”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän”, lauloi Petri & Petterson Brass Bänd vuonna 1971, Jukka Virtasen sanoittamassa biisissä Maalaismaisema.
Nuo silloisen hittibiisin sanat tulevat mieleen, kun katsoo maalaismaisemaa ja puolimaileri Veera Mattilaa, joka seisoo pellolla lehmien keskellä. Maaseudulla kasvaneet ihmiset ovat vain jotenkin erilaisia kun kaupungissa kasvaneet.
Mattila on kasvanut Mattilan maatilalla Kiikoisissa. Hän on toiseksi nuorin perheen neljästä sisaruksesta. Lapsuus maalaismaisemassa oli hyvin liikunnallinen ja Mattila haastoi isosiskoja leikeissä ja keppihevosradoilla.
– Olen ollut aika voitonhaluinen lapsesta asti, Mattila kertoo.
Voitonhalu näkyi myös Tampereen GP-kisoissa 12. heinäkuuta, kun Mattilasta tuli kolmas suomalaisnainen, joka alitti kahden minuutin rajan 800 metrillä. Hän kiri loppusuoralla Saksan Jana Beckerin ohi voittoon ajalla 1.59,95 jääden vain harmittavat 15 sadasosaa Birminghamin EM-kisojen tulosrajasta 1.59,80.
– Olisi pitänyt iskeä kiriä vähän aikaisemmin. Ei tämä yllätys ollut. Tätä on odotettu kaksi vuotta, mutta olisi saanut mennä vähän reilummin alle kahden minuutin, Mattila harmittelee.
EM-kisaedustus yhä mahdollinen
EM-kisojen 800 metrille pääsee 32 juoksijaa, ja tämän jutun kirjoittamisen aikaan jo 36 juoksijaa on alittanut tulosrajan. Mutta yhdessä lajissa maata saa edustaa vain kolme urheilijaa, joten Mattilan edestä tippuu pois useampi britti, ranskalainen sekä muutaman muun maan edustajia. Eli Mattilalla on vielä saumat olla EM-kisoissa.
EM-rankingissa hänen edellään on myös Eveliina Määttänen, tosin vain kahdella pisteellä, joten Kalevan kisojen 800 metrillä nähdään varmasti huikea taistelu voitosta sekä niistä jaossa olevista rankingpisteistä. Suomen mestari saa 70 pistettä, ja se taas tietää hyvää EM-rankingia ajatellen.
Tämän kauden tilastoissa naisten ero on 3 sekunnin sadasosaa Mattilan hyväksi. Taistelu on tiukka.
– Välillä mietin, olenko kadottanut sen terrierin, joka hullun kiilto silmissä haluaa voittaa. Mutta ei, kyllä se on nostanut aina kisoissa päätänsä. Ihan sama kuka on vastassa, niin aina pitää taistella voitosta.
Se näkyi myös Tampereella ennätyskisassa. Terrieri on tallessa, eikä kumartele ketään.
Mattila on kasvanut eläinten keskellä
Palataan takaisin Mattilan tilalle, Kiikoisiin, joka kuuluu Sastamalaan. Sieltä on matkaa Kiikoisten kirkolle 7,5 kilometeriä ja Porin torille 50 kilometriä.
Kotitilan kahvipöydässä istuva Mattila huokuu pirteää ja iloista energiaa. Lieneekö se tullut luonteeseen maatilan rennosta ilmapiiristä. Ujoudesta ei ole tietoakaan. Juttua tulee ihan ilman nappia painamatta ja sellaisella nopeudella, että toimittaja olisi helteessä ilman nauhoittavaa laitetta.
Kun Mattila oli nuorempi, heidän maatilansa oli täynnä erilaisia eläimiä, kissoja, koiria, lehmiä, poneja, pupuja ja jopa marsuja.
– Nuorempana harrastin myös ratsastusta poneilla, mutta lopetin sen ylä-asteella kun tuli yleisurheilu, eikä ollut tarpeeksi aikaa, 23-vuotias juoksija kertoo.
Illat leikittiin navetassa
Myös navetta on Mattialle tuttu paikka.
– Siellähän me kaikki illat vietettiin lapsena, kun äiti ja iskä olivat siellä töissä. Leikittiin siinä samalla. Edelleen autetaan navetan hommissa, jos on mahdollista.
Sisarukset katselivat tietysti jo pienenä kun äiti lypsi lehmiä ja oppivat saman taidon.
– Me harrastettiin siskojen kanssa sellaista, että saatettiin lypsää maitoa suoraan suuhun ja yritettiin osua suuhun maidolla, naurahtaa Mattila.
Nykyään käsillä lypsäminen alkaa olla katoavaa kansanperinnettä, sillä robotti lypsää Mattilan tilan kaikki noin 70 lehmää.
”Kun lopetan kolmekymppisenä, alan hypätä seivästä”
Mattilan urheilu-ura alkoi Kiikoisten urheilukentältä, jossa nykyään on hieman upottava soramurskapinnoite. Hänen ensimmäinen urheiluseuransa oli Kiikoisten Kirma.
Juoksija kaivelee muististaan hetkiä, jolloin kävi lapsena seuran kisoissa hyppäämässä pituutta ja juoksemassa kilpaa crocsit eli sandaalit jalassa.
– Uskoin silloin kivenkovaan, että ne crocsit olivat parhaat mahdolliset kengät. Nehän oli kevyet ja pysyivät pienen lapsen jalassa hyvin. Nykyään juoksen kyllä piikkareilla, hymähtää Mattila.
Lapsena hän kokeili monipuolisesti vähän joka lajia, mutta erityisesti 1000 metriä alkoi kiinnostaa eniten.
Urheiluseura vaihtui Vammalan Seudun Voimaan 11-vuotiaana ja vanhemmat kuskasivat tyttöään 30 kilometrin päähän harjoituksiin, ennen kun tämä sai mopoautokortin.
Noin 13-vuotiaana Mattila innostui myös seiväshypystä. Hänen ennätyksensä on 282 cm, joka oli kuulemma pitkään myös seuraennätys.
– Kateudella katselen, kun porukka hyppää seivästä. Mietin, että olisiko vielä mahdollisuus vaihtaa seipääseen ja päästä maailmalle kilpailemaan siinä lajissa, mutta olen vähän lyhyt, enkä ole niin nopea, joten se ehkä vähän rajoittaa.
– Ehkä sitten, kun lopetan juoksun kolmekymppisenä, aion yrittää sitä seivästä.
Biologian kandin paperit ovat viimeistelyä vaille valmiit
Yläasteella hän tapasi myös nykyisen valmentajansa Sami Nikkilän, joka oli opettajana samassa koulussa. Vaikka Nikkilä asuu nykyään osittain Vuokatissa, niin yhteistyö on kestänyt jo 10 vuotta.
Mattila itsenäistyi jo varhain ja muutti yksin Poriin opiskelemaan. Hän kävi Porissa lukion urheilulinjaa ja alkoi saamaan kasaan tärkeitä kahden treenin päiviä.
– Se toimi kyllä tosi hyvin. Kolme kertaa viikossa Karhuhallilla oli aamutreenit. Se oli ihan avainasemassa, että asui Porissa ja pystyi harjoittelemaan siellä hyvin.
Lukio sujui kolmessa vuodessa, ja sen jälkeen Mattila jatkoi Turun yliopistoon opiskelemaan biologiaa. Neljän vuoden jälkeen kandin paperit ovat viimeistelyä vaille valmiit ja tulevaisuus on vielä vähän auki.
Pari vuotta pikajuoksua, nuorten MM-kisat ja EM-mitali
16-17-vuotiaana Mattila vaihtoi hetkeksi matkaa ja alkoi harjoitella 400 metriä.
– Otettiin semmoiset pari nopeusvuotta, kun minulla oli vähän hankaluuksia kasin kanssa. Sen jälkeen palattiin kasille. Koen, että se oli oikea liike valmentajalta silloin.
Tänä päivänä nopeusvuodet näkyvät, sillä 800 metrin kärkiajan lisäksi Mattila on 400 metrillä Suomen tilaston kolmantena ajalla 53,34.
Hän harjoittelee kuin nelosen juoksija, eikä niin kuin perinteinen kestävyysjuoksija. Viikkokilometrit ovat vain vähän päälle 50 kilometriä ja leiriolosuhteissa noin 70 kilometriä.
– Jos jalat olisivat kunnossa, juoksisin varmaan enemmän. Akillesjänteiden kanssa on ollut jo vuosia haasteita. Olen tehnyt aika paljon pyörää, vesijuoksua ja crossaria, viime vuonna Kalevan Kisojen 800 metrin mestariksi juossut Mattila sanoo.
Valmentaja Sami Nikkilän mukaan he lähestyvät kasia alimatkalta käsin.
– Puhtaasti nopeuden kautta. Se on meidän tie. Voi olla, että tehdään vain kolme juoksuharjoitusta per viikko. Tehdään muuta sitten tilalle, kertoo Nikkilä, joka on mukana leireillä ja käy välillä Sastamalassa.
Mattilan ohjelmaan kuuluu paljon intervallia, voimaa ja nopeutta.
Mattila voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa 16-vuotiaana ja pääsi mukaan Ruotsi-otteluun.
–Se oli iso juttu, ja koko perhe tuli katsomaan Tukholmaan, koska ei tiennyt, oliko se ainutkertaista, kun minulla on Suomi-kamat päällä.
Vuonna 2022 Mattila pääsi myös mukaan nuorten MM-kisoihin ja teki ison ennätysparannuksen.
– Mutta vasta vuonna 2023, kun sain nuorten EM-mitalin Espoossa, ajattelin, että haluan ammattiurheilijaksi ja aikuisten arvokisoihin.
Hopeamitali nuorten alle 23-vuotiaiden EM-kisoissa yllätti hieman urheilijaa itseäänkin.
– Olin tosi onnellinen mitalista, ja se oli sellainen läpimurtokesä muutenkin.
Sen jälkeen Mattila ajatteli, että seuraavissa nuorten EM-kisoissa kahden vuoden päästä hän ottaa kultaa. Mutta asiat eivät aina suju kuten Strömsössä.
– On ollut jalkavaivoja sekä mystisiä hengitysongelmia, jotka eivät ole koskaan selvinneet.
Nykyään Mattila tekee mieltä vahvistavia harjoituksia ollakseen valmis koviin kisoihin.
Unelmana EM-menestys
– Enkö olisi voinut syntyä vaikka 10 vuotta aikaisemmin, niin olisin voinut olla todennäköisemmin EM-mitalisti, Mattila puuskahtaa Mattila kotitilansa keittiön pöydän ääressä, mutta toteaa heti perään että kehitys menee eteenpäin.
Vaikka hän olisikin syntynyt 10 vuotta aikaisemmin, niin 800 metrin ME on edelleen Tshekin Jarmila Kratochvilován vuonna 1983 juoksema 1.53,28.
Siinä mielessä juoksija on oikeassa, että maailman kaikkien aikojen 800 metrin tilaston TOP-10-listalla peräti neljä tulosta on tehty kahden viime vuoden aikana. Mattila uskoo, että Sveitsin Audrey Werro juoksee vihdoin tänä kesänä kumoon tuon Jarmilan vanhan ME:n.
– Myös Keely (Hodgkinson) on ihan mahdollinen ME:n rikkoja, ja Femke (Bol-Broeders) on vasta aloitellut kasia ja juoksi nyt jo 1.55. He ovat vielä kaikki eurooppalaisia. EM-kisojen taso on ihan älyttömän kova ja mitäs sitten tuleekaan MM-kisoissa, Mattila siunailee.
Mattila on sitä mieltä, että tällä hetkellä 800 metrillä pärjäävät parhaiten ne, jotka juoksevat kovaa myös 400 metriä.
– Pitää pystyä kehittämään minun nelkun ennätystä kovemmaksi, että pystyisi saamaan kasilla kovempaa tulosta, hän pähkäilee.
Mattilan unelma on vielä joskus tavoitella jopa EM-mitalia.
– Totta kai siihen täytyy edelleenkin uskoa, mutta taso on aika hurja. Kaikki tehdään sen eteen ja sitten katsotaan.
Uuden vuoden lupaukset
Urheilun ohessa Mattila pitää lukemisesta. Hän sai juuri luettua tennistähti Björn Borgin elämänkerran. Nyt on menossa Yhdysvaltain entisen presidentin vaimon Michelle Obaman elämänkerta.
– Urheilijoiden elämänkertoja olen lukenut ja aika paljon myös tämmöisiä elämäntaitokirjoja. Minulla on nyt kuuntelussa kirja ultraprosessoidusta ruoasta. Jos taas haluan rentoutua, luen fantasiakirjoja.
Mattila kertoo, että hänellä on tänä vuonna menossa eräänlainen itsensä kehittämisen projekti.
– Yritän luoda itselleni vähän parempaa elämää, paljastaa puolimaileri.
Projektiin liittyy myös uuden vuoden lupaus, joka on tehty poikaystävän kanssa. Lukemisen lisäksi joka päivä pitää meditoida vähintään viisi minuuttia ja kirjoittaa myös päiväkirjaa, jossa reflektoidaan päivän ajatuksia.
– Yhteensä 150 tuntia vuodessa, eli keskiverto 25 minuuttia päivässä, pitää lukea kehittävää kirjallisuutta, muuten tulee 20 euroa sakkoa. Se on kyllä motivoinut ihan hyvin.
Teksti ja kuvat Petri Hänninen
