Tekniikkavirheet, joihin ei ajoissa puututa, ovat Suomen Urheiluliiton pikajuoksuvalmentaja Petteri Jousteen mukaan usein pohjasyy nuorten urheilijoiden loukkaantumisiin ja uran hiipumiseen.
– Sitä näkee paljon lahjakkaimpienkin nuorten kohdalla – eikä yksin pikajuoksussa – että tekniikka ei välttämättä ole niin hyvä. Siellä on perusvirheitä, joita valmentajat eivät osaa tai uskalla lähteä muokkaamaan oikeanlaisiksi riittävän ajoissa, Jouste sanoo.
Jyväskylässä pika- ja aitajuoksijoiden kotimaista huippuryhmää valmentava Jouste muistuttaa, ettei keho kestä loputtomiin, jos tekemisen malli on biomekaanisesti virheellinen.
– Nuori sietää teknisiä virheitä hyvin, kun keho on vielä elastinen ja luuston rustopinnat sellaisia, että ne kestävät. Sitten, kun kovaa harjoittelua tulee 4-5 vuotta ja virhe toistuu, se johtaa ennen pitkää loukkaantumiseen, Jouste sanoo.
– Jos hakee syytä, miksei osa lahjakkuuksista ole sittemmin noussut huipulle, väittäisin sen johtuvan lähes sataprosenttisesti terveysongelmista. Tulee vamma, jonka tuomaa masennusta ja kuntoutusta jotkut sietävät paremmin, kun taas osa ei sitä kestä ja luovuttaa nopeasti.
Tyyli ja tekniikka eivät ole sama asia
Liki neljän vuosikymmenen valmennuskokemuksella Jouste tietää, että biomekaanisesti oikeiden mallien työstäminen ei ole helppoa ja vaatii hyvät perustiedot.
– Meillä puhutaan tyylistä ja tekniikasta ja ne menevät monesti sekaisin. Ihmiset ovat erikokoisia ja erimallisia ja siitä tulee tyyli. Tekniikka taas on ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan perustuva tapa liikkua biomekaanisesti oikein, Jouste kiteyttää.
– Jos tekniikkaa rikotaan – eli on tekniikkavirheitä, jotka rikkovat kullekin ihmiselle luonnollista toimintaa – eikä sitä korjata, se johtaa loukkaantumiseen.
Esimerkeiksi tavanomaisista pikajuoksutekniikan perusvirheistä Jouste nostaa kierrot suorituksen aikana, notkoselkäisyyden sekä ns. takapotkuisuuden tai vaihtoehtoisesti yliaskelluksen, jossa kontaktia haetaan liiaksi edestä.
– Jos lantio on juostessa kääntynyt väärään asentoon, se tuo paljon painetta alaselkään. Juuri se luonee näitä selän nikamakaaren murtumia, joita nyt tulee. Jos siellä luu nojaa toiseen ja ne hakkaavat toisiaan vasten juostessa, jossain vaiheessa se murtuu, Jouste sanoo.
– Kun juoksua haetaan liiaksi edestä, se johtaa kovaan jarrutukseen ja lihasvaurioon, joka tyypillisesti on etureiden revähdys. Jos näitä tulee, sen pitäisi herättää miettimään. Pikajuoksussa etureiden revähtymiä ei pitäisi tulla ikinä. Etureidet eivät ole lajissa sellaisessa roolissa.
Jalkojen keskinäinen rytmi ratkaisee usein
Jousteen mukaan reaktiivisuuden eli nopean voimantuoton kehittäminen ja hallinta on jo tovin ollut päivän sana pikajuoksuvalmennuksessa.
– Aikanaan puhuttiin kimmoisuudesta ja elastisuudesta. Nykyisin se mitä reaktiivisuus tarkoittaa on paremmin hahmottunut ja selkiytynyt. Loppupeleissä tekniikka on kuitenkin se viimeinen ja tärkein tekijä, jolla fyysiset ominaisuudet muutetaan tuloksiksi, Jouste sanoo.
– Pikajuoksussa se on vielä niin, että kun fyysiset ominaisuudet muuttuvat, se edellyttää aina, että samalla myös juoksun tekniikka muuttuu.
Jousteen mukaan vaikeaksi tekniikan hiomisen tekee se, että urheilija on erilaisessa fyysisessä kunnossa jo yhden harjoitusvuoden sisällä. Se vaatii tekniikan jatkuvaa hienosäätöä.
– Siinä on iso ero, missä kunnossa urheilija on syksyn peruskuntoharjoittelun 1- ja 2 -kausilla verrattuna kilpailukauteen. Se vaikuttaa myös tekniikkaan. Valmentajan pitäisi pystyä viemään tekniikkaa koko ajan siihen suuntaan, joka pelaa silloin, kun ollaan huippukunnossa.
Jouste käyttää tekniikan seurannassa suurnopeuskameraa ja valomattoja. Oikean analyysin teko on silti usein haastavaa.
– Juokseminen on kahden jalan liikettä, jossa yhden jalan toimintaan vaikuttaa toisen jalan samanaikainen toiminta. Usein juuri jalkojen keskinäinen rytmi ratkaisee, meneekö liike oikein. Voit korjata virheen jalan toiminnassa ja huomata, että syy virheeseen löytyykin toisen jalan liikkeestä, Jouste sanoo.
– Näitä virheitä on joskus hankala löytää eikä ole itsestäänselvää, miten ne korjataan. Olen opiskellut biomekaniikkaa vuosia, mutta sen syvällinen ymmärtäminen on vaikeaa. Onneksi pikajuoksu on yksi maailmalla tutkituimmista urheilulajeista, joten dataa löytyy.
Loppupeleissä nopeusvoima ratkaisee
Jouste on pitkällä urallaan valmentanut Sisko Hanhijoen, Johanna Mannisen, Hanna-Maari Päkkin (ent. Latvala) ja Nooralotta Nezirin tapaisia kansainvälisen tason suomalaisia huippujuoksijoita. Jousteelle on selvää, että suomalainen voi menestyä huipputasolla myös sileillä pikajuoksumatkoilla.
– Suomesta löytyy varmasti lahjakkuuksia, jotka voivat pärjätä maailmantasolla myös sileillä sprinttimatkoilla. Mutta pelkillä lahjoilla siellä ei pärjätä ja ainakin eurooppalaisilla menestys kytkeytyy suuressa määrin voimantuottoon, Jouste sanoo.
– Käytännössä se on nopeusvoima, joka ratkaisee, eivät maksimivoimatulokset. Nekin ovat osa prosessia. Voiman eri tyypit, kesto-, perus-, maksimi-, laji- räjähtävä- ja nopeusvoima, ovat erilaisissa rooleıssa urheilijan uran aikana, mutta loppupeleissä ratkaiseva rooli on nopeusvoimalla.
Valmentajakoulutuksessa kehitettävää
Jouste näkee pikajuoksun kotimaisen tulevaisuuden valoisana, mutta kantaa huolta valmentajakoulutuksesta, samoin kuin SUL:n valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni, joka on nostanut koulutuksen kehittämisen keskeiseksi prioriteetiksi.
– Valmentajakoulutus varsinkin perustason yläpuolella on heikentynyt. Vaikka internet luo nykyisin mahdollisuuksia saada tietoa, siellä on paljon myös huuhaa-tietoa ja ilman peruskoulutusta on vaikea nähdä, mikä on oikeaa tietoa ja mikä ei, Jouste sanoo.
– Nyt ollaan siinä mielessä hyvällä tiellä, että yleisurheilun harjoittelukeskukset ovat alkaneet toimia. Niistä on unelmoitu pitkään. Keskuksissa kuten Jyväskylässä on ammattivalmentajia, jotka luovat ympärilleen osaamista, Jouste sanoo ja toivoo lisää nuoria pikajuoksuvalmennukseen.
– Meillä on vahvoja paikkakuntia, joissa on hyviä, kokeneita valmentajia, mutta monella heistä alkaa olla jo ikää kuten minullakin. Lisää nuoria valmentajia pitäisi saada mukaan!