Senni Salmisen ja Kristiina Mäkelän tähdittämä naisten kolmiloikka on viikonvaihteen yleisurheilun SM-hallin makupaloja Kuopiossa. Salmisen tavoite on kolmas perättäinen halliratojen Suomen mestaruus ja kilpailutuntuman kartuttaminen ennen maaliskuisia Belgradin MM-halleja.
– Suomen mestaruutta haen totta kai, mutta SM-kilpailut ovat myös sillä tavalla tärkeät, että näen missä mennään. Mitään paineita ei ole. Hallikauteen ei ole isoa panostusta, Salminen sanoo.
Vuosi sitten Salminen loikki talvella halliennätyksensä 14,22 ja oli EM-hallissa seitsemäs. Kesällä hän ponnisti Suomen ennätyksen 14,63 ja oli heinäkuussa akillesvaivan kiusaamana ensimmäinen Tokion olympiafinaalista karsiutunut hyppääjä.
– Viime kausi oli aikamoinen vuoristorata. Sain kokea kaiken mahdollisen, mahtavat onnistumiset ja karvaat pettymykset. Se oli hyvä oppikausi koko kesä, Salminen sanoo.
Kesän kokemukset hyötykäyttöön tulevissa arvokisoissa
Viime kesän kokemuksia Salminen on käynyt läpi syksyn ja talven aikana ja hakenut oppia, jota voisi hyödyntää tulevissa koitoksissa.
– Kun ensin treenaa itsensä siihen kuntoon, että pystyy hyppäämään 14,50, sen jälkeen on pään kanssa edessä samanlainen urakka, jos haluaa olla kansainvälisellä huipulla, Salminen kuvaa huippu-urheilijan henkisen kasvun haastetta.
Salmisen apuna menneen kauden työstössä on ollut henkisen valmennuksen asiantuntija sekä oma valmentaja Matti Mononen.
– Olen esimerkiksi kerrannut Tokion olympialaisia, mitä olen tehnyt, mitä miettinyt ja missä on menty pieleen. Tokiossa oli jalkavaiva. Vaikka jalka kesti hyvin, se vaikutti henkiseen puoleen. Mietin hypyn jälkeen, että hitto, kun sattuu. Kuinka sellaiset ajatukset pidetään pois mielestä, sitä on käyty läpi, Salminen kertoo.
Kinkka ja askelmerkkijuoksu reilaan
Syksyn ja talven aikana Salminen on hankkinut lisää voimaa ja hionut tekniikkaa, johon syyskesän akillesvaiva löi leimansa.
– Voimatasot ovat aiemminkin olleet hyvällä tasolla. Mutta nyt on haettu voimaa, jolla loikkiin saadaan enemmän pitoa ja sitä kautta hyppyihin tasaisuutta. Varsinkaan kakkosloikassa ei monessa viime kesän kilpailussa ollut kunnolla pitoa, Salminen sanoo.
– Nopeus on samalla tasolla, mitä se oli viime kesänä. Tavoitteena onkin, että nopeus on talvella viime kesän tasolla ja kevääksi sitä vähän nostetaan.
Tekniikkatreeneissä Salmisen ja Monosen silmäterä on ollut hypyn jatkuminen kinkan jälkeen.
– Kinkka on minun vahvuuteni. Se tulee tosi laajana. Viime kesänä, kun kinkkajalassa oli akillesvaivaa, huomasin viimeisissä kisoissa, että kinkka tuli varovaisesti. Sitä on nyt haettu takaisin entisenlaiseksi, Salminen kertoo.
– Toinen asia on lankulle tulo. Minulla on taipumusta tulla lankulle vähän pituushypynomaisesti. En niin sanotusti juokse lankun läpi, kuten kolmiloikassa pitäisi. Myös askelmerkin kanssa on tehty töitä. Kesällä tuli kokeiltua miltä tuntuu, kun tauluun tulee kolme ruksia.
”Juoksu kulkee ja sitä kautta hypynkin pitäisi tulla hyvin”
Kolmiloikassa kauden ensimmäinen kilpailu on aina pieni arvoitus, kun harjoituksissa ei täydellä vauhdilla hypätä, mutta Kuopio-halliin Salminen tulee luottavaisena.
– Juoksu kulkee hyvin ja sitä kautta hypynkin pitäisi tulla ihan hyvin, mutta vähän se on kuitenkin mysteeri, Salminen sanoo.
Kuopion SM-hallin jälkeen Salmisen toiveissa on hypätä yksi kansainvälinen kilpailu ennen MM-hallia.
– Koko hallikautta ajatellen olen tyytyväinen, jos sinne 14 ja puolen metrin tuntumaan hyppään, Salminen tuumii.