Korkeushyppääjä Ella Mikkola nautiskeli kesällä kilpailukaudesta, joka ei jättänyt toivomisen varaa. Syksyn harjoituskauden hän aloitti alle 20-vuotiaiden EM-hopeamitalistina, Suomen mestarina ja ikäluokkansa maailmantilaston kolmosena ja SE:n haltijana ylitettyään 190.

– Aika pitkään sitä piti sulatella. Se mitä kaikkea tapahtui tuli pikkuhiljaa, ja siitä jäi ihan uskomaton fiilis. Kauden alussa en olisi uskonut, että menisi noin hyvin. Kaikki mitä läksin tavoittelemaan tuli saavutetuksi, Mikkola sanoo SpurttiNews-lehdelle

Menestyskesän jälkeen Mikkola on palannut arkeen. Harjoitukset pyörivät Tampereen Pirkkahallissa Laura Moision valmentamassa ryhmässä, johon kuuluvat myös Oona Kokko, Unni Leinonen ja Oona Moisio.

– Mitään radikaaleja muutoksia ei harjoitteluun tehty. Se toimi, mitä viime kesänä tehtiin. Kroppa kesti ja kehitystä tuli. Toki aina pieniä muokkauksia tulee, että saa vähän vaihtelua. Muuten mennään samalla kaavalla, Mikkola sanoo Pirkkahallissa.

Viimeistä vuotta Sammon keskuslukiossa opiskelevan tamperelaishyppääjän arkinen elo on menestyskesän kiireiden jälkeen palannut ennalleen.

– Minun arkipäivät ovat paljon sitä, että olen koulussa ja treeneissä, ja kun treenejä voi olla kaksi päivässä, silloin ei ehdi tehdä mitään muuta, Mikkola sanoo.

– Minulle on kuitenkin tosi tärkeää, että näen läheisiä ja kavereita. Aina, kun on aikaa, pyrin näkemään heitä tai tekemään heidän kanssaan jotakin tai ihan vaan olemaan yhdessä.

– Se tulee osittain minun luonteestani. Minä tykkään jutella ja olla ihmisten kanssa. Minulle sopii ihan vaan se, että olen jonkun kanssa tekemättä mitään. Se on paljon mieluisampaa kuin, että olen yksin tekemättä mitään.

”Tykkäsin siitä, että saan itse hoitaa kaikki hommat”

Innostus liikuntaan ja urheiluun on Mikkolan mukaan perheen peruja.

– Olemme pikkuveljeni kanssa harrastaneet urheilua aina. Vanhemmat ovat olleet aktiivisia liikkujia. Into harrastaa on tullut sieltä meille lapsille. Eri lajien testailun kautta olemme hakeneet lajia, mikä tuntuu kivalta, Mikkola kertoo.

Yleisurheilun parissa Mikkola liikkui jo lapsena, mutta hän on harrastanut myös koripalloa ja taitoluistelua sekä kokeillut muitakin lajeja, kuten voimistelua.

– Yleisurheilu jäi minulta tauolle jossakin ala-asteen alussa. Pelasin silloin enemmän korista. Sitten kolmannella ja neljännellä luokalla yleisurheilu alkoi taas kiinnostaa, Mikkola muistelee.

– Kun olin hetken aikaa tehnyt joukkuelajia, tuli vähän sellainen olo, ettei se olekaan ihan oma juttu. Tykkäsin siitä, että saan itse hoitaa kaikki hommat ja olla itse vastuussa kaikesta.

”Iso muutos tapahtui, kun menin lukioon”

Mikkola muistelee, että urheilun tärkeys alkoi kiteytyä yläasteella.

– Yläasteen aikana tuli vammoja, joiden aikana en pystynyt kunnolla treenaamaan, ja kun en pystynyt tekemään mitään, se oli tylsää ja ärsyttävää. Totesin, etten tykkää tällaisesta, ettei voi tehdä mitään. Silloin alkoi myös selkiytyä, että haluan yläasteen jälleen lukioon ja jatkamaan yleisurheilua aktiivisemmin, Mikkola muistaa.

Harjoittelu muuttui tuntuvasti, kun Mikkolan opinahjoksi vaihtui Sammon keskuslukio.

– Olen harjoitellut 12–13-vuotiaasta ohjelman mukaan säännöllisesti. Silloin 12–16 -vuotiaana harjoituksia oli 4–5 kertaa viikossa. Mentiin parilla lepopäivällä per viikko, mutta ei ollut mitään tuplatreenejä, eli kahta päivässä, Mikkola muistaa.

– Iso muutos tapahtui, kun menin lukioon. Silloin mukaan tulivat Akatemian aamutreenit, jotka melkein tuplasivat treenimäärät. Ja kun olin lukion urheilulinjalle, harjoitteluun tuli myös tietynlainen vakavuus.

Ei esikuvia, mutta inspiraatiota muista hyppääjistä

Korkeushyppy valikoitui Mikkolan päälajiksi noin 14-vuotiaana. Samoihin aikoihin

Mikkolan valmentajaksi tuli ex-korkeushyppääjä Laura Moisio.

– Mitään sellaista yksittäistä satunnaista hetkeä ei ole, milloin sen olisin päättänyt, mutta kun voitin ekan Suomen mestaruuden 14-sarjassa, siitä tuli sellainen pieni varmuus, että tämä voisi olla enemmän se oma juttu.

– Pyrinnössä on aina kannustettu siihen, että lapsena tehdään mahdollisimman monia eri lajeja, mikä on hyvä juttu, silloin kehittyykin monipuolisesti.

Varsinaisia esikuvia Mikkolalla ei ole korkeushypyssä ollut. Hän kertoo saavansa inspiraatiota muista hyppääjistä, muttei jäljittele muiden tekemisiä. Hän kokee, ettei se toimi.

– Lajin parissa on muutamia nimiä, joita olen katsonut kisoissa vähän tarkemmin, ja omassa seurassakin on ihmisiä, joilta olen saanut inspiraatiota, mutta selkeitä esikuvia minulla ei ole ollut. Olen aina keskittynyt omaan tekemiseeni, Mikkola sanoo.

– Ella Junnilasta olen saanut vertauskuvaa, ja kansainvälisesti Jaroslava Mahutshih ja Angelina Topić ovat hyppääjiä, joita olen seurannut. Varsinkin Topićiä, joka on nuori hyppääjä, johon pystyn samaistumaan paremmin.

Nopeutta pyritään kehittämään, rimalle ei voi hölkätä

Viime kesän kilpailuissa Mikkola säväytti heinäsirkkamaisen terävällä ponnistuksella, johon hän hyppynsä perustaa.

– Toki nopeutta pyritään aina kehittämään. Rimalle ei voi hölkätä. Pyrin siihen, että minulla on rento, loppua kohden kiihtyvä vauhti niin, että saan ponnistukseen sopivat voimat ja pystyn tekemään sen onnistuneesti.

Mikkola hyppää kahdeksan askeleen vauhdilla.

– Kun hyppy menee nappiin, saan ekat neljä askelta tulemaan rennosti niin, että pääsen sopivaan rytmiin. Sitten kun tulen kaarteeseen, kallistuksen täytyy pitää ja vikojen askelten tulla tehokkaasti ja kiihtyä sopivasti, että pääsen oikeaan ponnistuskohtaan. Siitä hyppy lähtee nätisti ylös, Mikkola kuvailee onnistuneen suorituksen etenemistä.

Kuten 18-vuotiaalla urheilijalla ylipäätään, parantamista ja kehittämistä riittää yhtä lailla tekniikassa kuin fyysisissä ominaisuuksissa.

– Lauran kanssa on puhuttu, että rimalle tulon vauhtia halutaan nostaa. Vaikka hyppy ei minulla perustu nopeuteen, nopeus auttaa siinä. Voimatasoja pystyy ja pitää nostaa. Kroppa ei kestä hypyn voimia, jos ei ole kunnossa.

– Se mitä tapahtuu ilmassa, on tarpeeksi hyvä tällä hetkellä. Sen kehittäminen ei ole nyt ykkösprioriteetti.

Mikkola: olen ”viileä” kisaaja

Kilpailussa pudotukset, kanssakilpailijoiden tekemiset tai yleisön reaktiot eivät näyttäneet vaikuttavan Mikkolan keskittymiseen kesällä, oli panoksena Suomen mestaruus, EM-menestys tai joku muu.

– Olen ”viileä” kisaaja. Tiesin sen jo ennen viime kesää. Se ei tullut minulle uutena asiana, ja se on minulle tosi tärkeää, kun kentän ulkopuolella olen tosi puhelias ja lämmin. Tietyllä tavalla ihailen niitä, jotka pystyvät olemaan sitä kentälläkin, Mikkola tunnustaa.

– Minulla toimii se, että menen kilpailussa keskittyneeseen tilaan, ja olen siellä omassa kuplassani. Se oli yksi iso tekijä siinä, että tärkeissä kisoissa meni niin hyvin. Pystyin olemaan keskittyneenä, enkä antanut hälinän vaikuttaa.

Onko sinulla metodi, jolla se kupla syntyy?

– Teen tosi paljon psyykkistä työtä, että olen henkisesti valmis kisaan. Ja kun kisa lähestyy, keskittymistila tulee aika automaattisesti, Mikkola kertoo.

Mikkolan mukaan henkinen valmistautuminen tärkeään kilpailuun alkaa pari

päivää ennen tositoimia.

– Käyn suoritusta läpi päässäni aika paljon, mutta pyrin siihen, etten tekisi sitä enää kisapäivänä. Kilpailusuoritusta ja aikatauluja mietin kaksi päivää ennen kilpailua niin, että minulla on kilpailuun mennessä selkeä mielikuva siitä, mitä tapahtuu. Kun kisapäivä tulee, koetan vain nollata ajatukset.

Treenit menivät hyvin ja enteilivät hyvää kuntoa

Viime kesänä Mikkola ponnisti uransa kaksi parasta tulosta Espoon Kalevan kisoissa, jossa 190 toi Suomen mestaruuden, ja alle 20-vuotiaiden EM-kisoissa Tampereella, jossa 189 toi hopeisen mitalin.

Miten näet näin jälkikäteen, oliko menestys kesän aiemmin kisojen ja harjoitusten perusteella yllätys?

– Tietyllä tavalla se oli pieni yllätys. Ei Laurakaan varmaan olettanut kauden alussa, mitä kaikkea sen aikana tulisi tehtyä. Treenit menivät hyvin. Ne enteilivät tosi hyvää kuntoa. Sitten kun kisat alkoivat, ja näki missä mennään, alkoi olla realistisempaa, että pystyisin sinne 190:een asti hyppäämään. Ennen kuin oli kisoja, enkä ollut nähnyt konkreettista kuntoa, en ainakaan itse olettanut noin hyvää.

Oman ikäluokan MM-mittelöt kesän päätähtäin

Tulevalle kaudelle Mikkola on valmentajansa kanssa päättänyt pääkilpailuksi alle 20-vuotiaiden MM-kilpailut, jotka kilpaillaan Eugenessa, Oregonin osavaltiossa Yhdysvalloissa 5.–9. elokuuta. Yleisen sarjan EM-kilpailut ovat Birminghamissa Isossa-Britanniassa 10.–16. elokuuta. Sinne pääsy edellyttäisi tulosrajan 194 ylitystä tai rankingpisteiden keruuta.

– Tähtään Eugeneen. Oman ikäluokan MM-kisoihin. Koen, että ne ovat minulle tärkeämmät, ja kilpailu, joka kiehtoo itseäni enemmän. Ei ole kiva, että joutuu tekemään tuollaisia valintoja, mutta ei ole mahdollista mennä molempiin, Mikkola sanoo.

MM-kilpailua tai tulostavoitteita Mikkola ei vielä mieti.

– Olen oppinut viime kaudesta sen, että menen treeni ja viikko kerrallaan. Meillä on selkeät suunnitelmat. Lauran kanssa on käyty läpi, miten mennään kesää kohti, mutta en vaivaa päätäni sillä, että alkaisin miettiä kahdeksan kuukauden päässä olevaa kilpailua. Hallikausi on minulle vähän niin kuin treenikausi. Hyppään ihan muutamat kisat Suomessa, Mikkola linjaa.

– Tulosten suhteen olen aina ajatellut, etten luo tarkkoja tavoitteita. Minulle tärkeintä on tasainen kehitys. Haluan aina parantaa, mutta se, miten iso harppaus nyt tuli, oli vähän poikkeuksellista. Tiedän, että ensi kaudella ei tule 10 sentin parannusta ennätykseen.

Laura Moisio avaa Mikkolan harjoittelua joulukuun HUU-ledessä

Lue valmentaja Laura Moision ajatuksista SpurttiNews -lehdestä.

https://issuu.com/yleisurheilu/docs/spurttinews_syksy_2025

Tarkempi analyysi Ella Mikkolan harjoittelusta on tarjolla joulukuun lopulla ilmestyvässä Huippu-Urheilu-Uutiset -lehdessä, jonka lokakuun numero löytyy täältä:

https://issuu.com/yleisurheilu/docs/huippu-urheilu-uutiset_3_2025