Kalevan kisojen parhaat seurat ja urheilijat lajeittain -tilastoihin perustuvassa juttusarjassa Jarmo Mäkelän tarkastelukohteena on kymmenottelu. Sarja perustuu Pentti ”Pesa” Vuorion tekemiin tilastoihin, joita hänen kuolemansa, vuoden 2022 jälkeen on täydentänyt Esa Kaihlajärvi.
Kymmenottelu otettiin Suomessa lajiohjelmaan 1914, josta lähtien lajin SM-kilpailuja järjestettiin vuoteen 1966 saakka erillisinä, Kalevan kisoihin kuulumattomina. Kalevan kisoihin kymmenottelijat tulivat Poriin 1967.
Senkin jälkeen lajin SM-kilpailuja on järjestetty erillisinä silloin, kun niiden järjestäminen ei moniotteluiden Euroopan Cup -kilpailun ajankohtien vuoksi ole ollut mahdollista Kalevan kisojen yhteydessä. Tässä jutussa tarkastellaan kymmenottelun SM-kilpailujen ja Kalevan kisojen yhteistä historiaa.
Kuten juttusarjassa aiemmin on käynyt ilmi, keräsivät suurseurat modernin yleisurheilun ensimmäisinä vuosikymmeninä valtakunnan parhaita yleisurheilijoita riveihinsä. Kymmenottelun osalta komein menestyshistoria on Tampereen Pyrinnöllä, Viipurin Urheilijoilla ja Helsingin Kisa-Veikoilla.
Kalevan kisojen menestyjänä Oriveden Ponnistuksen Juuso Hassi voidaan nimetä ”yleisurheilun kuninkaaksi”. Kymmenottelun jokaisen lajin hallinnut matemaatikko nähtiin 2011–2022 Kalevan kisoissa joka vuosi, viidesti mestarina, neljästi hopealla ja kerran pronssilla. Lisäksi kaksi ensimmäistä esiintymistä toivat juniori-ikäiselle orivetiselle neljännen ja seitsemännen sijan Turussa 2011 ja Lahdessa 2012. Urheilu-uransa päättäjäisiä 31-vuotiaaksi varttunut Juuso vietti Vaasassa 2024 tuoden sieltäkin yhden pisteen kasvattajaseuralleen.
Korkeimmalla palkintokorokkeella Hassi seisoi 2016 Oulussa, 2017 Seinäjoella, 2018 Jyväskylässä, 2020 Turussa ja 2022 Joensuussa, joista Oulun tuomisina oli henkilökohtainen ennätys 7734 pistettä.Lajiennätyksikseen Hassi kirjautti hämmästyttävän tasapainoisen sarjan: 10,93–732–14,22–195–49,03–14,76–46,33–470–61,28–4.35,01.
Seuraavat pisteiden kerääjien palkintokorokesijat menevät suurseurojen edustajille, 1990-luvun hallitsijalle, seitsenkertaiselle Suomen mestarille, HKV:n Mikko Vallelle sekä Pyrinnön kohta sadan vuoden takaiselle olympiavoittajalle Paavo Yrjölälle.
Amsterdamin olympialaisten kaksoisvoittajat Paavo Yrjölä ja Akilles Järvinen hallitsivat 1920-lukua
Maan tunnetuimpien yleisurheilusukujen jäsenet, Iivari ja Paavo Yrjölä sekä Akilles Järvinen, toivat 1923–1931 Tampereen Pyrinnölle yhdeksän peräkkäistä Suomen mestaruutta. Iivari aloitti putken voittamalla 1923 ja 1924, Paavo oli mestari viitenä vuotena peräkkäin 1925–1929, kunnes tuli Akilleksen vuoro 1930 ja 1931. Heidän yhteensä kuusi muuta mitalisijoitusta huomioon ottaen kolmikko keräsi Pyrinnön 228 pisteen kokonaispotista yli puolet, 121 pistettä.
Paavo Yrjölä ja Akilles Järvinen muistetaan kuitenkin harvinaisesta olympiakisojen kaksoisvoitosta Amsterdamissa 1928. Neljä vuotta myöhemmin kaksikon menestymisodotukset olivat edelleen korkealla. Paavo oli tehnyt ensimmäisen maailmanennätyksensä Viipurissa 1926 ja parantanut sitä 1927 ja 1928. Kaksi vuotta myöhemmin ME siirtyi Akilles Järviselle niin ikään Viipurissa.
Los Angelesin olympialaisissa 1932 Yhdysvaltojen Jim Bausch oli kuitenkin voittamaton. Akilles uusi edelliskisojen hopeansa ja Paavo oli kuudes.
Olympiauransa Paavo oli käynnistänyt jo Pariisissa 1924 yhdeksännellä sijallaan. Kymmenottelun kultamitalisti oli lisäksi yhdeksäs Amsterdamin kuulakilpailussa.
Matti Hannus tuo teoksessaan Kultaiset kentät – Suomen yleisurheilun vuosisata esille Akilles Järvisen hämmästyttävän monipuolisuuden. Kaikki pika- ja aitajuoksulajit erinomaisesti hallinnut Akilles saalisti yhteensä 19 Kalevan kisojen mitalia kahdeksasta eri lajista ja pelasi jääkiekkoa tuon ajan korkeimmalla sarjatasolla. 400 metrin aitajuoksussa hän oli Torinon EM-kisojen hopeamitalisti Suomen ennätyksellään 53,7. Jos tuohon aikaan olisi käytetty nykyistä pistetaulukkoa, olisi sekä Amsterdamin että Los Angelesin olympiavoittajaksi kirjattu Akilles Järvinen.
1928–1933 Martti Alarotu oli kerran ja Väinö Vainio kahdesti pronssimitalilla.
1930-luvulle tultaessa yleisurheilun maaottelut kasvattivat suosiotaan, mikä näkyi niin Pyrinnön kuin valtakunnankin kymmenottelun lamana. Urheiluliiton ylivalmentaja Armas Valste, vaikka oli itsekin lajia harrastanut, ei arvostanut kymmenottelijoita, koska he eivät olleet missään lajissa ”hyviä maajoukkuemiehiä”.
Pyrinnössäkin valtaisan perinnön vaalijoita saatiin odottaa 1980-luvulle, jolloin myös korkeushypyssä menestynyt Pasi Mäenpää käväisi kahdesti kuninkuuslajin pistesijoilla. Seuraavalla vuosikymmenellä Juha Flinckin tallissa kovaan harjoitteluun oppinut Pekka Lahtinen nähtiin palkintokorokkeella kolmesti, pronssilla Mikkelissä 1993 ja Tampereella 1996 sekä hopealla Turussa 1994.
Seuraavat vuosikymmenet olivat Lassi Raunion aikaa. Ensimmäisen mestaruutensa hän valtasi 23-vuotiaana Jyväskylässä 2006 komeilla ennätyspisteillään 7862. Neljä vuotta myöhemmin kardiologiaan erikostunut lääkäri oli mestari Kajaanissa, jota ennen hopeaa oli tullut Leppävaarasta 2009 ja tuli vielä Lahdesta 2012.
Tällä hetkellä Pyrinnön ottelulippua heiluttaa korkeimmalla Aleksi Savolainen. 23-vuotias nuorukainen on saanut kaulaansa pronssimitalit sekä Lahdessa 2023 että Vaasassa 2024. Tuoreiksi ennätyspisteikseen hän kirjautti 7619 muutama päivä sitten Saksassa kilpailluissa Universiadeissa, hopeamitalin arvoisesti.
Sonck ja Kyösola VU:n mestarit, Sundell nousi toisena suomalaisena 8000 pisteen kerhoon
Viipurin Urheilijoiden mitalitilin käynnisti Viljo Mäki pronssillaan Viipurissa 1926, edellään Yrjölän veljekset Paavo ja Iivari. 12 vuotta myöhemmin VU:n pronssin uusi 19-vuotias arkkitehtiopiskelija Hannes Sonck, joka nousi sota-ajan ylivoimaiseksi hahmoksi voittamalla suomenmestaruuden kuudesti: 1939, 1940, 1942, 1943, 1944 ja 1948.
Monipuolinen Sonck oli Kalevan kisojen voittaja ja kuusinkertainen mitalisti sekä pituudessa että kolmiloikassa. Matti Hannus kirjoittaa, kuinka Sonck sai kunniatehtävän kantaa Suomen olympiajoukkueen lippua kisojen avajaisissa Lontoossa 1948, missä hän sijoittui 17:nneksi. Sivulajissaan kolmiloikassa hän oli Oslon EM-kilpailuissa 1946 saavuttanut viidennen sijan. Nuori arkkitehti menehtyi nopeasti edenneeseen leukemiaan 31-vuotiaana keväällä 1952, vain kuukautta sen jälkeen, kun oli voittanut Otaniemen urheiluhallin vihkiäiskilpailujen kolmiloikan.
Seuran seuraavaa SM-mitalia odotettiin 17 vuotta. Korkeushypyssäkin menestynyt ja 1970-luvulla Urheiluliiton lajivalmennuksessa vaikuttanut Raimo Rissanen toi pronssia Varkaudesta 1965. Kyösolan kaksosveljeksistä Heikki oli Suomen mestari 1973 ja 1974, kahta vuotta aiemmin kimmoisa kymmenottelija yllätti Oulun Kalevan kisojen kolmiloikan hopeallaan ja myötätuulituloksella 16,30.
Kuusankosken SM-otteluissa Heikki paransi 20 pisteellä kaksosveljensä Hannun SE:tä päätyen pistemäärään 7689. Pituushyppyyn myöhemmin erikoistunut Hannu Kyösola oli kerran kymmenottelun Suomen mestari, kolmesti hopealla ja kerran pronssilla edustaen joko Mikkelin Kilpa-Veikkoja tai Lahden Sampoa.
Kalevan kisojen kolmiloikan kuusinkertainen hopeamitalisti Stefan von Gerich kokeili Hyvinkäällä 1974 SM-kymmenottelua kuudennen sijan arvoisesti. Stefan valmensi seurakaveriaan, ehkä Suomen kaikkien aikojen kovinta ponnistajaa, Harri Sundellia, joka 1970-luvun lopulla kyllästyi korkeushyppyyn ja innostui kymmenottelusta. Kymmenvuotinen kymmenottelumatka toi Harrille Suomen mestaruuden 1984, hopeaa 1981 ja 1982, sekä pronssia 1979, 1980 ja 1986. Otellessaan kesäkuussa 1983 Huittisissa ennätyksensä 8001 pistettä hän oli toinen suomalainen ”aatelisrajan” rikkoja. Nyt tuo tulos oikeuttaa hänet kaikkien aikojen tilaston kuudenneksi.
1920 tuhattaituri Paavo Johansson (Jaale) otteli HKV:lle myös kymmenottelun SM-kultaa – Mikko Valle saalisti niitä seitsemän
Helsingin Kisa-Veikkojen mitalitilin avasivat kaksoisvoitolla 1920 urheilun tuhattaituri Paavo Johansson (sittemmin Jaale) sekä korkeushypyn kolminkertainen Suomen mestari Oiva Linturi. Johansson saavutti yleisurheilun SM-mitaleita eri lajeissa 30 kappaletta. Niiden joukossa oli hänen leipälajinsa keihään Suomen mestaruuksia seitsemän.
Kovimman saavutuksensa hän lunasti Antwerpenin olympialaisissa 1920 juhlimalla pronssimitalillaan keihään nelosvoittoa Jonni Myyrän ja Urho Peltosen takana. Johansson oli lisäksi jalkapallon maajoukkuepelaaja ja hallitsi urheilulajeista myös uinnin, uimahypyt ja telinevoimistelun.
1937 kymmenottelun pronssikorokkeelle nousi Laihialta pääkaupunkiin tullut, kuulaa ja kiekkoa pitkälle lennättänyt Manne Jokela.
Vaahteralehtisten seuraavaa mitalia odotettiin yli 50 vuotta, kunnes 19-vuotias Mikko Valle yllätti Turun Kalevan kisojen 1989 voitollaan ja komealla, lähes 7300 pisteen tuloksella. Kymmenen vuoden kuluessa Mikko valtasi kuusi muuta mestaruutta ja oli 1991 Helsingissä Jari Näkin jälkeen hopealla.
Mikko edusti modernia ottelijatyyppiä, joka hallitsi ensimmäisen ”suorituskykypäivän” lisäksi myös toista ”taitopäivää”. 182-senttinen ja 78-kiloinen diplomi-insinööri heitti kiekkoa 45,80, hyppäsi seivästä 505 ja kiskaisi keihästä huimat 75,60. Nuorten EM-kilpailuissa seitsemänneksi 1989 yltänyt helsinkiläinen otteli ennätyspisteensä 7780 Oulun Euroopan Cup -kilpailussa 1997.
Mikko Vallen noustua viimeiseen mestaruuteensa Oulussa 1998 nousi hopeakorokkeelle seurakaveri Asko Kilpeläinen. 510:n seiväsmies oli edellisvuonna ollut Lappeenrannassa kuudes ja oli seuraavana vuonna Seinäjoella neljäs.
Uudella vuosituhannella Harri Laiho oli 2002 Joensuussa neljäs ja seuraavana vuonna Helsingissä pronssilla. Tätä ennen hän oli ollut pronssilla 1997 Lappeenrannassa ja 1999 Seinäjoella Tapanilan Erän ja Nurmijärven Kenttä-Urheilijoiden kilpailuasussa.
Lahdessa 2000 Harri jäi palkintokorokkeen ulkopuolelle kovine ennätyspisteineen 7701 Eduard Hämäläisen, Aki Heikkisen ja Jari Ollin takana. Seuraavalla vuosikymmenellä oli Samuli Bryggaren vuoro olla kuudes Vaasassa 2014 ja Tuomas Vallen viides Seinäjoella 2017.
Turun Urheiluliiton Johannes Lahti nousi 1978 Suomen ensimmäiseksi 8000 pisteen rikkojaksi
Kymmenottelu kuului jo Tukholman olympialaisten 1912 lajiohjelmaan, ja lajin Suomen mestaruudesta kilpailtiin ensimmäisen kerran kaksi vuotta myöhemmin Helsingissä. Siellä hopeamitalin valtasi Turun Urheiluliiton Kosti Aalto. Myös heittolajit hyvin hallinneen Juho Laihon hopeavuoro koitti 1916 ja 1917 hän oli mestari.
Laiho muutti Ruotsiin kansalaissodan jälkimainingeissa ja työnsi Kööpenhaminassa 1919 kuulan Pohjoismaiden ennätyksen 14,29. Palattuaan Suomeen hän siirtyi Työväen Urheiluliiton riveihin, minkä vuoksi kansainvälisen tason heittäjän olympiareissut jäivät tekemättä. Helsingin SM-moniotteluissa 1925 Kalle Rolig jatkoi Turun mustapaitojen kymmenottelun mitaliputkea pronssimitalillaan.
TuUL:n seuraavia mitaleita odotettiin lähes 50 vuotta, kunnes heittolajeissa parhaiten viihtynyt Vesa Jääskeläinen valtasi mustapaidoille hopeaa toisen turkulaisen nuorukaisen, Weikkojen Pekka Suvitien voittamassa Joensuun sadekisassa 1972. Kahta vuotta myöhemmin kymmenottelun Suomen mestaruudet ratkottiin Hyvinkäällä, missä Vesa nousi pronssikorokkeelle Heikki Kyösolan ja Vesa Heinosen jälkeen.
Joensuun sateisissa Kalevan kisoissa 1972 paalutettiin Turun Urheiluliiton kymmenottelua muutoinkin. Edellissyksynä nuorten SE:n 216 kierähtänyt Johannes Lahti katkaisi korkeuden loppukilpailussa polvijänteensä, minkä seurauksena vahva turkulaisnuorukainen vaihtoi lajinsa kymmenotteluun. Ammattimaisesta harjoittelustaan tunnettu ”Jonski” nousi uuden lajinsa SM-pronssille Vammalassa 1975, missä Pekka Suvitie ja Heikki Leppänen olivat parempia, vaikka Jonski oli samassa kaupungissa pari kuukautta aiemmin tehnyt ensimmäiset SE-pisteensä 7778.
Suomen ennätystä Hannu Rautalan valmennettava paransi 1976 Turussa lukemiin 7922 ja 7932 vuoden 1977 Hannoverin Euroopan Cupissa. 8000 pisteen rajan Jonski puhkaisi ensimmäisenä suomalaisena Dresdenin maaottelussa heinäkuun alussa 1978. Tulokseen 8083 tuli kuukautta myöhemmin Kokkolan Kalevan kisoissa seitsemän pistettä lisää.
Ensimmäisen mestaruutensa hän oli saanut Hyvinkäällä 1977, vuosien 1980 ja 1982 mestaruudet Jonski pokkasi suurten yleisöjen edessä Kalevan kisoissa Lappeenrannassa ja Kouvolassa.
Arvokilpailuissa hän ei onnistunut aivan ennakko-odotusten mukaisesti, kun olympiakisoissa Montrealissa ja Moskovassa Jonskin sijoitus oli 11. Prahan EM-kilpailuissa 1978 hän oli seitsemäs ja Ateenassa neljä vuotta myöhemmin turkulaisen kilpailu jäi kesken.
Jonskin jälkeen ei Turun mustapaitoja ole mitaleilla nähty. 1976–1981 Kimmo Kryssi otteli viidesti pistesijoille. 1989 oli Hannu Fäldenin vuoro otella kuudenneksi ja 2011 pisteille ylsivät Lari Haapakangas sekä Tuomas Ranta.
Oriveden Ponnistuksen Hassi jatkoi Karppasen ja Eräsen sotien jälkeistä historiaa
Juuso Hassin ja Oriveden Ponnistuksen kova pistepotti oli saanut hyvät pohjat heti sotavuosien jälkeen. OrPoa 1945–1947 edustanut urjalalainen maanviljelijä Ilmari Karppanen otti hopeaa Forssassa 1945 ja kultaa Seinäjoella 1946 sekä viidennen sijan Riihimäellä 1947.
Kahta vuotta myöhemmin kirjautti kansalaisopiston rehtori Heikki Eränen hopean Ponnelle Outokummussa. Eräsen nykytaulukon ennätyspisteet 6415 vuodelta 1951 antoivat hyvän näkymän Helsingin olympiaedustukseen, mikä kuitenkin vesittyi olympiavuoden kevään loukkaantumiseen.
Helsingin IFK:n kymmenottelijoista Valdemar Wickholm, Oskar Hakulin ja Gustaf Strandberg valtasivat Suomen mestaruudet 1915, 1921 ja 1922. Strandberg oli lisäksi hopealla 1921 ja 1923 sekä Hakulin pronssilla 1924. Lisäksi Anders Eriksson oli hopealla 1917.
Wickholm saavutti seitsemännen sijan Tukholman olympialaisissa 1912 ja kahdeksan vuotta myöhemmin, toivuttuaan kansalaissodan haavoittumisestaan, hän oli kuudes Antwerpenissa. Myös pika- ja aitajuoksijana kansainvälisen tason urheilija lienee ”parhaassa kunnossaan” harmitellut Berliinin olympialaisten 1916 peruuntumista. Sileillä ja aidatuilla pikamatkoilla Wickholm saavutti 14 Suomen mestaruutta ja neljä Suomen ennätystä.
Gustaf Strandberg jätti työurallaan käsiensä jälkiä Kuopion, Oulun ja Helsingin katukuviin toimimalla kyseisten kaupunkien lääninarkkitehtinä.
Sotien jälkeen seuran kärkiottelija Kaj Nummelin oli neljäs Seinäjoella 1946, viides Imatralla 1948 ja kolmas Outokummussa 1949.
HIFK:lle SM-hopeat 1957 ja 1958 otellut Torbjörn Lassenius venyi monen yllätykseksi EM-hopealle Bernissä 1954 kiskaisemalla keihään 64,39:ään ja taistelemalla tonnivitosen 4.39:ään. Melbournen olympialaisissa 1956 Lassenius ylsi seitsemänneksi. Suomen mestaruudet Ruotsissakin kymmenkunta vuotta työskennellyt lääketieteen lisensiaatti voitti kasvattajaseuralleen Porvoon Akillekselle 1954 Alavudella, 1955 Raumalla ja 1956 Pieksämäellä. Nykytaulukon mukaisiksi SM-pisteikseen Lassenius otteli 7062 myöhään syksyllä 1956.
Sitten Lasseniuksen päivien HIFK:n värit on nähty Kalevan kisojen kymmenottelun palkintokorokkeella, kun Yhdysvaltojen ja Suomen kaksoiskansalainen Thomas Barrineau valtasi pronssimitalin Oulussa 2016 ja hopeaa Seinäjoella vuotta myöhemmin. Edellisen seuransa Kuopion Reippaan kilpailupaidassa Thomas otteli pronssille Lahdessa 2012 ja mestariksi Kuopiossa 2014. Ennätyksensä 7762 hän otteli Yhdysvaltojen Georgian Athensissa huhtikuussa 2015.
Pienen seuran suuri voimanäytös – Lappajärven Veikot kasvattivat ottelijoita
Lappajärven Veikot on kouluesimerkki maaseutuseurasta, jossa yleisurheilukulttuuri on säilynyt nykypäiviin saakka kuvastuen ensisijaisesti kymmenottelijoissaan. On ainutlaatuista, että nykyään alle 3000 asukkaan pitäjästä on tullut puolen tusinaa syntyperäistä lappajärveläistä, jotka ovat otelleet pistehaarukkaan 7202–7956.
Veikkojen menestysputki alkoi silloin, kun se monella muulla kärkiseuralla oli vähintäänkin hiipumassa. Juha Laasanen saavutti juniorisarjojen mitalisijoituksia pika-aidoissa, seipäässä ja moniotteluissa. Helsingin Kalevan kisojen tasaisessa kymmenottelussa 1991 Juha otteli kuudenneksi. Ennätyspisteensä 7202 hän teki Turussa 1992.
Jukka Väkeväinen otti tuntumaa Kalevan kisojen kymmenotteluun jo juniorina otellen pistesijoille 1997, 1998 ja 1999. Suomen mestaruuden Jukka valtasi nykyisessä kotikaupungissaan Joensuussa 2002 huippupistein 7910. Ennätyksekseen hän oli kirjauttanut 7944 Arles´n Euroopan Cupissa vuotta aiemmin, siellä ratakierroskin kulki kovaa 47,71. Jukan Kalevan kisakäynnit jatkuivat hopealla Helsingissä 2003 sekä seuraavien vuosien peräkkäisillä pronsseilla Vaasassa ja Porissa.
Jari Olli otteli ennätyksensä 7783 Lahdessa 2000 kaikkien aikojen kovatasoisimmassa Kalevan kisassa, pronssimitali pujotettiin lappajärveläisen kaulaan Eduard Hämäläisen ja Aki Heikkisen tähdittämässä ottelussa. Jarin kolme muuta mitalisijoitusta olivat pronssit 2001 ja 2007 sekä hopea Jyväskylästä 2006.
Veikkojen komea mitaliputki jatkui myös 2010-luvulla. Seurakavereidensa tavoin Elmo Savola nousi parrasvaloihin jo parikymppisenä voittamalla Kalevan kisat Porissa 2015 pistein 7616. Elmon toinen mestaruus tuli Lappeenrannasta 2019, ja mestaruuksien välissä Oulu toi hopeaa 2016. Elämänsä sarjan Elmo teki Puolan Bydgoszcz´ssa 2017 saavuttaessaan M22-sarjan EM-kilpailuissa pronssia pistein 7956.
Kuluvan vuosikymmenen menestystä on jatkanut Elmon viisi vuotta nuorempi veli Tarmo Savola, joka otteli Tampereella 2021 hopeaa pistein 7595. Kultamitalit Tarmo on vallannut sekä Lahdesta 2023 että Vaasasta 2024, sieltä tähänastisin ennätyspistein 7603. Kumpikin kultamitali on kirjautunut miehen nykyseuralle Vasa IS:lle.
LaVe:n uskomatonta kymmenottelutilastoa tarkastellessa tulee tunne, että tarina olisi voinut mennä vieläkin paremmin. Juha Laasanen teki ennätyksensä 20-vuotiaana, Jukka Väkeväinen ja Elmo Savola 22-vuotiaina, eikä Jari Ollikaan ehtinyt 23 ikävuottaan varttuneemmaksi. Otellessaan ennätyksensä Tarmo Savola oli 24-vuotias – ja ura jatkuu.
Lappajärven kymmenottelun analyysissä on syytä mainita lisäksi seuran kasvatti Jaakko Erkinheimo. Siirryttyään aikuisiässä Lahden Ahkeraan ennätti nykyinen valmentaja nousta kahdesti Kalevan kisojen kymmenottelun pronssimitalistiksi Tampereella ja Leppävaarassa 2008 ja 2009. ”Jaskan” ennätyspisteet 7339 ovat peräisin Tampereen pronssikisasta.
Urheilevan veljessarjan Kahma ja urheilujohtajaksi noussut Itani JKU:n mestarit
Alavieskan Virin kasvatti Markus Kahma avasi Jyväskylän Kenttäurheilijoiden mitaliputken nykyisessä kotikaupungissaan Kokkolassa 1964. Kasvattajaseuralleen Alavieskan Virille Keski-Suomeen työllistynyt poliisi oli 1956–1960 kerännyt neljä kultaa ja yhden hopean.
Tukholman EM-kilpailussa 1958 kovan veljessarjan yli 90-kiloinen esikoinen nousi palkintokorokkeen tuntumaan neljänneksi kiskaisemalla keihästä 65,66 ja taittamalla tonnivitosen 4.18,30:een. Rooman olympialaisissa 1960 Kahma oli seitsemäs ja EM-Belgradissa 1962 yhdeksäs.
Nykytaulukon mukaiset ennätyspisteensä, tuolloisen SE:n 7228 lajinsa kolminkertainen Pohjoismaiden mestari kokosi elokuussa 1961 Länsi-Saksaa vastaan käydyssä maaottelussa Helsingissä. 1960-luvun puolivälissä roteva poliisi työnsi kuulaa 16,13, heitti kiekkoa 51,76 ja moukariakin 55,35.
1950- ja 1960-luvuilla yleisurheilu kansainvälistyi maaotteluiden myötä. Kymmenottelijoille rakennettiin maaotteluyhteys Saksojen kanssa, kun yksittäislajien urheilijoille niitä oli vuosittain kolme kotona ja kolme vieraissa.
Kahman veljessarjan nuorin, kiekonheiton Euroopan mestari Pentti kertoo isoveljen Markuksen ohjeistaneen häntä 1960-luvun puolivälissä: ”Älä hyvä mies ala ottelemaan, pari kertaa kesässä kilpailet nälissäsi kaksi pitkää päivää, ja jos satut epäonnistumaan kolmella suorituksella tai ottamaan vilppilähtöjä, menetät kisoistasi toisen.”
JKU:n seuraavaa kymmenottelun Kalevan kisamitalia odotettiin 30 vuotta, kunnes Sebastian Siukonen nousi Turun 1994 SM-moniotteluissa kolmanneksi. Jyväskyläläinen henkilöstöjohtamisen ammattilainen oli 1990-luvun Kalevan kisoissa lisäksi kahdesti neljäs ja kerran kuudes.
Neljä muuta JKU:n mitalia toi Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana 2019–2022 vaikuttanut Sami Itani. Kansainvälisen kaupan tohtoriopintonsa Yhdysvaltojen Stanfordissa viimeistellyt ja kolmesti juniorisarjojen arvokilpailujen pistesijoille yltänyt jyväskyläläinen nousi pronssille kotikaupungissaan Jyväskylässä jo 2006. Neljä vuotta myöhemmin Kajaanissa kauppatieteilijän mitali kirkastui hopeaksi, ja tuplamestaruuksien vuoro oli 2011 Turussa sekä 2012 Lahdessa.
Ennätyspisteensä 7731 Sami kirjautti Turun mestaruusottelussaan. Tasapainoinen, pika-aidoissa, korkeudessa, pituudessa ja kiekossa jo juniorisarjoissa menestynyt kymmenottelija noteerasi korkeusennätyksensä 209 ollessaan 19-vuotias 2006.
Finellin veljekset, Petäjä ja Mattila Hyvinkään Tahkon menestyjät – Haapala, Vikeväinen, Pussila ja Heikkinen Oulun Pyrinnön mitalistit
Hyvinkään Tahkon menestyminen ajoittui 1920-, 1930- ja 1940-luvuille. Kahden pistesijan jälkeen Akseli Finell (sittemmin Turma) otteli pronssia Turussa 1927 maailman tähtien Paavo Yrjölän ja Akilles Järvisen vanavedessä. Kaksi vuotta myöhemmin Viipurissa Tahkolaisen mitali kirkastui hopeaksi, silloinkin mestaruutta juhli kyröskoskelainen maanviljelijä Yrjölä.
Tampereella 1931 Urho Petäjä otteli viidenneksi, kuukautta myöhemmin hän kirjautti kotiseuralleen pika-aitojen pronssin Helsingin Kalevan kisoissa.
Seuraavana vuonna Akseli Turman nuorempi veli Olavi oli Helsingissä kuudes, Jyväskylässä 1933 Olavi Turma otteli Suomen mestariksi. Hopeamitalin Turussa 1934 hän otteli Valkeakosken Hakan kilpailupaidassa.
Heti sotien jälkeen Tahkolla oli edelleen hyvä kymmenottelija, kun Aarre Mattila voitti Suomen mestaruuden 1945 Forssassa, 1947 Riihimäellä ja 1949 Outokummussa. Lisäksi Mattila oli kolmas Imatralla 1948. Tämän jälkeen Tahkon kymmenottelussa alkoi hiljaisempi aika. Kouvolan Kalevan kisoissa 1982 Erkki Tenkula oli kahdeksas Johannes Lahden ja Harri Sundellin tähdittämässä kilpailussa.
Kannuksesta lähtöisin ollut Mikko Haapala valtasi SM-hopeaa 1962, 1963 ja 1964, kaksi ensimmäistä hopeaa kirjautuivat myös pika-aidoissa ja korkeudessa Kalevan kisojen pistesijoille yltäneen poliisimiehen kasvattajaseuralle, Kannuksen Urheilijoille. Vuoden 1964 hopean Oulun Pyrintöä edustanut Haapala sai Kokkolassa.
Tämän jälkeen Oulun Pyrinnön ottelijoita on nähty Kalevan kisojen palkintokorokkeella neljästi. Petri Keskitalon harjoituskaveri Janne Vikeväinen oli pronssilla kotikaupungissaan Oulussa 1990 sekä Jyväskylässä 1992. Tatu Pussila valtasi hopeaa Porissa 2005 ja hyvään vireeseen päässyt Joni Heikkinen teki saman Vaasassa viime kesänä. Syksyllä 26 vuotta täyttävällä Jonilla on hyvä näkymä kartuttaa seuransa pistepottia merkittävästi lähivuosina. Sitä kartutti aikanaan myös Jari Rönkkö kahdella pistesijallaan 1990-luvun puolivälissä.
Pohjanmaan pojat Ojala ja Romar pistenikkareiden kymppikärjessä
Edellä mainittujen kymmenottelijoiden lisäksi SM- tai Kalevan kisapisteiden kerääjien kärkikymmenikköön kuuluvat Pohjanmaan pojat, Lohtajan Veikkojen Tero Ojala ja IF Nykarlebynejden -seuraa edustanut Jan-Erik Romar.
Tero otteli 2006–2016 Kalevan kisoissa yhdeksän kertaa. Korkeimmalle palkintokorokkeelle huomattavan tasapainoisiin sarjoihin kyennyt ottelija nousi Leppävaarassa 2009, vuotta aiemmin Tampereella hänelle oli ojennettu hopeaa ja mitaliputki täydentyi Vaasan pronssilla 2013. Lisäksi 7648 pisteeseen yltänyt lohtajalainen oli neljäs tai viides yhteensä kuusi kertaa.
Jan-Erik Romar valtasi Kalevan kisojen mestarikorokkeen Helsingissä 1979, hopeamitalinsa ”Janne” sai 1985 Kangasniemellä ja 1986 Oulussa, jolloin moniottelulajien Suomen mestaruuksista ei kilpailtu Kalevan kisoissa. Pronssimitalilla uransa jälkeen kasvatustieteiden tohtoriksi opiskellut liikunnanopettaja palkittiin Oulun sekä Kouvolan Kalevan kisoissa 1981 ja 1982, lisäksi 1984 Huittisissa järjestetyissä SM-moniotteluissa. Lajitaitavuudestaan tunnettu jepualainen juoksi myös pika-aitoja maajoukkueessa puolenkymmentä kertaa.
Suomalainen huippukymmenottelija tekee ennätyksensä keskiarvoisesti 25-vuotiaana, on 187-senttinen ja 84-kiloinen, Harri Sundell ja Aki Heikkinen ”hyötysuhteen” mestarit
Suomalainen huippukymmenottelija voidaan profiloida analysoimalla kaikkien aikojen tilaston kymmenen parasta urheilijaa tuloksineen. Kymppikärjen keskiarvotulos on 8148 pistettä, hieman lähempänä Johannes Lahden kuin Aki Heikkisen ennätystä.
Lajin kymppikärki on tehnyt ennätyssarjansa keskiarvoisesti 24,9 vuoden iässä, kuten Petri Keskitalo ja Johannes Lahti, jotka ylsivät parhaimpaansa 24- ja 26-vuotiaina.
Antropometrialtaan kärkikymmenikkö on keskiarvoisesti 187-senttinen ja 84-kiloinen, jota lähimpänä ovat Keskitalo ja Aki Heikkinen mittoineen 187 / 87 ja 186 / 81.
Suomen kymppikärjen tuloksista Lahti ja Roger Kanerva tekivät ennätyksensä kohta 50 vuotta sitten, 1978. Seuraavalla vuosikymmenellä ennätyspisteisiinsä ylsi Harri Sundell. 1990-luku toi ennätyksen Eduard Hämäläiselle, Keskitalolle, Heikkiselle ja Kaj Ekmanille. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä ennätyspisteensä kirjauttivat eteläpohjalaisnuorukaiset Jaakko Ojaniemi ja Jukka Väkeväinen. Viimeisimpänä tähän tilastoon on yltänyt Elmo Savola vallatessaan alle 23-vuotiaiden sarjan EM-pronssia Puolan Bydgosczcz´ssa 15.7.2017.
Lajeittain kymppikärjen ennätyssarjojen keskiarvotulokset ovat: 10,86–738–14,38–200–48,91–14,64–42,53–468–62,90–4.32,93.
Tämän päivän kärkikymmenottelijoihin tätä keskiarvosarjaa peilaten se on ensimmäistä ”suorituskykypäivää” painottava pistein 4218. Toinen, ”lajitaitopäivä” tuo pisteitä selvästi vähemmän, 3930.
Kymmenottelijan yhtä lajitaitavuuden osaa kuvataan hyötysuhteella, eli ennätyssarjan suhteella lajitulosennätysten tuomiin pisteisiin. Tässä otannassa parhaat hyötysuhteet ovat Harri Sundellilla ja Aki Heikkisellä, joiden ennätyspisteet ovat peräti 97,8 ja 97,2 prosenttia yksittäislajien ennätystuloksista koostuvista pisteistä.
Valmistautuessaan Helsingin MM-kilpailuihin Sundell avasi ja päätti ennätyssarjansa satasen ja tonnivitosen ennätyksiin kesäkuun alussa 1983 Huittisissa. Ennätyssarjassaan Lahden Kalevan kisoissa Lahdessa 2000 Heikkinen kirjautti henkilökohtaiset ennätyksensä pituudessa, ratakierroksella ja seipäässä.
Harrin kohdalla korkea hyötysuhde saattaa osin selittyä sillä, että hän erikoistui kymmenotteluun uransa loppuvaiheessa. Akin ennätystehtailua puolestaan rajoitti jo juniorivuosien jälkeen miestä kohdannut urheiluvammojen kierre.
Yli 96 prosentin hyötysuhteisiin ylsivät myös Jukka Väkeväinen ja Roger Kanerva. Jukka onnistui juoksukuntonsa turvin hyvin Euroopan Cupin ennätyssarjassaan Ranskan Arles´ssa, henkilökohtaiset ennätykset kirjautuivat sataselta ja ratakierrokselta. Rogerin onnistuminen tapahtui elokuun lopulla Prahan EM-kilpailussa 1978, jossa hyvä hyötysuhde tuli pohjustetuksi korkeuden, ratakierroksen ja seipään ennätystuloksilla, sekä toi kuudennen sijan.
Elmo Savola teki Bydgoszcz´ssa lähes unelmasarjan. Henkilökohtaiset ennätykset kirjautuivat pituudesta ja tonnivitoselta, ja kiekkoa lukuun ottamatta muutkin lajit onnistuivat tasapainoisesti. Kiekossa Elmo jäi lähes kahdeksan metriä ennätyksestään.
Moniottelusarjoilla on aina mukava spekuloida. Elmonkin ennätyssarjassa vain pari kolme metriä ennätystä heikompi kiekkotulos olisi nostanut ennätyspisteitä toista sataa ja hyötysuhteen yli 97 prosenttiin.
Miesten kymmenottelun SM- ja Kalevan kisojen parhaat seurat
Tampereen Pyrintö 228
Viipurin Urheilijat 152
Helsingin Kisa-Veikot 141
Turun Urheiluliitto 133
Oriveden Ponnistus 114
Helsingin IFK 109
Lappajärven Veikot 107
Jyväskylän Kenttäurheilijat 77
Hyvinkään Tahko 75
Oulun Pyrintö 62
Miesten kymmenottelun SM- ja Kalevan kisojen parhaat pisteurheilijat
(Nimen jäljessä ennätys, ennätysvuosi ja ennätysikä)
Juuso Hassi 7734 / 2016 / 23
Mikko Valle 7780 / 1997 / 27
Paavo Yrjölä 6700 / 1930 / 28
Hannes Sonck 6303 / 1942 / 23
Markus Kahma 7228 / 1961 / 29
Tero Ojala 7648 / 2009 / 23
Torbjörn Lassenius 7062 / 1956 / 25
Jan-Erik Romar 7440 / 1980 / 23
Harri Sundell 8001 / 1983 / 30
Sami Itani 7731 / 2011 / 24
Miesten kymmenottelun kaikkien aikojen Top Ten
(Nimen jäljessä ennätys, ennätysvuosi, ennätysikä, pituus ja paino, sekä ennätyssarja, yksittäislajien ennätykset sekä niistä koostuvat pisteet ennätyssarjan prosenttiosuuksineen)
Eduard Hämäläinen (1969) 8730 / 1997 / 28 194 / 93
10.81–756–15.71–197–46.71–13.74–50.50–520–59.82–4.37,10 8730
10.50–767–16.74–215–46.71–13.57–52.20–530–61.88–4.22,50 9275 / 94,1 %
Petri Keskitalo (1967) 8318 / 1991 / 24 187 / 87
10,93–758–15.06–203–50.26–14.27–44.22–480–69.22–4.46,03 8318
10.63–782–15.64–203–48.9–13.94–47.60–510–70.00–4.46,03 8754 / 95,0 %
Jaakko Ojaniemi (1980) 8192 / 2002 / 22 193 / 87
10.58–756–15.37–197–49.31–14.75–44.29–440–66.63–4.44,93 8192
10.58–803–16.22–204–48.63–14.67–45.99–465–66.63–4.35,63 8637 / 94,8 %
Aki Heikkinen (1980) 8188 / 2000 / 20 188 / 81
10.93–757–14.11–190–49.23–14.88–40.81–500–68.50–4.30,82 8188
10.85–757–14.97–196–49.23–14.84–42.73–500–72.32–4.28,98 8426 / 97,2 %
Johannes Lahti (1952) 8090 / 1978 / 26 181 / 82
10.67–738–14.27–206–48.93–14.92–39.23–430–69.60–4.38,8 8090
10.67–752–14.64–216–48.93–14.83–44.00–460–73.50–4.31,0 8548 / 94,6 %
Harri Sundell (1953) 8001 / 1983 / 30 193 / 90
10.89–741–14.63–219–49.85–14.73–43.12–440–54.38–4.47,02 8001
10.89–743–14.94–221–48,9–14.72–44.19–450–57.62–4.47,02 8182 / 97,8%
Elmo Savola (1995) 7956 / 2017 / 22 189 / 76
10.84–729–13.97–196–49.14–14.21–37.35–470–61.89–4.39,50 7956
10.83–729–14.54–202–48.54–14.21–45.17–480–66.10–4.39,50 8314 / 95,7 %
Jukka Väkeväinen (1978) 7944 / 2001 / 23 182 / 76
10.96–734–13.03–195–47.71–14.95–39.53–470–57.48–4.22,06 7944
10.96–748–13.74–203–47.71–14.77–40.61–490–57.66–4.18,73 8224 / 96,6 %
Kaj Ekman (1964) 7931 / 1991 / 27 181 / 88
10.6–684–14.33–197–48,2–14.4–44.38 b- 450–59.92–4.37,6 7931
10.6–686–14.84–204–47.00–14.60–48.66–480–59.92–4.14,62 8437 / 94,0 %
Roger Kanerva (1951) 7923 / 1978 / 27 184 / 81
11.18–722–13.32–201–49.62–15.28–41.82–480–61.60–4.25,40 7923
11.12–735–13.66–201–49.62–15.0–43.56–480–69.78–4.18,7 8231 / 96,3 %
TEKSTI: Jarmo Mäkelä