Pekingin MM-kisojen kestävyysjuoksusankari Mo Farah veisteli tarvitsevansa isomman talon, että saa jatkossakin mitalit mahtumaan sisään. Lontoolainen juoksi Pekingissä kolmannen perättäisen MM- ja olympiatason 5000 ja 10000 metrin tuplan.
Pekingin menestys oli 32-vuotiaalle juoksijalle makoisa palkinto raskaasta kaudesta. Farahin kesää ovat leimanneet juoksijan valmentajan Alberto Salazarin valmennusmetodeihin liittyvät syytökset.
– Vuosi on ollut todella raskas, mutta olen koettanut jättää sen kaiken sivuun. Olen keskittynyt omiin tekemisiini ja juoksemiseen. Helppoa se ei kuitenkaan ole ollut, Farah tunnusti.
Yhdysvaltain antidopingviranomainen on käynnistänyt tutkimuksen Salazarin valmennusmenetelmistä. Farahia ei ole missään vaiheessa syytetty dopingista, mutta hänkin kävi aiemmin kesällä useita tunteja kestäneessä haastattelussa, jossa häneltä tentattiin Salazarin valmennusmetodeista.
Pekingissä Farah väisti 5000 metrin voiton jälkeen Salazariin liittyvät kysymykset, myös aikooko hän jatkaa ex-huippumaratoonarin vetämässä Oregon Projektissa.
– Ajatuksissa ei ole nyt muuta kuin paluu kotiin, jossa voin leikkiä lasten kanssa ja syödä vähän suklaata.
Juoksijan mukaan hänen Portlandissa Yhdysvalloissa asuva perheensä ja erityisesti raskaana oleva vaimo Tania on ollut hänelle iso tuki kauden aikana.
– Tämä on ollut niin lähellä olympiakisoja kuin olla voi, Farah kuvasi Pekingin MM-kisavuoden paineita.
”Tämä kaveri menee liian lujaa”
Linnunpesästadionilla Farahin paineista ei näkynyt jälkeäkään. Hän voitti 5000 metriä lopulta yhtä vaivattoman tuntuisesti kuin 10 000 metriä. Pidemmällä matkalla kenialaiset yrittivät yhteistyöllä hiostaa Farahia. 5000 metrillä Tom Farrellin annettiin pitää löysää matkavauhtia, kunnes Kenian Caleb Ndiku yritti karkuun 800 metriä ennen maalia.
– Huomasin, että hän joutuu tekemään tosissaan töitä. Katselin häntä ja tuumin, että tämä kaveri menee nyt vähän liian lujaa ja loppusuoralle tultaessa olin varma, että voitan hänet, Farah kertaili kiritaistelun aikaisia tuntojaan.
Farahin tuttu rytminvaihdos 150 metriä ennen maalia toi hänet maaliin ajassa 13.50,38. Farahilla on ollut ongelmia takareiden kanssa, mutta siitä ei 5000 metrillä näkynyt jälkeäkään.
Valmentaja Salazarin mukaan juoksijoiden jalat joutuivat Linnunpesästadionin kovalla radalla koville. Salazarin mukaan oli Farahin onni, että 10 000 metrin jälkeen oli välipäivä ennen 5000 metrin alkueriä.
Historiallisen tripla-tuplan saavuttaminen oli Farahille mieliinpainuva kokemus.
– Onhan se aivan uskomatonta, että onnistuu tällä tapaa tekemään historiaa ja voittamaan tälläisen määrän mitaleita omalle maalleen.
”Nämä seitsemän vuotta eivät olleet helppoja”
Farah avasi MM-tasolla mestaruustilinsä Daegun MM-kisojen 5000 metrin voitolla. Silloin 10 000 metriltä käteen jäi hopea, kun lajin edellinen supertähti Etiopian Kenenisa Bekele vei voiton. Sen jälkeen hän on voittanut molemmat pitkät sileät ratamatkat Lontoon olympiakisoissa 2012, Moskovan MM-kisoissa 2013, Zürichin EM-kisoissa viime kesänä ja nyt Pekingissä.
Pekingin voitot maistuivat nyt erityisen hyvältä, sillä edellisellä visiitillään Linnunpesästadionilla vuoden 2008 olympiakisoissa Farah ei mahtunut vielä 5000 metrillä edes loppukilpailuun.
– Nämä seitsemän vuotta eivät ole olleet helppoja. Vuosi vuodelta on menty eteenpäin ja yritetty kehittyä. Jos joku olisi silloin 2008 sanonut minulle, että sinulla tässä vaiheessa yksi mitali, olisin sanonut, että hyvä. Tällaisen mitalimäärän voittaminen on kyllä aivan huikeaa.