Arto Bryggare ja Riikka Pakarinen keskustelivat vuosi sitten, tuolla kertaa teemana valmentajien arvostaminen. Keskustelun tiimoilta synnytettiin työryhmä, joka on rakentanut Hakavalmentajien rekisterin sekä pohtinut suurimman valmentajaryhmän, seura- ja nuorisovalmentajien huomioimista ja palkitsemista.
Hakaurheilijat ovat ainakin lajiväelle kohtuullisen tuttu instituutio. Sen rakensivat 65 vuotta sitten Urheiluliiton tuolloinen toiminnanjohtaja Kalevi Kotkas ja urheilulehti Urheilun Kuva-Aitan päätoimittajana toiminut Pentti Vuorio, joka ylläpiti Hakaurheilijoiden rekisteriä vuoteen 2015. Siitä lähtien tehtävää on hoitanut Esa Kaihlajärvi.
Ensimmäisiksi Hakaurheilijoiksi nimettiin 1900-luvun alun olympiasankarit Verner Järvinen, Hannes Kolehmainen ja Albin Stenroos. Viimeisimpinä tähän ”yleisurheiluaatelisten” joukkoon on nimetty edellisiä noin toista sataa vuotta nuoremmat Alisa Vainio, Henri Liipola ja Hilla Uusimäki, Hilla järjestysluvulla 365.
Yleisurheilua ja sen historiaa tuntevat asiantuntijat, työryhmä Jarkko Finni, Jarmo Hakanen, Esa Kaihlajärvi, Jarmo Mäkelä (pj.) ja Tapio Rajala ovat nimenneet 180 Urheiluliiton vahvistamaa valmentajaa Hakavalmentajiksi, heistä 63 on edesmenneitä.
Saattaa olla, että kyseinen nimilista ei ole sataprosenttinen totuus. Niinpä työryhmä esittää varattavaksi mahdollisuuden täydentää rekisteriä tulevien Hakavalmentajien lisäksi poikkeuksellisen arvokkaan valmennusuran huippuyleisurheilun hyväksi tehneillä, nyt nimeämättä jääneillä valmentajilla.
Lähtökohtana Hakavalmentajien nimeämiselle pidettiin henkilökohtaisena valmentajana toimimista urheilijalle sillä hetkellä, kun tämä saavutti Hakaurheilijan statuksensa. 117 elossa olevasta, osaamisensa todistaneesta Hakavalmentajasta koko lailla kolmannes, noin 35 on yhä mukana aktiivivalmennuksessa.
Ensimmäiset olympiavalmentajat ja Valste, sekä Asser Markkanen ja Paavo Karikko Hakavalmentajiksi
Henkilökohtainen valmennus käynnistyi voimallisesti vasta 1970-luvulla. Sitä edeltävältä ajalta Hakavalmentajiksi nimettiin valtakunnan ensimmäinen päätoiminen yleisurheiluvalmentaja, SVUL:n urheiluneuvoja Lauri ”Tahko” Pihkala, Antwerpenin ja Pariisin olympiajoukkueita rakentanut ja valmentanut Jaakko Mikkola, samoja tehtäviä Amsterdamin ja Los Angelesin olympialaisten osalta hoitanut Hugo Lahtinen, sekä Urheiluliiton päätoimisena ylivalmentajana 1935–1960 toiminut Armas Valste.
Turun seutua voidaan pitää yleisurheiluvalmennuksen 1950-luvun edelläkävijänä. Ensimmäisinä henkilökohtaisina valmentajina Hakavalmentajiin tulevat Naantalissa urheiluohjaajana työskennellyt Asser Markkanen, Olavi Vuorisalon valmentajana, sekä Turun kaupungin liikuntatoimen johtava virkamies Paavo Karikko, Jussi Rintamäen valmentajana.
Paavo Nurmi ja 1960-luvun lajivalmentajia Hakavalmentajiksi ennen henkilökohtaisen valmennuksen aikaa
Ennen henkilökohtaisen valmentamisen aikakautta useilla lajivalmentajilla oli vahva valmennusote suojatteihinsa. Heistä ensimmäinen oli Paavo Nurmi, joka houkuteltiin kestävyysjuoksijoiden lajivalmentajaksi pari vuotta ennen loisteliaita Berliinin olympialaisia.
1960-luvulla oman toimensa ohella työskennelleistä lajivalmentajista Mikko Paananen (keihäs), Valto Olenius (seiväs), Pentti Koivisto (pituus), Mauri Jormakka (kestävyysjuoksu), Reijo Koivisto (kuula) ja Tapio Lehto (kolmiloikka) rakensivat lajiensa valmennuskulttuuria paitsi valmentamalla kärkisuojattejaan myös kouluttamalla piirien ja seurojen valmentajia.
1960-luvun lopulla Urheiluliiton päätoimisista työntekijöistä Hakavalmentajiksi ylsivät Sirkka Norrlundin sekä Eeva Haimin valmentajat, Antti Lanamäki ja Seppo Nuuttila.
Lydiard juurrutti ”pitkän hitaan juoksemisen” kestävyysjuoksuun, Kalliomäki edisti ammattimaista valmennusta
Erityisistä ansioista Hakavalmentajiksi nimettiin lisäksi Arthur Lydiard ja Antti Kalliomäki. Lydiard juurrutti 1960-luvun lopulla ”long slow distance” -harjoitustavan suomalaiseen kestävyysjuoksuun, tunnetuin tuloksin. Kalliomäki edisti ammattimaista valmennusotetta laajasti toimimalla MM-projektin 1983 johtajana. Lisäksi hän oli aktiiviuransa ajan yhdessä valmentajansa Aulis Kairennon kanssa laajan seiväsyhteisön kokoava voima, ja valmennusosaamistansa hän osoitti Arto Bryggaren valmentajana 1981–1986, Hakaurheilijaksi Bryggare oli noussut Esko Olkkosen valmennuksessa.
Pertti Helinin ja Kari Sinkkosen talleista puolenkymmentä Hakaurheilijaa kummastakin
Henkilökohtaisen valmentamisen aikakaudella, 1970-luvun alusta lähtien 163 valmentajaa ovat saaneet Hakavalmentaja-statuksensa luotsaamalla vähintään yhden suojateistaan Hakaurheilijaksi.
Heistä ensimmäisiä olivat Kauko Karttunen veljensä Ossin valmentajana sekä Tapani Ilkka, joka luotsasi Ari ja Riitta Salinin Hakaurheilijoiksi. Pertti Helin nosti tallistaan Mona-Lisa Pursiaisen, Raimo Vilênin, Marika Lindholmin ja Pirjo Wilmin korkeimpaan kategoriaan. Kari Sinkkosen lukuisista valmennettavista Hakaurheilijoita ovat Mikko Ala-Leppilampi, Pekka Vasala, Pekka Päivärinta, Sinikka Kontu (o.s. Tyynelä) ja Samuli Vasala.
Tellervo Haapaniemi-Koskinen ja Eila Mikola raivasivat tietä naisvalmentajille yleisurheilun miehiseen maailmaan
Yleisurheilu, etenkin sen valmennus olivat pitkään hyvin miehinen maailma. Hakavalmentajissa on kahdeksan naisvalmentajaa, ensimmäisenä Viipurin Urheilijoiden naisurheilijoista Christine Barckin Hakaurheilijaksi nostanut, laajasti yleisurheilussa pitkään vaikuttanut Urheiluliiton kunniajäsen Tellervo Haapaniemi-Koskinen. 1970- ja1980-luvuilla pitkän rupeaman liiton luottamushenkilönä tehnyt Eila Mikola (o.s. Helin) ja 1960-luvun huippu-urheilija Sirkka Norrlund valmensivat Kimmo Saariston ja Lena Spoofin Hakaurheilijoiksi.
Eila Kelo (o.s. Aaltonen) piti korkeushypyn Suomen ennätystä hallussaan 1970-luvun puolivälissä, ja nosti 2000-luvun alussa valtaisan suuresta valmennettaviensa joukosta tyttärensä Niinan Hakaurheilijaksi. Nykyaktiivien naisvalmentajista Hakavalmentajiksi ovat nousseet Lotta Kemppisen valmentaja Mervi Brandenburg, Reetta Hurskeen valmentaja Marjukka Suihko ja poikansa Joonas Rinteen valmentaja Minna Rinne. Lisäksi Birminghamin äskeiset EM-kilpailut nostivat Hakavalmentajaksi Petra Stenmanin, kun Hilla Uusimäki nousi Hakaurheilijaksi.
Viidesosalla, peräti 35 Hakavalmentajalla myös Hakaurheilijan status
Kaikkien valmentajien suurin yhteinen nimittäjä on oma aktiiviura. Tässä kohderyhmässä viidesosa, 35 Hakavalmentajaa on myös Hakaurheilijoita. Ensimmäisiä heistä olivat Paavo Nurmen ohella niin ikään olympiaurheilijat Hugo Lahtinen ja Armas Valste. Lahtinen oli Suomen ensimmäinen seitsemän metrin pituushyppääjä, sekä Antwerpenin viisiottelun pronssimitalisti. Sekä korkeuden että kuulan Suomen ennätyksiä 1920-luvulla hallussaan pitänyt ylivalmentaja sai olympiastatuksensa Amsterdamissa kuulan viidennellä sijallaan.
Kuluvalla vuosikymmenellä Hakaurheilijoista myös Hakavalmentajiksi ovat nousseet Jukka Keskisalo (Camilla Richardsson), Ari Suhonen (Sara Lappalainen), Matti Mononen (Senni Salminen), Tero Pitkämäki (Oliver Helander), Rauli Pudas (Elina Lampela) ja Petra Stenman (Hilla Uusimäki).
Neljäsosalla Hakavalmentajista perhekytkentä, kuusi isävalmentajaa ohjannut poikansa, Rune Holmên lisäksi vaimonsa, arvokilpailujen palkintokorokkeelle
Yleisurheilu on läpi historiansa ollut sukupolvista toisiin leimallisen perhekeskeistä. Tämä tausta on reilulla neljänneksellä, yhteensä 45 Hakavalmentajalla. Heistä 20 isää sekä Minna Rinne ovat valmentaneet poikansa Hakaurheilijaksi, Kalevi Härkönen, Jorma Kinnunen ja Rune Holmên peräti yleisen sarjan arvokilpailujen korkeimmalle palkintokorokkeelle. Holmên valmensi lisäksi vaimonsa Ninan Euroopan mestariksi. Muille arvokilpailujen palkintokorokkeille poikiansa saattelivat Pavel Hämäläinen, Juhani Evilä ja Tapio Mannio. Lisäksi sisäratojen EM-kilpailuissa Matti Suhonen nosti poikansa Arin sekä kulta- että pronssimitalille, ja Seppo Pulli Kristian-poikansa pronssille.
Eila Kelon ohella yksitoista isää on valmentanut tyttärensä Hakaurheilijoiksi. Tauno Kivi, Esko Toivonen, Reijo Paavolainen, Håkan Finell ja Rune Stenman tekivät sen edellisen vuosituhannen viimeisinä vuosikymmeninä. Milleniumin jälkeen tuli Erkki Saaren, Jarmo
Pöyryn, Aatto Upan, Aatos Keskitalon, Guy Storbackan ja Hannu Sorsan vuoro.
Kahdeksan aviomiestä ja kaksi isoveljeä valmensi Hakaurheilijoita puolisoista ja veljistä
Rune Holmênin ohella seitsemän puolisoa on valmentanut kumppaninsa Hakaurheilijaksi. Aikajärjestyksessä he ovat Tuula Rautasen (o.s. Nurmi) aviomies Pauli Rautanen, Arja Virolaisen (o.s. Mustakallio) aviomies Veli-Pekka Virolainen, Sinikka Salmisen (o.s. Riihelä) aviomies Jouko Salminen, Ulla Lempiäisen aviomies Veli Aartolahti, Helinä Marjamaan (o.s. Laihorinne) aviomies Tapio Marjamaa, Päivi Tikkasen (o.s. Kunttu) aviomies Esa Tikkanen ja Johanna Lehtisen (o.s. Risku) aviomies Tuomo Lehtinen.
Kauko Karttusen ohella pitkään moukarin lajivalmentajana toiminut Taisto Polvi valmensi ensin pikkuveljensä Hannun Hakaurheilijaksi, ja hänen jälkeensä Juha Tiaisen paitsi Hakaurheilijaksi myös olympiavoittajaksi. Hakaurheilijaksi 1960-luvun loppuvuosina noussut Pertti Pousi tuli Hakavalmentajaksi reilu vuosikymmen myöhemmin valmentamalla serkkunsa pojan, Ollin Hakaurheilijaksi.
Haapakosken, Suhosen ja Monosen perheissä isät ja pojat, Stenmanin perheessä isä ja tytär hakavalmentajia
Pentti Haapakosken, Matti Suhosen ja Markku Monosen perheissä Hakavalmentaja-status periytyi seuraavallekin sukupolvelle, vieläpä jalostuen, sillä Antti Haapakoski, Ari Suhonen ja Matti Mononen ovat paitsi Hakavalmentajia myös Hakaurheilijoita. Vastaava tilanne on nyt Rune Stenmanin perheessä, kun Petrasta tuli 180. Hakavalmentaja.
Arthur Lydiardin ohella neljä ulkomaan kansalaista ovat nousseet Hakavalmentajiksi. Urheilu-uriensa loppuvuosiksi Suomen edustusoikeudet saavuttaneet Eduard Hämäläinen ja Frantz Kruger olivat Hakaurheilijoiksi noustessaan alkuperäisten valmentajiensa ohjauksessa. Pavel Hämäläinen oli tuolloin valkovenäläinen ja Carl Peller on eteläafrikkalainen. Saksan ja Suomen kaksoiskansalainen Jonas Hamm valmentautui läpi uransa saksalaisvalmentajansa Jörg Voigtin opein. Viivi Lehikoinen oli Hakaurheilijaksi noustessaan sveitsiläisvalmentaja Laurent Meuwlyn tallissa.
Seura- ja nuorisovalmentajia palkitaan piirien esityksistä
Hakavalmentajat ovat pieni otanta Suomen yleisurheiluvalmentajista. Suomen Urheiluliiton 18 piirin seuroissa on työskennellyt ja työskentelee moninkertainen määrä seura- ja nuorisovalmentajia. Työryhmän esityksestä piirit tekevät vuosittain esityksiä heidän huomioimiseksensa ja palkitsemiseksi, mikä tapahtuu loppuvuoden Yleisurheilugaalassa.
Teksti: Jarmo Mäkelä
– Yhteensä 179 Hakavalmentajaa, joista seitsemän naisvalmentajaa
– Edesmenneitä 63, elossa 116
– Hakavalmentajista 34 Hakaurheilijaa, joista 13 edesmennyttä
