jatkosodan rintamalle Kiestingin suunnalle. Reserviupseerikoulun tuleva urheilujohtaja kävi jatkosodan aikana. Hän oli puna-armeijan suurhyökkäykseen keskeytyneessä urheilu-upseerikoulutuksessa Jyväskylässä kevätkesällä 1944. Uunilan viimeinen sota-ajan komennus päättyi Lapin sotaan.

Sodan päätyttyä Suomen urheiluopistolla Vierumäellä suoritettu liikuntaneuvojan tutkinto avasi Uunilalle ripeästi edenneet työ- ja urheilujohtajaurat. Ensimmäinen työpaikka löytyi yleisurheilusta, kun hänet valittiin Suomen urheiluliiton SUL:n aluevalmentajaksi 1946-49. Kuortaneen urheiluopiston johtajana Uunila toimi 1949-60, sieltä kykynsä näyttäneen johtajan työura jatkui Ilkka Oy:n toimitusjohtajana 1960-62, Kvartto Oy:n toimitusjohtajana 1962-73 päättyen Oy veikkaus Ab:n toimitusjohtajuuteen 1973-1990.

Jo Etelä-Pohjanmaan vuosinaan johtaja- ja asiantuntijaominaisuutensa osoittaneelle nuorelle Uunilalle ilmaantui kysyntää lukuisiin urheilu- ja liikuntaelämän järjestötehtäviin, joista keskeisimpiä olivat: SUL:n johtokunnan jäsen 1951-64 ja puheenjohtaja 1965-74; Suomen valtakunnan urheiluliiton SVUL:n varapuheenjohtaja 1961-82 ja puheenjohtaja 1982-93; olympiakomitean varapuheenjohtaja 1965-69 ja puheenjohtaja 1969-84; olympiakomitean valtuuskunnan jäsen 1959-96 ja puheenjohtaja 1985-96; valtion urheilulautakunnan jäsen 1966-67; valtion urheiluneuvoston jäsen 1967-73; yleisurheilun tukisäätiön hallituksen jäsen 1953-88; stadionsäätiön hallituksen jäsen 1976-84 ja edustajiston jäsen 1963-74 sekä 1984-; urheilijoiden ammattienedistämissäätiön hallituksen jäsen 1972-2004 ja puheenjohtaja 2004-07.

Karismaattiselle, valtakunnan julkisuudessa sujuvasti esiintyneelle ja urheilujärjestöissä tuloksia aikaan saaneelle Uunilalle ilmaantui kysyntää myös liike-elämän luottamustoimiin. Hän toimi muun muassa Union Öljy Oy:n hallintoneuvoston jäsenenä sekä Tapiola-yhtiöiden hallintoneuvoston pitkäaikaisena varapuheenjohtajana.

Jukka Uunila, Nils Hagman ja Leo Huttunen Olympiastadionilla.

Kehitti huippu-urheilun toimintaedellytyksiä SUL:ssa ja OK:ssa – myönteinen uteliaisuus asioihin ja ihmisiin ei hiipunut

Tilastopajan tietokanta tunnistaa Jukka Uunilalta kaksi ratakierroksen aitajuoksutulosta, 60,2 Kalajoella vuonna 1945 ja 60,7 Nivalassa vuotta myöhemmin. Himangan urheilijoiden historiatieto kertoo Nivalan juoksun tuoneen seuralle sen ensimmäisen Keski-Pohjanmaan piirin mestaruuden.

Saadessaan haltuunsa ensimmäisen painavan urheilujohtajan nuijan, SUL:n puheenjohtajuuden 1965 Suomi oli menettänyt sotia edeltäneen yleisurheilun kansainvälisen valta-aseman. Vahvalla tahdollaan Uunila ajoi läpi uusiseelantilaisen kestävyysjuoksun valmentajagurun Arthur Lydiardin palkkaamisen 1967 nostamaan Suomen kestävyysjuoksua kohti sotia edeltänyttä loistoa.

Syyskuussa 1969 Uunila oli Kuortaneella jokavuotisella piirikierroksella liiton nuoren toiminnanjohtajan Jorma Variksen kanssa. Herrat kuuntelivat liikkeenjohdon konsultin Runar Nyströmin esitystä paikallisille yrittäjille, lähtivät lenkille opiston kankaalle, missä puheenjohtajan johdolla syntyi päätös SUL:n kaikki toiminnat läpikäyneestä kehittämisohjelmasta. Siitä tuli Urheiluliiton kaikkien aikojen suurin reformi, joka pohjusti suomalaisen yleisurheilun 1970-luvun ihmeen ohella lukuisia pitkäaikaisia kehittämistoimia.

Huippu-urheilijoiden ja heidän valmentajiensa toimintaedellytyksiä Uunila kehitti myös Olympiakomiteassa samaan aikaan kasvaneilla asemavaltuuksillaan. Pestaamalla Kalevi  ”Kallu” Tuomisen järjestön ensimmäiseksi valmennuspäälliköksi 1969, alkoi Olympiakomiteakin kehittyä ripeästi tukemaan valtakunnan kärkiurheilijoiden ja heidän valmentajiensa työskentelyä niissä rajoissa, mitkä tuolloiset tiukat amatöörisäännöt sallivat.

Uunilan visiot, nopean päättäjän taidot, tehokas viestintä ja julkisuuden hallinta yhdessä kohenevien urheilutulosten kanssa synnytti julkisuudessa hänelle lempinimen ”urheilun Kekkonen”. Suoraviivainen tuloshakuinen toiminta varmaankin olivat yhteneviä Kekkoselle ja Uunilalle, puoluepolitiikka ei sitä kuitenkaan ollut. Uunila vaali poliittista puolueettomuuttaan läpi uransa ja halusi olla suunnannäyttäjä vain mahdollisimman suurelle ”urheilupuolueelle”.

Jukka Uunilan myönteinen uteliaisuus yhteiskunnan ja ensisijaisesti urheilun asioihin sekä ihmisiin säilyttivät hänen ehtymättömän elämän nälän loppuun saakka. Hänen kykynsä tehdä havaintoja ja terävyys ottaa huomioon pienimpiäkin yksityiskohtia olivat uskomattomia. Julkisuudessa hän ei viimeisinä vuosinaan halunnut esiintyä, mutta muutoin oli valmis esittämään joskus terävääkin kritiikkiä nykymenolle, yhtenä esimerkkinä liian löysin perustein tehdyt arvokilpailujen urheilijavalinnat.

Oleellista oli kuitenkin se, että hänen asenteensa urheilua ja sen kulloisiakin tekijöitä kohtaan oli aina myönteinen ja tukea henkivä. Ja toisin päin. Uunila on aina voinut tukeutua urheilun laajaan kenttään. Laajalti ja korkeasti kunnioitetun urheilujohtajan loppuaikojen huippuhetkiä olivat terveiset ja puhelinyhteydet vaikkapa Lasse Virénin, Pekka Vasalan, Pauli Nevalan tai Juha Miedon kanssa.

Rasinperä: Uunila oli korkeasti kunnioitettu kansainvälisten kollegoidensa keskuudessa, Homén: ”Erinomainen esimies”   

Uunilan Olympiakomitean ensimmäiseksi päätoimiseksi pääsihteeriksi (1977-96) rekrytoima Kosti Rasinperä muistaa tavanneensa tulevan puheenjohtajansa Kuortaneen kunnon 15-vuotiaana urheilijapoikana heinäkuussa 1946, kun aluevalmentaja Uunila oli pitämässä harjoituksia Kuortaneen urheilukentällä. Rasinperän mukaan innostava ensitapaaminen Jukan kanssa johti paitsi satasen pronssimitalille Lahden Kalevan kisoissa 1956 myös 75 vuoden mittaiseen ystävyyteen ja yhteydenpitoon.

– Jukan puutteellinen kielitaito on tuotu usein esille rajoitteena kansainvälisiin positioihin. Urheilujärjestöjen kansainvälisissä kilpailutapahtumissa, kokouksissa ja kongresseissa hänen kanssaan paljon liikkuneena havahduin kerta toisensa jälkeen huomaamaan, kuinka tunnettu ja arvostettu hän oli eri maiden kollegoidensa keskuudessa, Rasinperä kertoo.

– Suomalaisen yhteiskunnan sotien jälkeinen valtaisa nousu sekä 1970-luvun huippu-urheilurenessanssi tunnettiin. Suomen vahvasti kansalaistoimintaan perustuva urheiluliike – urheilun toimeenpanemisen ja päätöksenteon ketju urheiluseuroista lajiliittojen kautta keskusjärjestöihin – sen tehokkuus sekä Uunilan rooli pääarkkitehtina olivat kansainvälisten urheilujärjestöjen kiinnostuksen kohteita.

Carl-Olaf Homén kiteyttää päällimmäiset tuntonsa pitkäaikaisen työtoverinsa ja ystävänsä poismenosta ajatukseen ainutlaatuisesta johtajasta, joka sai elää pitkän elämänsä varsin hyvinvoivana loppuun saakka.

– Tiivis ja katkeamaton yhteistyömme ja ystävyytemme saivat pontimensa, kun Jukka Olympiakomitean puheenjohtajana pestasi minut järjestön ensimmäiseksi pääsihteeriksi 1969. Vuosina 1977 ja 1988 minulla oli ilo ja kunnia seurata Jukkaa Suomen urheiluliiton sekä Olympiakomitean puheenjohtajana. Kuulun hänen ihailijoihinsa, hän oli taitava organisoija, joka todella arvosti työtovereitaan, sanalla sanoen hän oli erinomainen esimies, ystävänsä kanssa loppuun saakka yhteyksiä pitänyt Homén tiivistää muistonsa.

Kanerva: urheiluelämä menetti kaikkien aikojen ykkösvaikuttajansa, Hakanen: arvosti erityisesti urheiluseuraväkeä ja seurojen kenttätoimintaa

Jukka Uunilan ystävistä Ilkka Kanerva näkee suomalaisen urheiluelämän menettäneen kaikkien aikojen ykkösvaikuttajansa, jonka jättämä aukko näkemyksen, johtajuuden tai toimeenpanon näkökulmista ei liene koskaan täytettävissä.

– Uunila ymmärsi välttämättömyyden saattaa kansalaisemme liikunnan pariin myös kansanterveydellisin perustein. Hänen rohkea asenteensa ymmärtää ja edesauttaa suomalaisen kilpa- ja huippu-urheilun kehitystä teki hänestä esimerkillisen vaikuttajan ja aikaansaannoksiltaan ainutlaatuisen urheilujohtajan, Kanerva sanoo.

– Jukan tapa edistää Suomen huippu-urheilun edellytyksiä nojasi hänen valistuneeseen yhteiskuntakäsitykseensä, laajoihin henkilöverkostoihinsa sekä myös hänen elämänmakuiseen huumorintajuunsa. Hänellä oli oivallinen kyky yhdistää monenlaisia lähtökohtia edustaneita ihmisiä.

Tampereen Pyrinnön juuri eläköitynyt toiminnanjohtaja, SUL:n pitkäaikainen liittovaltuutettu ja valtuuston nykyinen puheenjohtaja Jarmo Hakanen tunsi Uunilan 1980-luvun alkuvuosista lähtien. Hakanen kertoo aistineensa urheilun ykkösmiehemme arvostaneen erityisesti urheiluseuraväkeä ja seurojen kenttätoimintaa, mikä kuvastui Uunilan vuosikymmeniä kestäneenä väsymättömyytenä kohdata seuraväkeä kilpailutapahtumissa, kokouksissa tai vuosijuhlissa.

– Olen ylpeä siitä, kun sain pitää yhteyttä Jukkaan loppuun saakka, paljolti hänen ehtymättömään tulosnälkäänsä vastauksia antaen. Kauppaneuvoksen omintakeinen huumori omiensa joukossa säilyi upeasti sairasvuoteelle saakka. Vuosikausia hän saattoi kysäistä, mitä Pyrinnön todelliselle toiminnanjohtajalle kuuluu tarkoittaen teini-ikäistä tytärtäni Elisaa, joka on toki nyt työtäni Pyrinnössä jatkamassa. Jos Jukan kysymykseen – onko missään tehty hyviä tuloksia? – erehdyin lukemaan jonkun Eliittikisan tuloksia, tuli hetken kuluttua terävä kommentti hyvien tulosten kysymisestä, asiantuntijalla oli tiukasti määritellyt tuloskriteerit, Hakanen muistelee.

– Tapasin Jukan viimeisen kerran syyskuun lopulla, kun kävin Martti Huhtamäen kanssa hänen luonaan Lauttasaaren senioritalossa. Isäntä jossakin vaiheessa hieman valitteli huonoa kuuloaan, johon Huhtamäki – ”aha, ennen sinä et kuunnellut”. Tällöinkin havaitsin tyytyväisyyden Jukan kasvoilla siitä, että kaikki huoneessa olivat samalla kanavalla.

Kekkonen myönsi kauppaneuvoksen arvon 1976, Jyväskylässä liikuntatieteiden kunniatohtorin arvonimi 1982

Jukka Uunilalle myönnetyt ansiomerkit ja kunnianosoitukset kuvastavat nekin hänen ylivertaista urheilujohtajauraansa. Niistä keskeisimpiä ovat: Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun suuri ansioristi 1982; SUL:n kultainen ansioristi ja kunniapuheenjohtaja 1986-2021; Suomen naisten liikuntakasvatusliiton SNLL:n kultainen ansiomitali; SVUL:n kultainen ansiomerkki 1966 ja kunniajäsen 1975; liikuntatieteiden kunniatohtori (Jyväskylä) 1982; Olympiakomitean kunniapuheenjohtaja; Kansainvälisen olympiakomitean KOK:n Olympic Order 1982; Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n (nykyinen WA) kunniajäsen 1978; Elämänurapalkinto urheilugaalassa 2008. Lisäksi sotiemme veteraanille, kapteeni Uunilalle on myönnetty talvisodan muistomitali ja jatkosodan muistoristi. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen myönsi Uunilalle kauppaneuvoksen arvon 1976.

Uunilan poika, Kari Uunila kertoo laajan perhepiirin, isän ilmaisemana klaanin, muodostuneen etenkin eläkevuosina isälle hyvin tärkeäksi. Pehmeät perhearvot tulivat vallitseviksi ja klaanin vanhin iloitsi suuresti perheestään ja sen uusien jäsenten syntymistä.

– Kaksi lasta, seitsemän lastenlasta, kymmenen lasten lastenlasta kumppaneineen sekä laaja lähipiiri kaipaavat paappaa ja ovat kiitollisia siitä pitkästä ajasta, jonka paapan kanssa saivat elää, Kari Uunila sanoo.

Suomen urheiluliiton järjestöväki ottaa osaa kunniapuheenjohtajansa läheisten suruun ja ylpeydellä kunnioittaa suurmiehensä lähtemätöntä ja velvoittavaa muistoa.

Jukka Uunilan nukkuminen ikiuneen koskettaa suomalaisia yli laji- ja järjestörajojen.

Teksti: Jarmo Mäkelä