Lasten ja nuorten liikuttaminen sekä valmennus ovat seurojen tukijalka. Tämän tukijalan varaan rakentuu koko seuran lasten ja nuorten toiminta sekä usein myös iso osa seuran taloudesta. Tukijalan kautta kasvatetaan liikkuvia kansalaisia, mutta myös huippu-urheilijoita. Kuitenkin usein käytännön tasolla seurojen tukijalkaa pyörittävät huonosti palkatut pätkätyöläiset.
Vahva nuorisovalmennusryhmä voi parhaimmillaan kasvattaa seuran identiteettiä, näkyvyyttä, lisenssimääriä, kilpailuihin osallistumisprosenttia ja pärjäämistä nuorisotoimintakilpailussa. Lisäksi on hyvin mahdollista, että nuorista hyvin valmennetuista urheilijoista voi kasvaa kenties jopa menestyviä huippu-urheilijoita.
Miksi seuran kannattaisi panostaa taloudellistikin nuorisovalmennusvaiheeseen?
Yksi, muttei ainoa, tapa saada valmentaja sitoutumaan seuran toimintaan on investoida nuorisovalmennusvaiheeseen taloudellisesti. Sitoutunut nuorisovaiheen valmentaja on kullanarvoinen toimija koko seuralle. Sitoutunut valmentaja on parhaimmillaan valmis kehittymään ja kouluttautumaan, kehittämään omaa toimintaansa, toimimaan kisoissa mukana ja luomaan hyvää ryhmähenkeä ryhmään. Sitoutunut valmentaja on kiinnostunut ryhmän ja yksilön toiminnasta ja hengestä, sekä harjoitusten sisällöistä. Laadukas toiminta välittyy ja näkyy ulospäinkin, jolloin ryhmään syntyy imua ja ryhmät pysyvät täynnä.
Parhaimmillaan syntyy vahva ryhmäkoheesio, jolloin ryhmän imuvoima pitää nuoret harrastuksen parissa. Tämä voima voi voi kantaa jopa kausien yli, jolloin kehitystä ei tule toivotulla tavalla. Suunnitelmallisuus harjoituksissa ja yhteiset tavoitteet kilpailujen kautta lisäävät ryhmähenkeä ja voivat huomattavasti vähentää drop-out ilmiötä nuorisovaiheessa. Kaikki nämä jäävät puuttumaan, jos valmentaja ei tule mukaan kilpailuihin tai ole sitoutunut toimintaan pitkäjänteisesti. Investoimalla nuorisovalmennusvaiheeseen seura voi saada jopa taloudellistakin voittoa pitkällä aikavälillä.
Miten talouden voi rakentaa kestäväksi, jos valmentajalle maksetaan kunnon korvaus?
Otetaan esimerkiksi kasvukeskuksessa toimiva seura, joka palkkaa innostuneet valmentajan mukaan toimintaan. Seura on valmis rakentamaan valmentajalle työkokonaisuuden osa-aikaisesta työsuhteesta kohti täysiaikaisuutta. Valmentaja ottaa vetääkseen kaksi valmennusryhmää: 11-13-vuotiaiden valmennusryhmän ja 13-15-vuotiaiden valmennusryhmän. Esimerkkihinnat on laskettu pääkaupunkiseudun hinnoilla, jotka ovat vertailun mukaan yleisurheilussa vielä todella maltilliset etenkin pääkaupunkiseudulla.
11-13- vuotiaiden ryhmän lapsille pidetään kolme harjoitusta viikossa ja heidän kuukausimaksunsa on 60 euroa kuukaudessa per lapsi. Valmennusmaksut noudattelevat Suomen Urheiluliiton linjauksia (taulukko 1). Ryhmässä kirmaa kentällä 15 innokasta lasta valmentajan johdolla. 13-15-vuotiaiden ryhmään otettiin hieman vähemmän urheilijoita ja ryhmään mahtui 10 nuorta. Heille järjestetään neljä harjoitusta viikossa ja jokaisen nuoren maksettavaksi jää 90 euroa kuukaudessa.
Seuran tilille kilahtaa tässä vaiheessa joka kuukausi 900 euroa sekä lasten, että nuorten valmennusryhmästä. Tästä muodostuu yhteensä 1800 euroa seuralle. Lisäksi seura laskuttaa kuukausimaksun päälle jäsenmaksun tai toimintamaksun urheilijoilta.
Valmennustunteja valmentajalle kertyy puolentoistatunnin harjoituksista 10,5 tuntia viikossa. Tähän päällä tulevat vielä laadukkaat harjoittelun suunnittelut ja kisamatkat. Tästä työstä voidaan hyvin maksaa valmentajalle 50 – 70 % seuralle tulevista tuloista, eli esimerkiksi 900 – 1260 euroa kuukaudessa. Tällöin tuntihinnaksi valmentajalle jää hyvin riittävä korvaus omasta ajastaan ja ammattitaidostaan. Ei luulisi olevan vaikea löytää ja sitouttaa valmentajia mukaan seuran toimintaan asiallisella korvauksella?
Seuralle tulevat tähän päälle palkan sivukulut, joten kulut seuralle olisivat karkeasti noin 1078 – 1509 euroa. Seuralle jää käytettäväksi tuosta vielä hyvä siivu muiden kulujen kattamiseen, kuten tilavuokriin ja muihin vastaaviin kuluihin. Yleisurheilussa tilakustannukset ovat onneksi suhteellisen edullisia. Laadukkaasti toteutetussa toiminnassa viivan allekin pitää jäädä sopiva siivu ja näiden esimerkkien mukaan laskettuna toiminnasta jää voittoa noin 10 – 30 % riippuen toiminnan muista kuluista.
Tästä on myöhemmin helppo rakentaa täysipäiväinen työ, jolloin työntekijä tuottaa selvää lisäarvoa seuralle esimerkiksi uusien ryhmien tai urheilukoulujen vetäjänä, toiminnan organisoijana, kouluvierailujen, tai harrasteryhmien toteuttajana tai muussa vastaavassa tai ihan uudessa toiminnassa. Seuroille on myös paljon näkymätöntä, vielä valjastamatonta potentiaalia, jota voi rohkeasti palvelumuotoilla täysin uudenlaisiksi konsepteiksi tarjottavaksi esimerkiksi vanhemmille, yrityksille, juoksun harrastajille tai tavoitteellisille aikuisurheilijoille.
Valmentajat ovat yksi tärkeimmistä seuran resursseista ja heihin kannattaa panostaa. Investointi heihin palautuu korkojen kera takaisin seuralle hyvin toteutetun toiminnan kautta taloudellisesti ja urheilullisesti.
Aapo Räntilä