USA on dominoinut olympialaisten yleisurheilua 2000-luvulla voittamalla mitalitilaston kaikissa viiden renkaan kilpailuissa. Mitalimäärä on lisääntynyt kilpailu kilpailulta: Sydney 16, Ateena 25, Peking 25, Lontoo 28 ja Rio 32. Riossa USA rohmusi jaossa olleista mitaleista peräti 22,6 % ja kultamitaleista hurjat 27,7 % (yhteensä 13 kultaa). Todella poikkeuksellista dominanssia yhdessä maailman globaaleimmista urheilumuodoista! USA oli Riossa tutusti todella vahva pikajuoksuissa: yhteensä 14 mitalia (6+4+4). Kestävyysjuoksuista ja hypyistä irtosi seitsemän olympiamitalia, heitoista kolme ja moniotteluista yksi.
Euroopan maiden (EA:n jäsenmaat) yhteenlaskettu kokonaissaldo Riossa 2016 oli 36 mitalia eli 25,5 % mitaleiden kokonaismäärästä. Venäjän joukkueelle asetetut sanktiot varmasti vaikuttivat Euroopan kokonaissaldoon. Mitaleille olympiakisoissa ylsi kaiken kaikkiaan 42 valtiota, joista Euroopan maita 18. Euroopan mitalikoriin Riossa aseteltiin yhteensä 13 heittolajien mitalia, 8 hyppy- ja pikajuoksumitalia, 3 kestävyysjuoksumitalia ja moniottelumitalia sekä yksi kilpakävelymitali.
Vahvin Euroopan maa Riossa oli Britannia seitsemällä mitalillaan (2+1+4). Yleisurheilun olympiavoittoja Eurooppaan irtosi yhteensä 11 (23,4 % kultamitaleista). Euroopan menestyspainotus oli Riossa(kin) siis kallellaan kenttälajien suuntaan: 16 kenttälajissa yhteensä 21 mitalia. Olympiavoittoon juoksulajeissa eurooppalaisista ylsi vain Mo Farah!
USA jatkanee suvereenia hallintaansa myös Tokion olympiakisoissa. Maa on tutusti vahva kaikissa yleisurheilun lajiryhmissä, mutta on neljässä vuodessa vahvistunut entisestään heittolajeissa. Onkin hyvin mahdollista, että USA dominoi olympiakisojen mitalitilastoa jopa aiempaakin vahvemmin.
Koska USA on ylivoimallaan tehnyt maitten välisen kilpailun mitalitilaston ykköspaikasta käytännössä turhaksi, niin rakennetaan tässä yhteydessä maalle epävirallinen vastustaja vahvimmasta maanosasta eli Euroopasta. Riossa yhdistetty Eurooppa kykeni pitämään USA:n takanaan mitalien kokonaismäärässä, mutta kultamitalitilaston voitti USA. Pystyykö Eurooppa, edes 10 kovan venäläisen avustamana, haastamaan USA:n Tokiossa?
2. Maailmanennätys vai kihelmöivä kamppailu vai molemmat – Kisojen kiinnostavin laji haussa?
”Maailman nopein ihminen on (miesten) 100 metrin olympiavoittaja ja siksi (miesten) 100 m on olympialaisten kiinnostavin laji”. Jos yleisurheilun erilaisia seuraajaprofiileja kuvataan sisäkkäisinä kehinä, mitä etäämmällä ollaan sisimmästä kehästä eli laji-ihmisistä, ns. lajifriikeistä, sitä todennäköisemmin edellä mainittu lause on kuvannut yleistä näkemystä yleisurheilusta. 100 metrin kilpailulle ja sen voittamiselle on arvokilpailuissa vuosikymmenien ajan asetettu glamourinen sädekehä. Lajin kiinnostavuus on ollut aivan ylivertainen.
Urheilua ja yleisurheilua vähän seuraaville se on saattanut olla jopa ainut seurattava laji olympialaisissa. Kolmissa edellisissä olympiakisoissa erään herra Boltin läsnäolo on entisestään korostanut lajin merkitystä ja asemaa. Kuvaavaa on, että jopa sellaiset huippusuoritukset kuin David Rudishan 800 metrin ME Lontoossa 2012 ja Wayde van Niekerkin 400 metrin ME Rio de Janeirossa 2016 jäivät auttamatta Boltin triplamestaruuksien varjoon. Yleisurheilun ydinporukka ja lajin todelliset aktiiviseuraajat osaavat toki arvostaa urheilumuodon monilajisuutta ja nostaa esille eri lajien hienoja urheilijoita, urheilijatarinoita, kovia tuloksia, mestaruuksia ja mestaruuskamppailuita.
Vaikka miesten 100 metrillä mestaruustaistelu on 17 vuoden tauon jälkeen aidosti auki ja kamppailu voitosta saattaa olla erittäin tasainen, supertähti-Boltin väistyttyä ja jätettyä tilastokirjoihin toistaiseksi lyömättömiltä tuntuvat ennätykset, saattaa miesten satasen olympiakamppailu Tokiossa asettua samalle viivalle monien muiden lajien kanssa. Nousevatko Tokion kiinnostavimmaksi lajiksi esimerkiksi 400 metrin aitajuoksut, joissa on mahdollisuuksia maailmanennätyksiin ja joissa on odotettavissa myös armottoman mielenkiintoiset taistelut voitosta?
Totta kai, erityisesti kun kilpaillaan Japanissa, niin kilpailujen päätöspäivinä juostavat maratonit ovat äärimmäisen kiinnostavia ja niiden huomio tulee olemaan huippuluokkaa. Miesten hurja kuulakamppailu säväytti Dohan MM-kilpailuissa. Kiinnostavia lajeja on lukuisia. Mikä laji nousee Tokiossa kaikkein kirkkaimpaan valokeilaan? Vai olisiko nyt tilaus yleisurheilun monimuotoisuuden esiinmarssille ja lajien tasa-arvoisemmalle huomioinnille?
3. Bolt oli yleisurheilun ”rock-tähti” – Onko supertähden puuttuminen lajille etu vai haitta?
Jamaikan Salama, Usain Bolt, loi yleisurheiluun aivan uudenlaisen tähteyden tason. Bolt nousi yleisurheilun megastaraksi, lajin kaikkien aikojen ylivoimaisesti seuratuimmaksi ja kiinnostavimmaksi tähdeksi. Bolt oli lajin ensimmäinen todellinen ”rock-tähti”. Boltin kanssa samaan aikaan eri lajeissa urheili lukuisia huikeita oman lajinsa suvereeneja hallitsijoita, jotka jäivät väistämättä Boltin varjoon. Mainittakoon heistä esimerkiksi kahden olympiakullan ja neljän maailmanmestaruuden Anita Włodarczyk, joka siirrätti mestaruuksien lisäksi naisten moukarinheiton maailmanennätystikkua yli 5 metriä etäämmälle vuosina 2009-2016. Eikä ”Wloda” ole todellakaan ainut. Bolt yksinkertaisesti vaimensi, toki täysin tahtomattaan, muiden tähtien tuikkeen.
Boltin väistyttyä radoilta, tilaus lajin uudelle supertähdelle on olemassa. Vai onko? Varmasti lajin supertähteys tuo lajille kiinnostavuutta, näkyvyyttä ja ystäviä. Ja varmasti myös rahaa. Toisaalta yhden megatähden lajikulttuurissa moniarvoisuus ja monilajisuus eivät pääse kukoistamaan parhaalla tavalla. Syntyykö uusi yleisurheilun todellinen supertähti kuitenkin Tokiossa? Nouseeko joku boltiksi boltin paikalle? Jos nousee, niin voisiko hän olla naisurheilija? Muutamia potentiaalisia Tokion lähtölistoilta ainakin löytyy: esimerkiksi tällä hetkellä aina kilpaillessaan ME-potentiaalin omaavat Yulimar Rojas ja Sydney McLaughlin. Tähtiainesta – vai mitä?
P.S. Suomen yleisurheilujoukkue Tokiossa on 2000-luvun mittapuulla arvioiden suuri. Tokion tavoitteesta toinen on jo siis saavutettu. Toinen tavoite on, että kehitymme ja menestymme lajina paremmin edelliseen strategiakauteen (2017-2020) verrattuna. Seuraamme kehittymistä mm. eri arvokilpailuiden pistekertyminä. Strategiakauden avaus, Euroopan hallimestaruuskilpailut ja nuorten arvokilpailut, toteutuivat pisteiden valossa erinomaisesti ja osoittivat meidän edistyneen eurooppalaisella tasolla. Koska edelliselle strategiakaudelle ei mahtunut yksiäkään olympiakisoja, niin Rion neljän pisteen saalis toimikoon vertailumittarina. Olympiakisoihin verrannollisissa MM-kilpailuissa 2017 pistemäärä oli niin ikään neljä ja vuonna 2019 pisteitä kertyi viisi… Muistetaan kuitenkin, että urheilijoiden itse itselleen asettamat tavoitteet ovat tärkeimpiä ja itse asiassa ainoita olennaisia.
(Jarkko Finni.)
Kirjoittaja on Suomen Urheiluliiton (SUL) valmennuksen ja koulutuksen johtaja. Hän tarkastelee kolumnissaan Tokion olympiakisojen yleisurheilua kolmen päivän välein.