Uusi kirja: Kuinka Joensuussa juostiin maailmanennätys vv. 1937 & 1939

Joensuulainen urheilukirjailija Petri Maskonen on julkaissut teoksen vuosina 1935 – 1963 juostusta Joensuun maratonista, joka oli maailman korkeatasoisimpia 25000 metrin ratajuoksuja.

Maskosen historiikki on julkaistu osana Suomen Yleisurheiluarkiston NURMI-aikakauskirjaa. Laajassa A4-koossa julkaistu historiikki sisältää myös 20 historiallista valokuvaa sekä laajan tulos- ja tilasto-osuuden.

Kaikkia NURMI-sarjan julkaisuja voi tilata 25,- hintaan (sisältää postikulut) Suomen Yleisurheiluarkistosta, Pornaistentie 199, 07110 Hinthaara, Porvoo. Sähköposti: mikko.nieminen@dlc.fi & puhelin 019 - 545115. Toimitusaika noin kaksi viikkoa.

Julkaisujen tuotto kokonaisuudessaan ohjataan Suomen Yleisurheiluarkiston (SYUA) pelastustyöhön suomalaisen yleisurheiluperinteen arkistoimiseksi ja dokumentoimiseksi.

 

Julkaisijan esipuhe:

Nummelainen maanviljelijä Erkki Tamila (syntyjään Eerik Dahlgren) juoksi Joensuun maratonilla 15 mailin maailmanennätyksen vuonna 1937 ja 25000 metrin maailmanennätyksen vuonna 1939. Molemmat ennätykset rikkoi Mikko Hietanen vuosina 1947–1948 ja Hietaselta ne riisti vasta Emil Zátopek Helsingin olympiakisojen jälkeen myöhäissyksynä 1952.

Joensuun maraton oli kolmen vuosikymmenen ajan kansainvälinen suurtapahtuma 25000 metrin juoksussa. Historialliselta merkitykseltään sitä voisi verrata nykyisiin maailman suurimpiin puolimaratoneihin, joilla kilpailevat oman aikansa kansainväliset huippujuoksijat.

Suomen Yleisurheiluarkiston joensuulaisen jäsenen Petri Maskosen laatima historiikki Joensuun maratonin vaiheista on lisäksi paljon muutakin, kuin omana aikanaan erittäin suositun yleisurheilulajin kansainvälisen suurtapahtuman historiikki. Olen varma, että se innostaa muitakin jäseniämme omilla eri tutkimusaloillaan.

Maskosen kynä piirtää samalla yksityiskohtaisen kuvauksen Pohjois-Karjalan koko yleisurheilusta. Joensuun maraton ei ollut vain 25000 metrin ratajuoksu. Samaan tapahtumaan yhdistettiin vuosittain lähes kaikki yleisurheilulajit. Tässä vertailussa tapahtumaa voi hyvinkin verrata esimerkiksi Joensuun Eliittikisoihin.

Julkaisijana toimivan Suomen Yleisurheiluarkiston (SYUA) näkökulmasta kirjalla on sekä kansainvälinen että alueellinen ulottuvuus. Näiden lisäksi se on lajihistoria aikanaan hyvin seuratusta, mutta jälkipolvien paljolti unohtamasta yleisurheilulajista.

25000 metrin juoksu periytyy brittiläisestä 15 mailin (24,14 km) juoksusta, joka 1800-luvun puolestavälistä asti kuului kestävyysjuoksun standardimatkoihin. Kansainvälistä yleisurheiluliittoa (IAAF) perustettaessa sen maineikkain historia kuitenkin sivuutettiin oman aikansa erikoislaatuisten amatöörisäädösten vuoksi.

Vuosina 1912–1913 maailman parhaat ammattilaisjuoksijat, erityisesti Tom Longboat Kanadasta, Edward Wood Britanniasta ja Viljami Kolehmainen Suomesta juoksivat Pohjois-Amerikassa armottomia keskinäisiä kilpailuja, joissa myös 15 mailin ennätykset naulattiin vuosikymmeniksi. Nämä IAAF tietoisesti unohti.

Tom Longboatin taiteilijanimellä tunnettu irokeesi-intiaani Onondaga sai vuosikymmeniksi nimiinsä ammattilaisten ME:n 1.18.10,6 vuonna 1912 Torontossa voittaessaan ”Ted” Woodin loppukirissä vain 15 sentin erolla. Erkki Tamila ei koskaan yltänyt tähän tulokseen, vaan sen rikkoi vasta Mikko Hietanen.

25000 metrin ratajuoksun merkitystä suomalaiselle yleisurheilulle ei voi olla liikaa korostamatta. Samoina vuosikymmeninä, jolloin maratonin Suomen mestaruudesta ei lainkaan kilpailtu oli 25000 metriä virallinen mestaruuskilpailulaji ja siinä järjestettiin kaikkialla Suomessa kilpailuja pitkin kesää ja syksyä.

IAAF vahvisti 25000 metrin ME:t vuodesta 1915 alkaen. Kymmenen ensimmäistä ME:tä juoksivat Viljo Kämäräinen ja Tatu Kolehmainen v. 1915, Hannes Kolehmainen 1920 ja 1922, Martti Marttelin 1928, Britannian Ernest Harper 1929, Marttelin 1930 sekä mainitut Tamila 1937, Hietanen 1948 ja Zátopek 1952.

Lisäksi v. 1928 Hannes Kolehmaisen ME:n alitti Eläintarhan urheilukentällä Paavo Nurmen harjoitustoveri Iivari Rötkö. Hänen tulostaan ei hallinnollisista syistä hyväksytty ME:ksi, sillä hän edusti Työväen Urheiluliiton (TUL) alaista Helsingin Jyryä eikä TUL:lla ollut sopimusta osallistua IAAF:n kilpailutoimintaan.

Joensuun maratonin merkitys 25000 metrin juoksun kansainvälisenä huipputapahtumana jatkui aina 1950-1960-lukujen taitteeseen. Reittiennätys juostiin vuonna 1956, jolloin Lappeenrannan Urheilu-Miesten Antti Viskari ja Jyväskylän Tovereiden Olavi Manninen alittivat siihenastisen SE:n ajoin 1.18.24,4 ja 1.19.26,0.

Viskarin tulos olisi alle vuosi aikaisemmin ollut ME, mutta syksyllä 1955 oli virolainen Albert Ivanov rikkonut Zátopekin ME:n ajalla 1.17.33,0. Melbournen olympiakisoissa kaksi kuukautta Viskarin voittaman Joensuun maratonin jälkeen Ivanov edusti Viron toisessa maailmansodassa valloittanutta Neuvostoliittoa.

Antti Viskarin puolenmaratonin väliaika vuoden 1956 juoksussa oli 20000 metrin ja 15 mailin virallisten väliaikojen perusteella interpoloiden 1.06.01. Se on sekunnin hitaampi, kuin Jussi Utriaisen tämänvuotinen puolimaratonin Suomen mestaruusaika – mutta Viskari jatkoi samaa vauhtia neljä kilometriä pidempään.

Kiitän Petri Maskosta arvokkaasta tutkimustyöstään ja Ari Törmää hänen ystävällisestä avustaan tämän kirjan taittajana sekä kaikkia SYUA:n jäseniä ja muita yleisurheilun ystäviä yhteistyöstä ja kannustuksesta,

Mikko Nieminen, Suomen Yleisurheiluarkisto, pj.

 

Palaute ja tiedustelut ja tilaukset / Feed-back & information & orders:

Kaikki palaute kirjailijalle on erittäin tervetullutta. Feed-back for the author: 050 – 545 9506, petrimaskonen@yahoo.com

Suomen Yleisurheiluarkiston toimintaa ja NURMI-sarjan muita julkaisuja koskevat tiedustelut. Information & orders from Finnish Athletics Archive: Mikko Nieminen, 019 – 545 115, mikko.nieminen@dlc.fi

nurmikirja_1_of_1.jpg