Myrskylän leppeässä kesäillassa vietettiin lauantaina 1. elokuuta lämminhenkinen urheilujuhla, kun Kiparkatin hiihtomajalla muisteltiin kylän suuren miehen Lasse Virénin olympiavoittoja Montrealista 50 vuoden takaa vuodelta 1976. Ne tulivat päivämäärillä 26. ja 30. heinäkuuta.
Virén juoksi Montrealissa neljän olympiavoiton uransa kolmannen ja neljännen voiton 10000 ja 5000 metrillä. Ensimmäiset kaksi tulivat neljä vuotta aikaisemmin samoilta matkoilta Münchenissä 1972.
Olympialegenda oli tuttuun tapaansa leppoisalla tuulella, jota miehen vaatimattomuus vain kaunistaa. Avauspuheessaan Virén kiitti tilaisuudesta ja urastaan lämpimästi Myrskylän kyläyhteisöä ja urheiluseuraansa Myrskyä, kuten myös juhlaan osallistuneita urheilijatovereitaan.
Artikkelikuvassa heitä näkyy komea joukko, joka on saavuttanut yhteensä 15 olympiamitalia, joista 10 kultaista: painija Pertti Ukkola, Lasse Virén, soutaja Pertti Karppinen, keihäänheittäjä Hannu Siitonen, hiihtäjä Juha Mieto ja vuonna 1984 kultaa paininut Jouko Salomäki.
Lasse Virénin ikimuistoinen 5000 metrin voitto kovista kirimiehistä Montrealin olympialaisista 1976 on juhlimisen arvoinen asia edelleenkin. Kuva-aukeama Montrealin olympiakirjasta, kuva Mark Shearman.
Kuha löi alkutahdit Virénin uralle
Yle:n urheilutoimittajan Petra Mantereen vetämässä kisastudiossa muisteltiin menneitä ja katseltiin urheilijoiden olympiavoittoja videolta.
– Jouko Kuhan 3000 metrin esteiden maailmanennätys (8.24,2) vuonna 1968 osoitti, että kestävyysjuoksijakin voi vielä menestyä, Virén muisteli uransa alkuvaiheita, jolloin suomalainen kestävyysjuoksu oli alamaissa.
– Luokka kerrallaan eteenpäin, kuten koulunkäynnissä. Seuran mestaruus, seuraottelut, piirin taso ja siitä SM-tasolle, Virén antoi ohjeita nuorten urheilijoiden kehittymiselle ja muisteli seuransa Myrskylän Myrskyn perinteikästä seuraottelua naapuriseurojen Artjärven Ahjon ja Lapinjärven Lukon kanssa, joka lienee Suomen vanhin edelleen hengissä oleva seuraottelu.
Lassea pidettiin olympialaisissa itsevarmana voittajana, mutta mies itse on vaatimattomampi.
– Ei voi koskaan tietää etukäteen, kuinka kisassa käy. Ennen 5000 metrin finaalia arveltiin, että minun ei pitäisi päästä kolmen parhaan joukkoon, kun mukana oli kirivahvoja mailereita. Ja olihan siinä epävarmuutta muutenkin, kun IAAF (kv. yleisurheiluliitto) kuulusteli minua kympin tossujupakan jälkeen amatöörisäännöistä ja oli hetken epävarmaa, pääsenkö enää edes kilpailemaan. Mutta sitä ihmettelin, miksi kukaan ei halunnut ohittaa minua vitosen finaalin viime hetkillä. Jos joku olisi mennyt viimeisen kierroksen takasuoralla minusta ohi, olisin saattanut lannistua ennen loppuratkaisua, lyömätön mestari tunnusti.
Heti vitosen voittojuoksun jälkeisenä päivänä Montrealissa Virén starttasi uransa ensimmäiselle maratonille, josta tuli hämmästyttävä viides sija ajalla 2.13.10,8. Valmistautuminen ruokailun ja levon puolesta jäi vitosen voittohuuman takia surkeaksi.
– Jos olisi ollut hieman enemmän aikaa keskittyä maratonille, suoritukseni olisi voinut olla toisenlainen. Mutta se jää arvoitukseksi, Virén kertoi.
Rollen henkistä valmennusta: ”Kyllä se siitä”
Montrealin kympin juoksuaan Virén pitää olympiajuoksuistaan helpoimpana.
– Valmentajani Rolf Haikkola ravisteli lihaksiani ennen juoksua. Lopuksi hän läimäytti minua takapuolelle ja sanoi, että kyllä se siitä.
– Rolle oli seurannut muiden juoksijoiden kilpailuja pitkin alkukesää ja laati minulle sen perusteella taktiikan. Aluksi oli tarkoitus seurailla mitä porukka tekee. Jos vauhti on hidasta, otan loppumatkalla orkesterin johtajan paikan, ettei kaikki jää loppukirin varaan, Virén muisteli.
Itse kisassa rohkea vauhdinpitäjä oli Portugalin Carlos Lopes, jonka loppuveto hyydytti kaikki muut paitsi Lassen, joka otti sitten reilun 400 metrin kirillään lopulta ylivoimaisen voiton.
– Siinä oli jo 5000 metrin kisa mielessä, joten kympin olisin voinut vähän paremminkin juosta.
Hannu Siitonen kiskaisi Montrealista keihään hopeaa. Kuva-aukeama Montrealin olympiakirjasta, kuva Mark Shearman.
Siitonen korostaa urheilun arvomaailman merkitystä
Kisastudiossa muisteltiin myös muita Montrealin mitaleita ja pohdittiin urheilua muutenkin.
Hannu Siitonen otti keihäässä hopeaa tuloksella 87,92. Se syntyi jo Siitosen ensimmäisellä heitolla, mutta siihen valmistautuminen ei ollut helpoimmasta päästä, kun edellinen heittäjä, kilpailun avannut Unkari Miklos Nemeth ehti kiskaista ME-lukemat 94,58.
Se ei Siitosta kuitenkaan hetkauttanut, vaikka kilpailun luonne oli heti alkuun muuttunut. Mies kertoi ottaneensa olympialaiset varsin paineettomasti, kun puoli vuotta aikaisemmin leikattu käsi oli vaikuttanut ennakko-odotuksiin.
– Urheilu tuntuu olevan nykyisin liian vakavaa. Minulle urheilu ei ollut koskaan ykkösasia elämässä. Minulle tärkeintä oli perhe, rakkaat ihmiset, lasteni syntyminen. Siinä oli helppo sitten urheilla.
Siitonen on harrastanut uransa jälkeen luontokuvausta. Lue lisää
Karppinen: ”Ensin pitää soutaa teknisesti hyvin”
Karppinen otti Montrealista kolmen olympiakullan uransa ensimmäisen voiton. Hieman yllättäenkin, sillä tie finaaliin aukesi hänelle pitemmän kaavan mukaan vasta keräilyerien kautta.
Olympiavoitosta hän ei ilmeisestikään tohtinut suuremmin etukäteen haaveilla.
– Minulla oli aina taktiikka, että ensin pitää soutaa teknisesti hyvin ja keskittyä omaan vauhtiin, ja sitten viimeisellä 500 metrillä laittaa kaikki peliin. Siinä pääsinkin hieman yllättäen ohi Kolbesta, Karppinen muisteli.
Saksalainen Peter-Michael Kolbe oli Karppisen kova vastustaja, joka otti kolmesti olympiahopeaa ja voitti viisi MM-titteliä.
Karppinen kertoi elämänsä täyttyneen urheilu-uransa alkuaikoina leipätyöstä palomiehenä, harjoittelusta ja nukkumisesta. Montrealin vuotena soutaja oli kuitenkin ottanut alkuvuodesta lähtien virkavapaata, jolloin hän pääsi leireilemään kunnolla. Yksi harjoituspaikka oli muun muassa Saimaan kanava, jossa liikenne oli silloin vielä varsin rauhallista.
Ukkola muistutti raa´asta työnteosta
– Olin jo 6-vuotiaana ammattihiihtäjä. Kotona Sodankylässä kotiimme oli majoittunut metsätyömiehiä, joiden työmaa oli kuuden kilometrin päässä. Minun tehtävänäni oli kuskata heille hiihtäen ruokaa pitkin päivää, Ukkola muisteli.
Muuten Ukkolan menestysresepti on yksinkertainen.
– Painissa se on vuosikausien harjoittelu 5–6 tuntia päivässä.
Ukkola on tunnettu runouden harrastajana, mutta myös reippaana seuramiehenä. Virénin muisteloissa tuli esille kestävyysjuoksijoiden kuuluisa São Paulon yöjuoksu uutena vuotena, mutta Ukkolan mukaan painijoiden ei tarvinnut matkata yöjuoksuihin Brasiliaan saakka, vaan niitä harrastuksia löytyi Etelä-Pohjanmaaltakin.
Kiparkatin juhlasali oli koristeltu Montrealin olympialaisten suomalaismitalistien kuvilla. Kuvassa näkyvä Antti Kalliomäki otti seipään hopeaa, mutta Lassen kultamuistelot jäivät tällä kertaa häneltä väliin.
Kysymykseen uuden urheilumenestyksen syntymisestä Montrealin olympiasankarit totesivat yhteen ääneen perustekijät: urheiluseurat, työtä pelkäämättömät valmentajat ja vanhempien aktiivisuus.
– Ilman seuratyötä emme löydä nuoria urheilun pariin, tiivisti Karppinen.
Näyttelijä ja imitaattori Jukka Puotila vastasi illan rennommasta ohjelmasta, jota toki löytyi yli 200-päisestä juhlayleisöstä muutenkin.
Puotila kertoi kansanedustajien taannoisesta leppoisasta kahvitilaisuudesta eduskunnassa, jonka pitäisi kuulemma olla ihan tottakin. Nuori poliitikko Alexander Stubb ilmaantui seurueeseen ja kertoi juosseensa juuri maratonin aikaan 3 tuntia ja 11 minuuttia. Aikaa oli ihasteltu sitten joukolla, ja kovia maratoonareita alkoi ilmaantua seurueesta enemmänkin.
Lasse kuunteli hetken keskustelua ja lopulta tokaisi:
– Minä en olisi koskaan jaksanut viipyä maratonilla noin kauan.
Anssi Kukkonen Münchenin kultajuhlissa: ”Hienosti juostu, mutta vielä hienommin selostettu”
Virénin kultamitalijuoksujen muistelot eivät olleet ensimmäistä kertaa, sillä Myrskylässä juhlittiin jo vuonna 2012 München 40 vuotta -teemalla. Silloin vieraana ollut tv-selostaja Anssi Kukkonen pääsi kehaisemaan kultajuoksun videon jälkeen: ”Hienosti juostu, mutta vielä hienommin selostettu”.
Virénin kuuluisan kaatumiskuvan Münchenin kympillä sattumalta tallentanut valokuvaaja Jorma Pouta puolestaan kertoon sattumaa olleen myös kuvan tallentamisessa: ”Münchenistä Suomeen matkannut filmirulla oli menossa jo kaatopaikalle, ja pelastettiin viime hetkellä jätelavalta”.
Teksti Ari Paunonen
Montrealin olympiakirja, Offsetpaino Sivakka/Juoksija-lehti 1976
Lasse Virénin olympiajuoksut
München 1972
10000 m ae. 28.04,41
10000 m finaali 27.38,35 ME (1.)
5000 m ae. 13.38,4
5000 m finaali 13.26,42 (1.)
Montreal 1976
10000 m ae. 28.14,95
10000 m finaali 27.40,38 (1.)
5000 m ae 13.33,39
5000 m finaali 13.24,76 (1.)
Maraton 2.13.10,8 (5.)
Moskova 1980
10000 m ae. 28.45,72
10000 m finaali 27.50,46 (5.)
Maraton (kesk.)
