Taas uusi kirja Nurmesta – eikö kaikki olennainen ole jo hänestä kerrottu, ajattelee varmaan moni nähdessään uuden kirjan Paavo Nurmesta. Ei ole, vaikka siltä voi tuntua! Kuten kirjan julkistamistilaisuudessa todettiin, jokainen sukupolvi tarvitsee oman historiakirjansa kansamme suurmiehistä. Paavo Nurmi oli kansallinen suurmies – ja myös sellaisena pysyy. Uudelle kirjalle antaa oikeutusta, myös hänen syntymänsä 120-vuotistapahtuma sekä itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuosi. Kuten Kalle Virtapohja kirjansa esipuheessa toteaa, Paavo Nurmen suuruus selittyy vain historian kautta.
Virtapohjan alkuperäinen ajatus lienee ollut koota kirjan aineisto vain Nurmen urheilu-uran jälkeisistä vaiheista, siis valmentajana ja liikemiehenä sekä ehkä myös vanhenevana urheilun kriitikkona. Kun uutta materiaalia, mm. Paavo Nurmen kirjeenvaihtoa, löytyi, oli houkutus jättää urheilu-ura käsittelemättä liian suuri ohitettavaksi. Nyt kirjan 260 tekstisivusta runsaat puolet käsitellee Nurmen urheilu-uraa. Omat lukunsa saavat silti Nurmen lapsuusvuodet, valmentajaura sekä toiminta liikemiehenä. Kaikki kerrottu on joistakin aikaisemmista kirjoista poiketen puhdasta faktaa, ei fiktiivistä hengentuotetta eikä edes näiden yhdistelmää, faktiivista kirjallisuutta, jossa tarua ja totta sepitetään sopivasti päällekkäin halutun lopputuloksen saamiseksi.
Uusinta uutta kirjassa on yhteenveto Paavo Nurmen kansalleen jättämästä perinnöstä. Nurmen perintöä on vaalittu kaikin mahdollisin keinoin – patsaista oopperaan. Samalle tasolle huomionosoitusten määrissä yltävät Suomessa vain marsalkka Mannerheim ja presidentti Urho Kekkonen.
Myös Nurmen aineellinen perintö yhteistä hyvää palvelemaan oli merkittävä, selkeästi suurempi kuin kahden edellä mainitun suurmiehen. Vaikka Nurmi elämänsä viimeisinä vuosina väheksyi ankarasti omia urheilusaavutuksiaan ja omaa perintöään, Virtapohja ei näkökantaa hyväksy, vaan kirjoittaa, että ”Paavo Nurmi antoi vuosien myötä runsaasti urheilukriittisiä lausuntoja. Silti hän ei muuttunut missään vaiheessa täydelliseksi urheilun kieltäjäksi, vaikka yksittäisistä lausunnoista tällainenkin johtopäätös on ehkä mahdollista tehdä”.
Paavo Nurmen henkiseen perintöön liittyy monia ulottuvuuksia. Konkreettisin esimerkki niistä on ne viisi patsasta, jotka vuonna 1925 silloin vain 28-vuotiaasta miehestä tehtiin ja joista osaa kuljeteltiin maailman turuilla kansan töllisteltäväksi. Näistä patsaista juontaa myös kirjan nimi, sillä Helsingin olympiastadionin edustalla ja Turussa patsaana juokseva Nurmi on se kansallinen merkkihenkilö, jona suomalaiset hänet parhaiten tuntevat ja tietävät.
***
Paavo Nurmen urheilu-ura on ruodittu moneen kertaan niin kirjoissa, filmeillä kuin lehtikirjoituksissakin. On yllättävää, kun Virtapohja yhdeksän olympiakultamitalin ja lukuisten maailmanennätysten juoksijasta toteaa, että ”Paavo Nurmen merkittävin juoksu oli olympiasoihdun tuominen Helsingin olympiakisojen avajaisissa Olympiastadionille… Se oli yksi Suomen historian merkittävimmistä päivistä”. Merkittävä se oli Paavo Nurmellekin, sillä olihan hänet syrjäytetty Los Angelesin kisoista 1932 pyhän amatööriurheilun petturina.
Kirjan ansioihin kuuluu yksityiskohtainen luettelo kaikista Paavo Nurmen 410 kilpailusta vuosina 1914–1934; niistä 241 kotimaassa, 98 Euroopassa ja peräti 71 Yhdysvalloissa. USA:ssa Nurmi kävi seitsemän kertaa, niistä kahdesti urheilijana.
Paavo Nurmen ura valmentajana on monesti jäänyt piiloon hänestä puhuttaessa ja kirjoitettaessa. Korkeintaan hänet muistetaan valokuvasta, jossa hän yleisön joukossa kurkkii Berliinin olympiastadionilla valmentamiensa juoksijoiden edesottamuksia. Ne saavutukset olivat parempia kuin koskaan ennen, saati sen jälkeen. Kuten urheilijana ja liikemiehenä, myös valmentajana Nurmi oli tiukka alaisilleen, mutta myös itselleen. Mikään ei ollut kyllin hyvää, ettei siitä olisi voinut yrittää vielä paremman perään.
Paavo Nurmen liikemiehen uraa Virtapohja valottaa kattavasti. Alun perin Nurmen ajatus oli ryhtyä autokauppiaaksi, sitten 1930-luvun puolivälissä tuli liiketoiminnan muodoksi miesten vaatetusliike – Paavo Nurmi Oy keskellä ydin-Helsinkiä. Kuten Nurmi itse vanhoilla päivillään itkuisin äänenpainoin korosti, hän loi alkuvarallisuutensa pörssikaupoilla. Yhtenä neuvonantajana oli Risto Ryti, Suomen Pankin pääjohtaja ja tuleva tasavallan presidentti kuohuvina sotavuosina.
Paavo Nurmen rahaliikennettä Virtapohja kertoi kartoittaneensa liikepankkeihin (Yhdyspankki) ja Suomen Pankkiin osoittamillaan kyselyillä. Paljon ei siitä haravoinnista tuloksia kertynyt, sillä Nurmen kaltainen viisas mies osaa Veikko Huovisen sanoin peittää jälkensä. Osa alkupääomasta tuli varmaan juoksemalla, kuten monet tarinat asiasta antavat ymmärtää. Nurmi oli nuuka mies ja eli tarkasti. Sama linja jatkui rakennusurakoitsijanakin. Alaisiin hän ei tärkeissä asioissa luottanut, maksoi mm. itse työmiestensä palkat ja piti muutenkin asiat hallinnassaan niissä rakennushankkeissa, joiden tuloksena Helsingin Töölöön ja Lauttasaareen nousi noin 30 monikerroksista asuin-/liikerakennusta.
Uusi näkökulma liikemies Nurmeen on hänen toimintansa laivanvarustajana. Se näkökulma kertoo, ettei hän mikään kuningas Midas ollut liikemiehenäkään, sillä yhden Virtapohjan kirjan luvun otsikon sanoin ”laivaan upposi miljoonia”. Vastuksia aiheutti myös taistelu Suomen Merimiesunionin johtajan Niilo Wällärin kanssa. Virtapohja kirjoittaa, että ”merenkulkua ennestään tuntematon Nurmi yritti ensin vääntää vastaan, mutta pian hän ymmärsi, että tässä ottelussa saattaa mennä juoksuradoilla ja rakennustyömailla hankittu maine kokonaan pilalle”.
***
Kansallissankariksi nostettu ihminenkin on muutakin kuin huippu-urheilija, sotasankari tai maansa pelastava valtiomies. Kun uniformut riisutaan, alta löytyy ihminen omine heikkouksineen. Myös Nurmi oli ihminen, eikä pelkkä radalla juokseva robottimainen voittaja tai pronssiin valettu patsas. Virtapohja kuvaa onnistuneesti niitä muutamia toimivia henkilösuhteita, joita Nurmella oli mm. kouluvuosien Niilo Kerrolaan, liikemies Matti Eloon ja ruotsalaisen Dagens Nyheterin toimittajaan Henry Rydahliin.
Myös Nurmen avioliitto Sylvi Laaksosen kanssa saa uutta valaistusta. Vaimon kommentit avioliiton arjesta löytyvät kirjasta. ”Paavo Nurmen luonne oli sellainen, että häntä on vaikea kuvitella anelemassa takaisin vaimoa, joka on laittanut eroprosessin liikkeelle”, kirjoittaa Virtapohja. Eron syynä oli Nurmen urheilu-uran jatkuminen päinvastaisista lupauksista huolimatta. Samoin toistuvat tylyt kommentit Matti-pojan mitättömistä jaloista loukkasivat äitiä.
Kahta asiaa Virtapohja painottaa selkeästi kirjassaan, kuten hän teki myös kirjan julkistamistilaisuudessa. Toinen niistä oli Nurmen kunnioittava asenne ruotsalaisia kohtaan, vaikka Nurmen silmissä ruotsalainen Nils Eklöf oli hänen urheilu-uransa suurin konna. Samoin IAAF:n puheenjohtaja Nurmen kilpailukiellon takana oli ruotsalainen Johannes Sigfrid Edström, eikä se asia Nurmessa varmaankaan synnyttänyt sympatiapisteitä Edströmiä kohtaan. Ruotsalaisia kansakuntana Nurmi sen sijaan arvosti, kuten kirjassa monin esimerkein osoitetaan.
Kun kaksi suomalaista jääräpäätä kohtaa, ei kumpikaan jousta. Näin kävi Nurmen ja Lauri Pihkalan välillä taistelussa siitä, mitä matkoja Nurmi Ruotsi-ottelussa 1927 on velvollinen juoksemaan. Sen riidan jälkipuintia 20.11.1927 pidetyssä SVUL;n Urheilujaoston kokouksessa Virtapohja kuvaa peräti kahdeksan sivun verran. Kirjan mukaan se oli kokous, joka muutti kaiken.
***
Mitä olisi vielä jäänyt kertomatta? Ehkä paljonkin, mutta kun faktasta kirjoitetaan, liika musiikkia ja muisteloita -linja on syytä unohtaa. Itse olisin kaivannut kommentteja Nurmen toimenpiteistä ja asenteista nyt ajankohtaisista vuosien 1917 ja 1918 tapahtumista punaisessa Turussa. Kirjassa asia sivuutetaan parilla Nurmen henkilöön käyvällä kommentilla. Jälkimaailma on korostanut Nurmen työläissympatioita, mutta avoimeksi jäävät vuosien 1917-18 Nurmen sympatiat tai antipatiat suuntaan tai toiseen – teoista puhumattakaan.
Paavo Nurmesta on viimeksi julkaistu kattava faktapohjainen kirja vuonna 2006. Se oli Paavo Karikon ja Mauno Kosken vuonna 1975 julkaistun kirjan Yksin aikaa vastaan pohjalta tehty Urheilumuseon kustantama lyhennetty englanninkielinen laitos Legendary Runner.
Kalle Virtapohjan kirja Mies josta tehtiin patsas on näin ollen paikkansa ansainnut sekä Suomen urheilukirjallisuudessa että myös osana Suomen laajempaa historian kirjoittamista. Kaikkea ei ollut vielä kerrottu – ja kuten ammoiset roomalaiset sanoivat repettitio est mater studiorum.
Kun kansallissankareista haetaan Nurmelle rinnakkaishahmoja, päädytään useimmiten Mannerheimiin ja Kekkoseen. Omien laskujeni mukaan Mannerheimista on julkaistu 2000-luvulla Suomessa ainakin 36 kirjaa – Kekkosesta peräti 47. Ja lisää on tulossa. Ehkä Nurmikin saa aikanaan uusia kirjallisia tuotteita, mutta ne vaativat uutta laajaa lähdemateriaalia. Vanhaa soppaa ei kannata monta kertaa uudelleen lämmittää.
Seppo Martiskainen
Kalle Virtapohja: Mies josta tehtiin patsas. Paavo Nurmen ennätykset, maine ja perintö, Docendo 2017, 363 s.
