Kansainvälinen olympiakomitea ja Tokio 2020 kisajärjestäjät saavuttivat lopulta nopeasti yhteisymmärryksen siitä, että olympiakisoja ei voida järjestää tulevana kesänä. Vaikka päätös oli odotettu ja välttämätön, se tuli silti jopa nopeammin kuin uskottiin ja kuin mitä aikataulusta oli aiemmin kerrottu. Urheilijoiden ilmaisema mielipide siirron puolesta oli selkeä ja varmasti vauhditti tätä vaikeaa päätöstä.
Maailman suurin, seuratuin ja kallein urheilutapahtuma on koronaviruksen rinnalla sittenkin vain urheilutapahtuma. Asiat on hyvä asettaa oikeisiin mittasuhteisiin, ja sen päättäjät osasivat myös olympiakisojen osalta tehdä. Meille urheiluihmisille tämä osaltaan vain alleviivaa sitä, miten vakavasta ja agressiivisesta epidemiasta koronaviruksessa on kyse.
Olympiakisojen siirtäminen aiheuttaa tietenkin myös dramaattisia seurannaisvaikutuksia ja isoja jatkokysymyksiä urheiluun. Esimerkiksi kansainvälisen kilpailukalenterin muutokset yli 30 lajissa vuonna 2021, siis globaaleissa lajeissa, järjestöissä joilla on itselläänkin valtavat intressit omissa tapahtumissaan. Tokion kisajärjestäjien ongelmat ovat tietysti oma lukunsa. Vaikkapa kysymykset siitä, että kisakylän asunnot on jo myyty eteenpäin ja ne tulisi luovuttaa uusille omistajilleen ensi syksynä. Entäpä vielä uutuuttaan hohtavat suorituspaikat, joita odottavat paikalliset käyttäjät?
Käydäänkö vuoden 2021 olympiakisat vuoden käytössä olleilla suorituspaikoilla, mikä olisi kestävää kehitystä parhaimmillaan? Tokion tilanteessa on jopa kohtalon ivaa sikäli, että kun ensimmäistä kertaa 2000-luvulla kesäolympialaisten suorituspaikat olisivat olleet hyvissä ajoin valmiit, niin juuri silloin kisat siirtyvät vuodella eteenpäin. Aika moni aiempi kisajärjestäjä olisi suorituspaikkojen tai kulkuyhteyksien puolesta halunnut hyödyntää vuoden lisäaikaa järjestelyilleen.
Helpolla ei tilanteesta pääse etenemään myöskään KOK, joka joutuu neuvottelemaan kv. lajiliittojen kanssa aikataulullisen tilan raivaamisesta vuodelle 2021, eri lajien karsintajärjestelmistä, muiden kv.kisojen siirtokustannusten korvauksista, ja todennäköisesti myös kisaisännän uudesta sopimuksesta, host city contractrista.
Mitä tapahtuu karsintajärjestelmille?
Urheilullisesti mielenkiintoisinta on seuraavaksi nähdä, mitä päätetään tehdä olympialaisten karsintajärjestelmälle? Urheilijoiden oikeusturvan ja kv. lajiliittojen kannalta olisi selkeintä, että jo hankitut maa- ja henkilökohtaiset olympiapaikat säilyisivät, ja käyttöön saatu ylimääräinen vuosi käytettäisiin vain vielä jakamatta olevien paikkojen karsimiseen. Vaikka vielä ei tiedetä olympiakisojen uutta ajankohtaa, näyttää selvältä, että myös yleisurheilun MM-kilpailut elokuussa 2021 Eugenessa Yhdysvalloissa saavat väistyä olympialaisten tieltä, jolloin ne pidettäisiin ehkä vasta 2022. Se tekisi myös vuodesta 2022 yleisurheilun supervuoden kun EM- ja MM-mitaleista kilpailtaisiin saman kesän aikana.
Yleisurheilijoiden kannalta olympiakisojen siirtäminen ei ole kuitenkaan katastrofi, eikä tee tulevasta kesästä tavoitteetonta. Jos pandemia saadaan hallintaan ja väistyy euroopasta suunnilleen keskikesään mennessä, EM-kilpailut Pariisissa elokuun lopulla nousevat sekä urheilullisesti että symbolisesti poikkeuksellisen suureen arvoon ja laajan huomion kohteeksi. Tällä hetkellä suurella työllä aikaansaadut harjoittelun järjestelyt eri puolilla Suomea voidaan parhaassa tapauksessa hyödyntää ja ulosmitata täysipainoisesti kesän aikana. Kun vain viimeistään heinäkuussa päästään myös kilpailemaan.
Jossia ja muuttujia on tottakai edelleen paljon tulevan kesän ja myös Pariisin EM-kisojen osalta, eikä kristallipalloa ole meistä kenelläkään. Mutta juuri nyt on tärkeää pystyä näkemään lasi puoliksi täynnä ja suunnata ajatukset ja fokus konkreettisiin tavoitteisiin. Myönteiset ajatukset ja fokusointi tunnetusti parantavat harjoittelun tehoa. Se pitää paikkansa myös ja erityisesti näissä haastavissa oloissa.
Kari Niemi-Nikkola,
valmennusjohtaja, SUL