Jatkamme juttusarjaa, joka perustuu vuonna 2022 edesmenneen Pentti ”Pesa” Vuorion kokoamiin tilastoihin Kalevan kisojen parhaista seuroista ja pisteurheilijoista.

Tällä kertaa Jarmo Mäkelä paneutuu miesten kiekonheittoon. Aiemmin tällä alustalla on miesten lajeista julkaistu korkeus, kuula, seiväs, 100, 400, 1500 ja 5000 metrin juoksut, 110 metrin aitajuoksu, korkeushyppy, seiväshyppy ja kuulantyöntö.

Vuodesta 2022 lähtien tilastojen täydentämisestä on vastannut Esa Kaihlajärvi, joka jatkaa Pesan työtä myös hakaurheilijarekisterin ylläpitäjänä.

Menestyneimpien kiekkoseurojen kärki ei yllätä. Helsingin Kisa-Veikot ja Tampereen Pyrintö ovat olleet kärkiseuroja kaikissa muissakin tähän saakka raportoiduissa lajeissa. Helsingin Poliisi-Voimailijat kolmas sija kertoo, kuinka etenkin 1930-luvulta 1960-luvulle isokokoisilla ja vankoilla urheilijoilla oli tilausta poliisinoppiin ja ammattikunnan omaan urheiluseuraan.

Lajin luonne paljolti selittää, kuinka lähes ihmissukupolven ajan Kalevan kisoja kiertäneet Juhani Tuomola ja Mika Loikkanen ovat historian eniten pisteitä keränneitä urheilijoita, vaikka kumpikin nousi korkeimmalle korokkeelle vain kerran. Frantz Kruger on käynyt Kalevan kisoissa 12 kertaa ja Pentti Kahma 14 kertaa, Frantzin yhdeksän ja Penan seisemän mestaruutta kerryttivät kummallekin komean 102 pisteen potin. Aikansa heittolajien kanuuna Elmer Niklander keräsi yhden käden kiekonheitossakin 104 pistettä.

Helsingin Kisa-Veikot on maamme ylivoimaisesti maineikkain yleisurheiluseura. Sitä se on myös Kalevan kisojen miesten kiekonheitossa. Seuran 24 mestaruudesta 17 on kolmen supertähden tuomia. Armas Taipale ja Elmer Niklander olivat olympiamitalisteja kilpaillessaan sekä keisarillisen Venäjän että itsenäisen Suomen joukkueissa Tukholmassa 1912 ja Antwerpenissa 1920.

Kuuden mestaruuden Kalevi Kotkas oli valtaisa lahjakkuus, ensimmäinen eurooppalainen kahden metrin ylittäjä korkeushypyssä ja ensimmäinen suomalainen 50 metrin ylittäjä kiekonheitossa. Pariisin EM-kilpailuissa 1938 Kotkaksella oli kiire hänen sukkuloidessaaan samaan aikaan suoritetuilla korkeushypyn ja kiekonheiton suorituspaikoilla, minkä takia korkeuden hopeaan ja kiekon neljänteen sijaan oltiin pettyneitä.

Tällä vuosituhannella ei vaahteralehtisiä Helsingin Kisa-Veikkoja ole mitaleilla tai pisteillä nähty. Viimeisin HKV:n menestyjä on komean uran tehnyt Suomen Urheiluliiton nykyinen kilpailupäällikkö Mika Muukka, joka nousi palkintokorokkeelle kuudesti, korkeimmalle Hämeenlinnassa ja Oulussa 1988 ja 1990.

Tampereen Pyrinnön 19 mitalista vain neljä on kultaisia. Suomen yleisurheilun ensimmäinen olympiavoittaja on lapsena polvensa loukannut Järvisen huippu-urheiluperheen isä-Verner, joka voitti Ateenan välikisoissa 1906 ilman vauhtia heitetyn antiikin kiekonheiton.

Pyrinnön edustajana Verner Järvinen oli kolmesti pronssilla Kalevan kisojen kahden käden kiekonheitossa 1909-1911. Toimi Arranmaa voitti kahden käden kiekonheiton ensimmäisissä SM-kilpailuissaan kotiyleisön edessä Tampereella 1907. 1920-luvulla oriveteläislähtöinen aseseppä Antero Kivi voitti Pyrinnölle kaksi mestaruutta ennen siirtymistään Helsingin Tovereihin. Uransa huippuhetken Kivi koki Amsterdamin olympiakisoissa 1928 saavuttaen hopeamitalin.

Pyrinnön viimeisimmän kultamitalin toi vuoden 1978 Prahan EM-kilpailujen hopeamitalisti Markku Tuokko kotikisoista 1977 ennen siirtymistään Kangasalan Kisaan, jolle kirjautui neljä muuta Tuokon mestaruutta. Kari Pekolan hopeasta Mikkelissä 1993 ennätti kulua 29 vuotta ennen kuin pyrintöläinen toisen polven heittäjä Nuutti Heikkilä nähtiin palkintokorokkeella, kun hän saavutti pronssimitalin Joensuussa 2022.

Vuonna 1921 perustettu Helsingin Poliisivoimailijat keskittyi aluksi poliisien ammattikunnan liikuntaharrastuksen edistämiseen. 1930-luvulla Helsinkiin poliisinoppiin tulleet urheilijat alkoivat enenevästi liittyä ”omaan seuraansa”. Vuosina 1934-1967 kiekkopoliisit saavuttivat Kalevan kisoista neljä kultaa, viisi hopeaa ja viisi pronssia.

HPV:n mitaleista kolmasosan – kolme mestaruutta ja kaksi hopeaa – on saalistanut sotien jälkeisiä vuosia hallinnut Arvo Huutoniemi. Neljännen mestaruuden voitti maaottelumiehenä tunnettu Jouko Montonen 1969. Muita mitaleita HPV:n edustusvuosinaan saavuttivat lisäksi Juhani Tuomola ja Taisto Lampinen.

Hynni, Kruger, Tuomola ja Lindroos ovat vetäneet seuransa sijoille 4-7:s

Viipurin Urheilijoiden kahdesta kulta-, kahdesta hopea- ja kahdeksasta pronssimitalista molemmat kullat, toinen hopea ja puolet pronsseista ovat Pertti Hynnin hankkimia. Hynnin 96 pisteen potti kertyi kokonaisen sukupolven mittaisesta, 30-kertaisesta osallistumisesta Kalevan kisoihin. Erityistä on sekin, että pitkällä urallaan hän edusti vain Viipurin Urheilijoita.

Terijoella syntyneen Vilho Hännisen kolmesta kulta- ja viidestä pronssimitalista kaksi viimeistä pronssia kirjattiin Viipurin Urheilijoille sodanjälkeisinä vuosina 1947 ja 1948. Hännisen muut mitalit tulivat hänen edustaessaan HKV:tä ja Äyräpäässä Karjalan kannaksella toiminutta Pölläkkälän Uraa.

Vasa Idrottssällskapin 15:stä mitalista 12 on vuonna 2007 Suomen edustusoikeuden saaneen Sydneyn olympiakisojen pronssimitalistin Frantz Krugerin tuomia. Vuoteen 2010 ulottuneella aktiiviurallaan Kruger sinkautti kolme kultaa Mikko Kyyrön suistaessa hänet kolmen sentin erolla hopealle Espoossa 2009.

Pidettyään kuuden vuoden tauon vaasalaistunut konkari aloitti ”aktiivisen jäähdyttelyn” Oulusta 2016 hopeamitalin arvoisesti. Vuodesta 2017 lähtien lamaan painunut laji on antanut Frantzille tilaa napata kuusi peräkkäistä mestaruutta. Viime kesänä vanhaa mestaria härnänneistä nuorista heittäjistä Kenttäurheilijat-58:n tuolloin 18-vuotias Mico Lampinen nappasi mestaruuden Krugerin kotikentällä Vaasassa. Seitsemän mitalin Pyry Niskala heitti  Vasa IS:lle pronssin ja kaksi mestaruutta vuosina 2013-2015. Vasa IS:n mitaliputken aloitti Jan Sandvik hopeallaan Lapualla 1995.

Turun Riennolle 76 pistettä hankkineen Juhani Tuomolan ura yleisurheilun kansallisella huipulla on kaikki lajitkin huomioon ottaen vertaansa vailla, 29 kertaa Kalevan kisoissa, 14 mitalia ja yhdeksän kertaa sijoilla neljännestä seitsemänteen. Lisäksi 34 maaottelua vuosina 1965-1985. Tuomolan mitaleista vain yksi on kultainen, koska nuoremmat miehet Kahma, Tuokko ja Ari Huumonen ennättivät yleensä edelle. 17 maaottelun Jorma Rinne toi Riennolle lisäksi 32 pistettä parhaina saavutuksinaan 1970-luvun alun kaksi pronssia. Ne kirkastuivat kultamitaliksi Joensuussa 1972, tuolloin jo Hämeenlinnan Tarmon edustajana.

Turun Urheiluliiton tähti on ollut 11-kertainen Kalevan kisojen mitalisti, 16-kertainen maaotteluvoittaja ja 36-kertainen maaotteluratsu Carol Lindroos. Hänen kuudesta mestaruudestaan kaksi sekä kaikki viisi muuta mitaliaan kirjattiin mustapaidoille. Lindroosin neljä ensimmäistä mestaruutta koristavat hänen kasvattajaseuransa Karjaan Uran historiankirjoja. Uransa viidenteen Suomen ennätykseen 55,31 vuonna 1958 Lindroos haki vauhtia Yhdysvaltojen yliopistourheilusta ja puolentoista metrin päässä Euroopan ennätyksestä ollut tulos nosti hänet EM-mitaliehdokkaaksi. Tukholman EM-kilpailuissa matalaksi jääneet vedot hyytyivät kuitenkin seitsmänteen sijaan.

Turun Urheiluliiton viimeisin mitalisti on Askolan urheilijoiden kasvatti Petri Hakala hopeamitalillaan Helsingistä 2003. Kolmea vuotta aiemmin heittäjäksi kevytrakenteinen Hakala kiskaisi kovan tuloksen 62.59 vain 21-vuotiaana.

Kerälä, Sinervo, Waldén, Hummastenniemi ja Helppikangas ovat odotellet seuraajiaan jo pitkään

Hämeenlinnan Tarmon pistepotista enemmän kuin kaksi kolmannesta  on saavuttanut Ari Huumonen. Persoonallinen oman tiensä kulkija jatkoi Kahman ja Tuokon valtakausia kolmella mestaruudella saavuttaen ennen sitä neljä hopeaa ja päätti uransa kotikisojen pronssiin 1988. Huippuhetkensä Huumonen koki piipahtaessaan kahdesti Helsingin olympiastadionilla historian ensimmäisissä MM-kilpailuissa 1983, missä finaalin henkilökohtainen ennätys 65,44 toi komean neljännen sijan. Huumosen valmentaja Jorma Rinne huipensi pitkän uransa Tarmon ensimmäiseen mestaruuteen Joensuussa 1972. Johannes Kerälä valtasi pronssikorokkeen kahdesti 1993 ja 1996.

Timo Sinervo ja Jouni Waldén hankkivat Ikaalisten Urheilijoille yhdessä kaksi kultaa, kuusi hopeaa ja yhden pronssin sekä komeat 104 pistettä. Nuorten sarjojen kolminkertainen arvokilpailumitalisti Sinervo heitti juniorina kaksikiloista hurjan tuloksen 61,16. Kalevan kisojen korkeimmalle korokkeelle hän nousi Tampereella 1996. Kuusinkertainen mitalisti Waldén voitti ainoan kultamitalinsa Vaasassa 2013.

1980-luvun jälkimmäinen puolisko ja 1990-luvun alku olivat kiekonheiton osalta Oulun Pyrinnön parasta aikaa. Yhdysvalloissa opiskellut Kari Nisula ja varhain edesmennyt Heikki Hollmén olivat finaalissa yhteensä 14 kertaa, niistä viidesti palkintokorokkeella. Nisulan kahden hopean ja pronssin jälkeen Hollmén heitti Pyrinnön ainoat kultamitalit peräkkäisinä vuosina 1991 ja 1992, Helsingissä ja Jyväskylässä. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen, Janne Hummastenniemen ja Jouni Helppikankaan jälkeen ei oululaisia ole finaalissa kilpaillut.

Pentti Kahma ylsi ensimmäisenä 60 metriin 1969 ja hyppäsi samana vuonna pituutta 721

Järvenpään Paloa ja Keski-Uudenmaan Yleisurheilua edustanut Mika Loikkanen oli juniorihuippu. Alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuista tuli pronssia 1993 ja miesten väline lensi  56,40. Loikkasen massiivinen Kalevan kisojen mitaliputki käynnistyi Tuusulan hopealla 1994 ja vuoteen 2011 mennessä järvenpääläinen tuli vierailleeksi palkintokorokkeella yhteensä 12 kertaa. Huippuhetki 18 maaottelun miehelle osui Joensuuhun 2002. Ainut mestaruus tuloksella 59,72 tuli tuolloin Timo Tompurin ja Timo Sinervon kirittämänä mitalikolmikon mahtuessa metrin sisään. Kalevan kisojen kiekkoringissä Loikkanen nähtiin 26 kertaa.

Rooman 1974 Euroopan mestari Pentti Kahma voitti Kalevan kisat seitsemästi, oli kolmesti hopealla ja kerran pronssilla. Vuoden 1971 mestaruutta lukuun ottamatta tuolloin Ylivieskan Kuulaa edustanut palopäällikkö kirjautti kaikki mitalinsa kotiseuralleen Alavieskan Virille. Kahma ylitti ensimmäisenä suomalaisena 60 metriä 1969. Kovan veljessarjan kuopuksen urheilullisuudesta kertoo, että samana kesänä syntyi Nivalassa pituushyppytulos 721.

Suomen ennätystä alavieskalainen paransi vuoteen 1975 mennessä yhteensä 11 kertaa, neljästi vuonna 1973. Tuon vuoden Matti Hannus nimeää teoksessaan Kultaiset kentät – Suomen yleisurheilun vuosisata ”kiekonheiton hulluksi vuodeksi”. Vuositilaston kärki on komeaa luettavaa: Kahma 66,30, Tuokko 65,60, Rinne 63,50 ja heidän lisäkseen myös Jouko Mäenpää, Juhani Tuomola ja Antti Jouppila ylittivät 60 metriä.

Lappeenrantalaispoliisi Raimo Vento oli kahdella kullallaan, neljällä hopeallaan ja kahdella pronssillaan lähes vakiomitalisti 1980-luvulla. Pitkäjänteisesti uraansa rakentanut Vento ylitti 45 metriä 19-vuotiaana, 50 metriä 21-vuotiaana ja 55 metriä 23-vuotiaana. Kuudenkympin selättäminen vei vuosikymmenen sen tapahtuessa 32:n ikäisenä 1986. Henkilökohtaisen ennätyksensä 63,58 Vento heitti seuraavana vuonna ikä-, harjoitus- ja ammattitoverinsa, olympiavoittaja Juha Tiaisen kotikentällä Uukuniemellä.

Repo harrastelijasta huipulle – Tompuri ällistytti otettuaan kiekon käteensä 26-vuotiaana

Pankinjohtaja Pentti Repo Vilppulan Kolhosta kierteli 1950-luvulla kilpailuja ja harrasti lajiaan heittelemällä kiekkoa kotipeltonsa reunaan valetusta ringistä. Heitettyään ensimmäisen kuudesta SE:stään 56,03 vuonna 1960 hän kolmekymppisenä alkoi tiivistää harjoitteluaan. Heittoharjoittelusta tuli ympärivuotista, kun kiekot singahtelivat ulkorakennuksen ovesta sen eteen rakennettuun panssariverkkoon. Repo otti lisäksi käyttöön Kolhon tehtaan korjaamolla kyhätyt 90 kg:n puntit. Ehkä liiankin kovan kuormituksen takia tulokset alkoivat koheta vasta 1963, jolloin myöhään syksyllä harjoitusheittojen kerrotaan pudonneen solkenaan 60 metrin paremmalle puolelle. Olympiavuodelle odotettu 60 metrin rikkominen ei aivan toteutunut, mutta SE 59.44 kirjattiin Seinäjoella 30.8.1964. Tokion olympiareissu hyytyi kuitenkin karsintaan ja haamurajan rikkoutumista saatiin Suomessa odottaa vielä viisi vuotta.

Timo Tompurin tarina kumoaa perinteiset opit lajinvalinnasta ja motorisesta oppimisesta. Lapsesta asti monipuolisesti liikkunut porvoolainen otti kiekon käteensä keväällä 1995 ollessaan 26-vuotias. Rippikouluikäisestä intohimoinen salillakävijä oli hankkinut ”heittäjän voimat”, joiden pohjalle oli hyvä rakentaa. Tompurin kehittyminen oli ennennäkemätöntä: vuonna 1995 heti 53,80, vuonna 1997 jo 61,22 ja 1998 kansainväliset lukemat 64,85. Voitettuaan Kalevan kisat 2001 Turussa porvoolainen hyppäsi laivaan ja heitti kaksi vuorokautta myöhemmin 8.7.2001 Helsingborgissa ällistyttävät lukemat 69,62. Viisinkertainen Suomen mestari oli harjoittelussaan hyvin ratkaisukeskeinen ja Helsingborgin tulos syntyi viitisentoista kiloa kevyempänä, kuin edellisen kesän paras tulos 65,13.

Tompurin kanssa tasapisteisiin yltää parhaat vuotensa Keravan Urheilijoita edustanut Mikko Kyyrö. Kalevan kisojen korkeimman palkintokorokkeen Mikko valtasi neljästi: 2006 Jyväskylässä, 2009 Espoossa, 2011 Turussa ja 2012 Lahdessa. Lisäksi Mikko pokkasi hopeat 2008 ja 2010. Ensimmäinen pronssinen mitali oli tullut jo 2003. Suomalaisnuorten kaikkien aikojen EM-kilpailuissa vuonna 1999 Riikassa Mikko oli ensimmäinen mitalisijojen ulkopuolelle jäänyt. Ennätyksensä 64,14 hän sinkautti Jalasjärven kiekkokarnevaaleilla sydänkesällä 2007.

Urheilijaystävällisin yleisurheilulaji – Pitkiä uria ja huipputuloksia kypsässä iässä

Kiekonheitto on tunnetusti ollut varttuneiden miesten laji. Ojennetuin raajoin suoritettava pyörähdysliike ilman ylisuuria törmäysvoimia mahdollistaa pitkiä uria ja korkeita tulostasoja vielä kypsällä iällä. Kuuluisin pitkän uran menestyjä, Yhdysvaltojen Alfred Oerter voitti neljä peräkkäistä olympiakultaa Melbournesta Meksikoon 1956-1968.

Kalevan kisojen 14 mitalin veteraani Juhani Tuomola koki huippuhetkensä Kajaanissa 1984, jolloin turkulaispoliisi saavutti viimeisen, samalla ensimmäisen kultaisen mitalinsa 42-vuotiaana. Tuomolan vieressä hopeakorokkeella seisoi samanikäinen Risto Myyrä, joka oli 23 vuotta aikaisemmin hypännyt kolmiloikkaa 14,66.

Pertti Hynni oli 44-vuotias pokatessaan kultaa Vaasassa 2004 Timo Tompurin ja Mika Loikkasen vallatessa muut mitalit. Notkea nuorukainen ei ollut Frantz Krugerkaan, kun valtasi viimeisimmän kultamitalinsa Lahdesta 2023, jolloin hän oli 48-vuotias. Seinäjokelaisen heittäjäperheen isä Kauko ”Kaappoo” Jouppila sinkautti ennätyksensä 54,26 ollessaan 52-vuotias vuonna 1973. Kymmenen vuotta myöhemmin ”Kaappoon” kaksikiloinen kaartoi vielä uskomattomat 45,46.

Kaikkien aikojen Top Ten- tilaston keskiarvotulos on 65,89 ja keskiarvoisesti se on saavutettu 31 vuoden iässä. Näin ollen tässä lajissa juniorisarjojen tulokset eivät läheskään aina ole ennakoineet huippuvaiheen tulostasoja. Frantz Kruger on alle 20-vuotiaiden maailmanmestari ja heitti 19-vuotiaana 58,58, kun Jorma Rinteen tulos samanikäisenä oli yli 20 metriä heikompi. Keskiarvoisesti 19-vuotiaana tehty tulos on TopTen -tilaston kohderyhmällä 48,37. Suosittua kakkoslajiaan kuulantyöntöä maan parhaat kiekkomiehet ovat työntäneet keskiarvoisesti 16,78 Markku Tuokon ollessa selvänä kärkenä tuloksellaan 20,03.

Urheilijan kokoa kuvaavien numeroiden valossa kiekon kymppikärki on keskiarvoisesti 192 senttiä pitkä ja painaa 115 kiloa. (Paino lienee useita kiloja alakanttiin. Jostakin syystä isoilla miehillä on tapana ilmoitella kehonpainojaan juniorivuosiaan muistellen. Toim. huom.)

Tällä hetkellä 33 suomalaismiestä on heittänyt kahden kilon kiekkoa vähintään 60 metriä. Heidän ennätyksistään yhdeksän kirjataan 1970-luvulle. Määrä putoaa neljään 1980-luvulla ja nousee kahdeksaan sekä yhdeksään 1990- ja 2000-luvuilla. 2010-luvulla tähän tilastoon ylsivät vain Jouni Waldén ja Pyry Niskala, joka on toistaiseksi viimeisin 60 metrin puhkaisija. Niskala heitti ennätyksensä Maalahdessa 14.6.2017 ja ylitti viimeksi 60 metriä Laihialla 4.6.2018.

Teksti: Jarmo Mäkelä

Kalevan kisojen miesten kiekonheiton parhaat seurat:

HKV                                                                                 388

TP                                                                                   220

HPV                                                                                 163

ViipU                                                                               149

VasaIS                                                                             138

TuRi                                                                                128

TuUL                                                                               126

HämTa                                                                            111

IkaalU                                                                              104

OP                                                                                   104

Kalevan kisojen miesten kiekonheiton parhaat pisteurheilijat:

(Nimen jäljessä ennätys, ennätysvuosi ja ennätysikä. Huomioon on otettu vain yhden käden kilpailut.)

Juhani Tuomola                    63,68/1976/34-v.                                       110

Mika Loikkanen                    63,17/2007/33-v.                                       107

Elmer Niklander                   47,18/1916/26-v.                                       104

Frantz Kruger                       69,97*/2007/32-v.                                     102

Pentti Kahma                       66,82/1975/32-v.                                       102

Pertti Hynni                         63,25/1998/38-v.                                       96

Carol Lindroos                      55,79/1960/30-v.                                       91

Pentti Repo                          59,44/1964/34-v.                                       84

Raimo Vento                        63,58/1987/33-v.                                       83

Timo Tompuri                      69,62/2001/32-v.                                       78

Mikko Kyyrö                         64,14/2007/27-v.                                       78

(* Kruger heitti 70,32 vuonna 2002, ennen kuin sai Suomen kansalaisuuden.)

Miesten kiekonheiton kaikkien aikojen Top Ten:

(Ennätys, ennätysvuosi ja ennätysikä. / Ennätys 19-vuotiaana ja kuulantyönnön ennätys. / Pituus ja paino.)

Timo Tompuri                      69,62/2001/32-v.                  – / 14,83                               187 / 120

Markku Tuokko                    68,12/1979/28-v.                 49,26 / 20,03                        195 / 118

Pentti Kahma                       66,82/1975/32-v.                 40,45 / 18,19                        188 / 112

Ari Huumonen                      65,44/1983/27-v.                 52,58 / 16,80                        196 / 120

Mikko Kyyrö                         64,14/2007/27-v.                 55,83 / 17,13                        191 / 112

Heikki Hollmen                    63,98/1992/26-v.                 52,58 /17,38                        192 / 111

Juhani Tuomola                    63,68/1976/34-v.                 42,79 / 16,14                        188 / 112

Raimo Vento                        63,58/1987/33-v.                 45,44 / 16,18                        187 / 198

Jorma Rinne                         63,50/1973/37-v.                 37,90 / 16,90                        189 / 112