Kestävyysjuoksija Venla Saari ja pika-aituri-hyppääjä Alisa Seilonen nauttivat Jyväskylän Kenttäurheilijoiden treeniryhmien hyvästä ryhmähengestä sekä harjoitusten ja kilpailujen jälkeisestä fiiliksestä. Suositusten mukaiset 20 tuntia liikuntaa viikossa täyttyvät vaivatta.
Yleisurheilun, jazz- ja nykytanssin välillä vapaa-aikansa jakava Alisa Seilonen liikkuu päivittäin hulppeat 2–4 tuntia. Viikossa liikuntaa karttuu reilusti yli 20 tuntia.
Liikuntaa on paljon, Seilonen myöntää, muttei liikaa.
– Tuosta enempää en jaksaisi. Tanssia ei ole kesäisin, ja sen huomaa yleisurheilussa. Silloin herkistyy hyvin, Seilonen sanoo.
– Vanhemmat tätä vähän kauhistelee ja kyselee, miten jaksat. He myös pyytävät valmentajaa laittamaan heille tietoja, jos siltä näyttää.
Runsaista harjoitusmääristä huolimatta Seilonen on kaikkea muuta kuin harjoitusten näännyttämä nuori urheilija. Iloinen ja aktiivinen yleisurheilun ja tanssin moniottelija on hyvin selvillä liian innokkaan harjoittelun vaaroista.
– Nuorena saa treenata paljon, koska silloin palautuu. Pitää vaan muistaa lepopäivät, jotka itsellä meinaa joskus jäädä pitämättä. Ja syödä pitää paljon, ihan peruskotiruokaa, Seilonen tietää.
– Itse syön aamulla puuroa ja marjoja, koulussa kunnon ruuat ja kotona vielä lämpimän ruuan ennen treenejä. Harjoitusten välissä otan evästä ja illalla harkkojen jälkeen syön kunnon ruuan ja rahkaa.
– Sen olen myös huomannut, että jos nukun alle 8 tuntia, en jaksa. Liikunnan pitää myös olla monipuolista. Paikat menee rikki, jos tekee koko ajan samaa.
”Se oli kauheaa, kun piti olla eka viikko treenaamatta”
Kesällä Seilosta koeteltiin. Hän kaatui ikäluokkansa SM-kisojen 80 metrin aitojen finaalin viimeisellä aidalla. Samalla karkasi ote mestaruudesta, ja värttinäluun murtuma pakotti jarruttamaan harjoittelua.
– Se oli kauheaa, kun piti olla eka viikko treenaamatta käden murtuman jälkeen. Yritin tehdä kaikkea mitä vaan pystyin, Seilonen hymyilee muistolle.
Yleisurheilun Seilonen aloitti 8-vuotiaana urheilukoulusta.
– Olen aina juossut isoveljen perässä. Mummi katseli minua jo 4-vuotiaana Asukasyhdistyksen olympialaisissa, kun vanhemmat pojat jäivät minulle mennen tullen. Sittemmin opettajakin kehotti hakeutumaan urheiluseuraan, Seilonen sanoo.
Seiloselta onnistuvat koko lailla kaikki yleisurheilulajit, ja erityisesti pika -ja aitajuoksut sekä hypyt. Lajivalintaa hän ei ole tehnyt ja nauttii yleisurheilun ohella täysin sydämin myös tanssista.
– Tanssi on taidemuoto, ja taide taas on katsojan silmissä. Tanssissa ryhmissä on eritasoisia harrastajia ja tanssijoilla on erilaisia tavoitteita. Se on ihana harrastus, joka tukee tosi hyvin yleisurheilua, Seilonen sanoo.
Tanssissa pääsee kokeilemaan rajojaan myös toisella lailla, kun voi suunnitella omia koreografioita.
Tanssin Alisa aloitti jo neljävuotiaana.
,
Some pitää kavereiden jutuissa mukana
Mikä yleisurheilussa viehättää?
– Siinä on niin paljon haasteita, ja itsellä on kova halu kehittyä. Pärjääminen tietysti ruokkii innostusta. Seilonen kiittelee myös seuran hyvää ryhmähenkeä.
– On aina kiva tulla harjoituksiin. Ja niitä fiiliksiä, joita kisan jälkeen kokee, ei pääse muutoin elämässä tuntemaan. Seilosen toiveissa on tulla ammattiurheilijaksi.
Mutta en tiedä yhtään, mikä yleisurheilulaji se olisi. Ammatinkin haluan opiskella. Se on tärkeää, mutta työ voisi olla jotakin urheiluun liittyvää.
Entäs ne kaverit, milloin niiden kanssa ehtii olla?
– Se jää sinne perjantai-sunnuntai -akselille. Kavereita näkee myös harjoituksissa ja koulussa mutta välillä se ärsyttää, ettei ole niin paljon aikaa olla kavereiden kanssa kuin niillä, jotka eivät harrasta urheilua. Toisaalta ne laittaa somessa niin paljon kuvia, että sitä on fiiliksessä mukana vaikkei ole paikalla.
Kestävyysjuoksu hurmasi nuoren luistelijan
Venla Saaren ei tarvitse miettiä vastausta kysymykseen, miksi hän urheilee.
Ei normaalissa elämässä saa sellaisia kokemuksia urheilussa kuin vaikkapa silloin, kun parantaa omia ennätyksiä, Saari sanoo.
Saarella on unelmia, mutta ei kiirettä tai pakkoa niiden saavuttamiseen. Harjoitteleminen ja kilpaileminen ovat nautinto sinällään.
Sama perusunelma minulla on kuin monella muuallakin. Haluan päästä EM-, MM tai olympiakisoihin. Sitä ei voi tietää, kuinka pitkälle pystyn kehittymään, mutta haluan uskoa siihen, että minulla on mahdollisuudet tuolle tasolle, kun treenaan oikein, Saari sanoo.
Ura taitoluistelulla alkuun
Saari aloitti urheiluharrastuksen taitoluistelijana, mutta innostui sitten kestävyysjuoksusta, josta tuli hänen lajinsa.
– Aloitin luistelun viisivuotiaana Jyväskylässä, mutta siirryin 7-vuotiaana harjoittelemaan Jämsään, koska halusin keskittyä yksinluisteluun enkä muodostelmaluisteluun, Saari kertoo.
Harjoittelin Jämsässä aluksi neljä kertaa viikossa. Myöhemmin, kun sain itse valita, montako kertaa viikossa harjoittelen, määrä kasvoi 5–6 kertaan viikossa.
Samoihin aikoihin, kun Saari siirtyi Jämsän Taitoluistelijoihin, hän meni kesällä JKU:n yleisurheilukouluun Palokassa.
– Olin aika yllättynyt, kun osallistuin ensimmäisen kerran 1000 metrin juoksuun ja olin toinen. En ollut harjoitellut ratajuoksuja. Olin vain juossut isän kanssa 5–10 kilometrin lenkkejä, Saari kertoo.
– Sain heti kutsun Seuracupiin. Juoksin siellä 1000 metriä. Olin neljäs minua vuotta vanhempien sarjassa, ja paransin ennätystäni 6 sekuntia. Seuraavassa kilpailussa ennätys kohoni kaksi sekuntia ja myöhemmin 9 sekuntia lisää, Saari muistelee.
Yhdeksän tunnin yöuni on minimi
Ennätykset ja hyvät kokemukset toivat Saaren JKU:n moniottelupohjaiseen Kenttäketut-harjoitusryhmään, ja kun hän liittyi sittemmin myös Kari Kallion juoksuharjoitteluryhmään, taitoluisteluharrastukselle ei jäänyt aikaa.
Viime vuoden keväästä lähtien Saari on harjoitellut Ari Nummelan vetämässä Arin kestävyysryhmässä sekä Juho Seppäsen johdolla Rinsessatryhmässä.
– Ari on tosi hyvä valmentaja. Meillä on hyvä seuranta ja harjoituspäiväkirja tehdään tarkasti. Kun Ari on töissä Kihulla (Kilpaja huippu-urheilun tutkimuskeskus), meillä on monta kertaa vuodesta vuodessa laktaattitesti. Omaa kuntoa on helppo seurata, Saari sanoo.
Kuten oheinen viikko-ohjelma (sivu 27) kertoo, Saarelle kertyy yli 20 tuntia liikuntaa viikossa, eli pohjaa iän mukana kiristyvälle harjoittelulle karttuu. Harjoittelu kahdessa eri ryhmässä tuo myös tekemiseen monipuolisuutta.
– Pystyisin varmaan harjoittelemaan enemmän ja kovempaakin, mutta olisiko siinä järkeä, jos paikat eivät sitten kestäisi, Saari sanoo.
Harjoittelun ohella Saari pyrkii varmistamaan, että hän palautuu harjoittelusta ja pysyy terveenä.
– Pitää muistaa nukkua riittävästi, syödä hyvin ja pestä kädet ennen ruokailua. Sillä pystyy välttämään flunssatartuntoja, Saari sanoo.
– Minulle yhdeksän tunnin yöuni on minimi. Jos nukun vähemmän, sitten väsyttää.
Saaren liikuntamäärillä ruokaakin kuuluu runsaasti ja tasaisesti pitkin päivää.
– Syön aamupalalla puuron ja kananmunan. Koulussa on ruoka-aika aikaisin, silloin ei vielä nälkä, mutta syön kouluruuan ja välipalan. Kun tulen kotiin syön toisen kunnon ruuan ennen treeniä, otan välipalan heti treenien jälkeen ja sitten vielä isomman iltapalan illalla.
,
,
Juoksu tuo kavereita ympäri Suomen
Harjoitukset ja kilpailut lohkaisevat ison osan Saaren ajasta päivittäin. Pelkkää urheilua nuoren juoksijan elämä ei silti ole, eikä hän koe jäävänsä paitsi mistään verrattuna kavereihin, jotka eivät urheile.
– Kavereita näkee koulussa ja heidän kanssaan sovitaan sitten yökyliä, kun koulupäivinä ei yleensä ehdi nähdä koulun jälkeen. Kilpailujen kautta on tullut tuttuja myös muissa kaupungeissa asuvista juoksijoista. Heidän kanssakin sovitaan, että mennään yökylään, Saari kertoo. Läksyjen tekokaan ei tuota ongelmia.
– Silloin kun luistelin, tein läksyt bussimatkoilla Jämsään. Nyt ehdin tehdä ne koulussa välitunneilla, Saari sanoo.