Keihäänheittäjä Heidi Nokelaisen ja olympiavoittaja Heli Rantasen valmennusyhteistyön ensimetrit ovat vakuuttaneet Nokelaisen.
– Sitä kuvittelee, että lajiosaaminen olisi tässä vaiheessa jo jollakin tasolla, mutta jokaisessa moukunheittotreenissä ja muutenkin tulee koko ajan ahaa -elämyksiä. Se on niin siistiä, kun koko ajan hiffaa jotakin uutta, Nokelainen kiittelee Rantasta ja koko taustatiimiään.
Rantanen oli apuna Nokelaisen, 28, harjoittelussa jo viime harjoituskaudella, mutta nyt valmennusvastuu on kokonaan hänellä. Helsinkiin muuttaneen Nokelaisen ja Rantasen apuna ovat myös lajin valmennusguru Leo Pusa ja yhtä lailla meritoitunut fysioterapeutti Jarmo Ahonen.
– Pusa on mukana arkiharjoittelussa Helsingissä. Heli käy välillä Helsingissä ja minä Jyväskylässä. Välillä tehdään treffit tähän keskelle, Nokelainen viittaa Liikuntakeskus Pajulahteen.
Rantasen ja Nokelaisen yhteistyön tähtäin on Tokion olympialaisissa 2020. Lähitulevaisuuden haaste on palauttaa heittäjä takaisin kehitysuralle. Parin viime kauden kisoissa Nokelainen on jäänyt kauas kaksi vuotta sitten syntyneestä ennätyksestään 62,13.
– Kesällä oli hankala ymmärtää, miksi tästä ei tule mitään. Vertailin silloin heittojani vuoden 2016 kisa- ja treeniheittoihin. Niistä ei voinut puhua samana päivänä. Tekeminen oli muuttunut niin paljon parempaan suuntaan. Kisatulokset olivat silti mitä sattuu, Nokelainen muistele.
,
”Pitäisi osata potkia treenikassia”
Nokelainen arvioi, että parin viime vuoden aikana heiton kokonaisuus ei ole pysynyt tasapainossa fyysisten ominaisuuksien kehityksen kanssa. Puutteita on hänen mukaansa myös ominaisuuksissa, mutta suurin vaje liittyy lantion käyttöön.
– Lantio ei ole niinsanotusti lyönyt heitossa, enkä ole oikein tiennyt, miksi se pettää. Siihen asti heitto tuli hyvin, mutta vaikka tukijalka piti, lantio vuoti.
Rantanen näkee samoin.
– Kun lantion asento ei ole oikea ja sitä kautta takapuoli putoaa vedossa, heitto avautuu oikealle, eivätkä voimat mene keihäänsuuntaisesti, Rantanen sanoo.
Lantion käyttöön ja hallintaan Nokelainen on syksyn aikana pureutunut fysioterapeutti-Ahosen johdolla.
– Jatkoin kesän jälkeen kautta syyskuun loppuun ja kokeilin näitä Ahosen juttuja. Ne tuntuivat heti toimivilta ja järkeviltä, Nokelainen sanoo.
,
,
”Heidin käpälässä ja kropassa on tehoa”
Jos Rantasen valmennukselle asettamat tavoitteet toteutuvat, Nokelaisen heiton lopussa räiskähtelee ensi kesänä eri tavalla kuin edelliskaudella.
– Asenne ja röyhkeys ovat asioita, joita haluan tuoda tähän. Heidin pitäisi ”osata potkia treenikassiaan” ja vaatia itseltään rajojen ylittämistä. Jos kokee, että joku on asia on sen alueen maksimi, se on rajoitus. Näitä rajoja pitäisi koettaa siirtää eteenpäin, Rantanen sanoo.
– Heitossa Heidillä rajoitus on lopussa. Vaikka käpälässä ja kropassa on tehoa, sitä ei saada räjähtämään heiton lopussa. Siinä on jalostamista.
Nokelaisen mukaan tuo työ jo käynnissä.
– Tehojen irtiottoon on keskitytään reilummin heti harjoituskauden alusta asti, eikä vasta sitten keväällä, Nokelainen sanoo.
Nokelaisen tapaan Rantanen kokee, että syventynyt yhteistyö löysi heti toimiville urille.
– Muutosta on haettu. Sen lähtökohta on, että tiimissä on ihmisiä, jotka pystyvät sitoutumaan, innostuvat, uskovat urheilijaan ja näkevät, että hänellä mahdollista kehittyä, Rantanen sanoo.
– Heidille tässä tulee uusia liikkeitä ja uutta työskentelytapaa. Kun samalla tuli vielä muutto Helsinkiin, harjoittelun peruspaletti tulee hyvin ravistelluksi. Se on omiaan ”herättämään” urheilijaa.
,
