Osa kotimaisista pituushypyn kärkinimistä haki talven ja kevään mittaan kehitystä kahdelta tekniikkapanotteiseltä ulkomaan treenileiriltä, joiden aikana myös kilpailtiin. Yksi heistä oli Henri Väyrynen, joka valittiin ensimmäisenä pituushyppääjänä Amsterdamin EM-joukkueeseen.

Uudenlaisen rytmityksen ideoi Suomen Urheiluliiton pituushypyn ja kolmiloikan lajivalmentaja Suren Ghazaryan. Hänen ajatuksenaan oli kilpailla aina niin hyvissä olosuhteissa kuin mahdollista. Se tarkoitti, että kilpailukausi piti aloittaa aikaisemmin kuin ennen totuttu.

Kevään kilpailujen keskeinen tavoite oli Ghazaryanin mukaan kuitenkin hieman toinen kuin tuottaa maksimaalinen tulos.

– Kilpailujen tavoitteena oli kehittää jokaisen hyppääjän henkilökohtaista hyppytekniikkaa, Ghazaryan sanoo

– Harjoituskilpailut pienellä urheilijamäärällä toimivat paremmin lajitekniikkaa kehittävänä tuossa harjoitusvaiheessa kuin hyvätkään harjoitukset.

Väyrysen tapauksessa systeemi näytti toimivan. Hänellä on toukokuun loppuun mennessä takanaan kahdeksan ulkoradoilla hypättyä kilpailua. Niistä kuusi on hypätty joko tammikuisella Etelä-Afrikan leirillä Potchefstroomissa tai toukokuun leirillä Italian Formiassa. Etelä-Afrikassa tammikuussa  Väyrynen ponkaisi myös ennätyksensä 807.

Formian leirin jälkeen Väyrynen on käynyt kahden kilpailun turneella Saksassa ja tehnyt tulokset 776 ja 774. Jälkimmäinen noista toi voiton rajussa sadesäässä.

Mitä Väyrynen miettii uudenlaisesta talven kevään rytmityksestä?  Miltä maistui uran ensimmäinen kahdeksan metrin ylitys? Noihin kysymyksiin hän vastaa videohaastattelussa, joka on tehty Formian leirillä toukokuussa.