Yleisurheilun MM-kisat Tokiossa eivät tuoneet kokonaisuudessaan toivottuja tuloksia suomalaiselle yleisurheilulle. Toki Silja Kososen, Alisa Vainion, Saga Vannisen ja SE:n juosseen Ilona Monosen suoritukset olivat erinomaiset.
Yleisesti tulokset olivat monella mittarilla pettymys sekä urheilijoille, valmentajille että lajin ystäville. On selvää, että nykyinen menestymisen taso ei vastaa tavoitteitamme eikä potentiaaliamme.
Tämä ei kuitenkaan ole hetki lamaantua, vaan kääntää katse eteenpäin ja rakentaa entistä vahvempi pohja tulevaisuuden menestykselle. Jokainen urheilija joukkueessa teki parhaansa ja edusti kunnialla ja ylpeydellä Suomea. Haluankin kiittää jokaista joukkueemme urheilijaa, heidän valmentajiaan ja taustajoukkoja, jotka ovat tehneet yhdessä töitä pitkään ja tähdänneet juuri tähän hetkeen.
Vuosina 2021-2025 Suomi on saanut vammattomien arvokisoissa yhteensä 15 mitalia. Pinnalle on viime vuosina noussut myös uusia superlupauksia. Tämä osaltaan loi odotusarvoa saavuttaa menestystä myös Tokiosta.
Toki täytyy muistaa, että puhuttaessa ulkoratojen MM-kilpailuista ja olympialaisista olemme viimeisen 10 vuoden aikana [2016-2025) saavuttaneet ainoastaan yhden mitalin, Wilma Murron huikealla esityksellä kaksi vuotta sitten Budapestissä. Tähän tulee saada muutos, se on aivan selvä.
Para MM-ja olympiatasolla menestystä on tullut useiden mitaleiden muodossa ja uskon näin käyvän myös pian alkavissa MM-kilpailuissa Intiassa.
Suomalaisessa yleisurheilussa on paljon vahvuuksia
Suomalaisessa yleisurheilussa on paljon vahvuuksia: lahjakkaita nuoria, sitoutuneita valmentajia ja vahva seuratoiminnan perinne. Silti kansainvälinen kehitys aikuisten globaalilla arvokisatasolla on mennyt eteenpäin nopeammin kuin me. Meidän tulee pohtia ovatko valmennuksen resurssit, urheilijoiden arjen tuki ja kilpailujärjestelmämme pysyneet riittävästi mukana kansainvälisessä vauhdissa.
Lajin nostaminen takaisin maailman huipulle vaatii pitkäjänteisiä tekoja. Uusi strategiakautemme alkoi 2025. Uudessa strategiassamme olemme halunneet kehittää nimenomaan osa-alueita, joista huoli näidenkin MM-kisojen yhteydessä on herännyt. Seuraavien vuosien aikana keskitymme erityisesti nuorten urheilijoiden polkuun huipulle, huippu-urheilun ammattimaisuuden mahdollistamiseen, valmentajakoulutukseen sekä entistä tehokkaamman kilpailujärjestelmän luomiseen. Ja kaiken tämän keskiössä muistaen seuratoiminnan merkitys ja huippuseurajärjestelmän kehittäminen.
Toivomme, että tulokset alkavat näkyä vuosien saatossa, jos näin ei käy, on meillä oltava rohkeutta muuttaa suuntaa ja etsiä parempia keinoja vastata tähän haasteeseen.
Arvokilpailuihin päässyt urheilija ei ole koskaan turistimatkalla tai turisti.
Julkisessa keskustelussa minua häiritsee puhe, jossa suorituksessaan epäonnistunut urheilijamme leimataan verovaroin matkaavaksi turistiksi. Arvokilpailuihin päässyt urheilija ei ole koskaan turistimatkalla tai turisti. Arvokilpailu huipentaa monelle vuosien valtavan työn. Jokainen haluaa onnistua ja menestyä ja tekee varmasti kaikkensa sen eteen. Seula MM-kisoihin on äärettömän kova, eikä tavoitteet aina toteudu. Tässä tapauksessa myös liiton tulee kyetä tarkastelemaan tilannetta ja pohtimaan mitä voimme tehdä paremmin taataksemme urheilijoille entistä paremmat valmiudet kilpailla ja onnistua sillä tärkeimmällä hetkellä.
Arvokilpailuihin SUL käyttää omaa budjettia, joka on 85 prosenttisesti liiton itse hankittua rahaa, ei verovaroja. Linjamme on ollut jo useiden vuosien ajan mahdollistaa tiukan rankingseulan läpäisseiden valintakelpoisten urheilijoiden pääsy arvokilpailuihin. Olemme arvioineet tämän hyödyttävän kokonaisuudessaan yleisurheilun tason kasvua. Kun nuori urheilija näkee, että oman seuran kasvatti kisaa arvokisa-areenalla, tuo se tunteen, että tavoite on saavutettavissa myös itsellä. Toki tämä on kysymys, jota vuosittain tarkastelemme, myös kriittisesti.
”Meidän on katsottava peiliin ja tehtävä tarvittaessa muutoksia”
Puheenjohtajana vastaan viime kädessä siitä suunnasta, johon suomalainen yleisurheilu on menossa. En tule etsimään tekosyitä. Me asetamme yhdessä kunnianhimoisia tavoitteita, emmekä nyt onnistuneet niissä. Tämä on meille kaikille selvä viesti siitä, että meidän on katsottava peiliin ja tehtävä tarvittaessa muutoksia. Haluan ymmärtää tarkasti, missä meidän rakenteemme, valmennusjärjestelmämme ja resurssien kohdentaminen tarvitsevat uudistusta.
Epäonnistumisten hetkillä nousee aina keskustelu siitä kuka kantaa vastuun. Julkisessa keskustelussa on tikun nokkaan nostettu valmennuksen johtoa jne. Ei, puheenjohtaja on se, joka kantaa aina viime kädessä vastuun ja sen haluan selkeästi sanoa myös nyt. Kauttani puheenjohtajana on jäljellä vielä kaksi vuotta, mutta on selvää, että jos ensi kesänä laiva ei ole huippu-urheilun osalta kääntynyt Birminghamin EM-kisoissa, on aika vetää johtopäätökset. Siihen saakka haluan tehdä työtä täysillä niin yleisurheilun edistämiseksi kuin myötätuulessa olevan Helsinki EM 2030 -projektin maaliin saattamiseksi ensi syksynä.
Loppuun haluan kiittää vielä kaikkia suomalaisia, jotka elävät mukana niin voiton kuin pettymyksen hetkissä. Lupaan, että teemme kaikkemme, jotta seuraavissa arvokisoissa voimme ylpeänä kantaa siniristilippua entistä vahvemmin. Oli ilo nähdä Tokiossa yleisurheilufanit kannustusryhmä, joka oli matkannut urheilijoidemme tueksi pitkän matkan. Tätä fanikulttuuria kehitämme yleisurheilun ympärille myös jatkossa.
Riikka Pakarinen, puheenjohtaja, Suomen Urheiluliitto