Tero Pitkämäki jahtaa ensi kesänä uransa kahdeksatta arvokisamitalia. Hän piti kauden päätteeksi kuuden viikon tuumaustauon, puntaroi uransa jatkoa ja päätti jatkaa.
– Ei ollut pätevää syytä päättää toisin. Uskon, että pystyn onnistuneen harjoituskauden jälkeen taistelemaan arvokisamitalista. Se on realismia, ei haavetta, Pitkämäki sanoo.
– Terveys on aika hyvä, eikä ole muitakaan harjoittelua jarruttavia tekijöitä. Kun saan alle tasapainoisen harjoituskauden, silloin yleensä syntyy tulosta.
Edellisen kerran Pitkämäki, 33, kävi jaakobinpainia uransa jatkamisesta syksyllä 2012 Lontoon olympiakisojen jälkeen. Lopettaminen oli aito vaihtoehto nyt ja neljä vuotta sitten.
– Olympiadin päättyminen oli molemmilla kerroilla tunnelmaa latistava tekijä. Nyt tilanne oli sikäli erilainen, että kolmena edellisvuonna tuli arvokisoista mitali. Lontoon kisoja edelsi heikko vuosi ja Lontoon vuoden alkukin oli heikko. Silloin oli takana pitkä taantuma, nyt vain notkahdus, Pitkämäki sanoo.
Tänä vuonna Pitkämäen EM- ja olympiakisat päättyivät karsintaan. Pettymys oli kokeneelle menestyjälle sen verran kivulias, että kesti aikansa ennen kuin uran jatko kirkastui.
– Olen koettanut pitää keihäänheiton viime viikot ajatuksissa taka-alalla. Vasta nyt viimeisen viikon aikana se on puskenut sieltä läpi ja päätös jatkaa varmistui. Tuli tunne, että nyt pitää päästä harjoittelemaan, Pitkämäki sanoo.
– Minulla se menee niin, että ensin herää harjoittelumotivaatio, ja kun harjoittelu kulkee, tulee kilpailumotivaatio.
Joko ensi kaudeksi on tehty tarkempia suunnitelmia?
– Vielä ei ole suunnitelmia, mutta haluan korjata viime kesän virheet, eli onnistua ulkomaisissa kilpailuissa. Viime kesänä ne epäonnistuivat, Pitkämäki sanoo.
Perhe vie ajatukset pois heittämisestä
Ensi vuonna kansainvälisen yleisurheilukauden huipentuma on Lontoossa elokuussa käytävät MM-kilpailut. Niiden ohella Pitkämäen erityisen kiinnostuksen kohteena ovat oman seuran Seinäjoen seudun Urheilijoiden järjestämät Kalevan kisat.
– Ne ovat minun kotikisani. Seinäjoen kenttä on se missä olen kaikkein eniten heittänyt, Pitkämäki sanoo.
Pitkämäen perhe kasvoi tänä vuonna toisella poikalapsella. Heittäjän mukaan perhe ei rajoita urheilua, vaan siirtää luontevasti ajatukset urheilusta muualle.
– Onhan se haasteellista tehdä huippu-urheilua, kun on kaksi pientä lasta, mutta ei se ole este huippusuorituksille tai syy lopettaa. Kyllä sieltä löytyy hyvin aikaa perhe-elämälle. Minusta on vaan hyvä, että perheen kanssa touhutessa ajatukset siirtyvät väkisin muualle.
Uran jatkoa Pitkämäki miettii jatkossakin vuosi kerrallaan.
– Mitään olympiadin mittaista ajatusta minulla ei ole. Jatko on aina kiinni terveydestä ja halusta heittää. Niin kauan kuin syttyy kilpailemaan, homma on mukavaa.
Tuuli korjasi tekniikkavirheen
Päättyneellä kaudella Pitkämäen ongelmien taustalla oli keväällä operoitu vamma. Leikkauksessa yksi kiinnityskohdastaan repeytynyt reiden lähentäjän jänne napsaistiin poikki. Nopean kuntoutuksen jälkeen Pitkämäki heitti ensimmäiset kilpailut hyvin, mutta sitten tekniikka nuljahti jengoiltaan, eikä se enää kauden aikana korjaantunut.
– Vamman ja leikkauksen takia maalis-, huhti- ja toukokuun tärkeät heittotreenit jäivät väliin. Uskoin itse, että heitto kulkee silti, mutta jo kauden avauskisoissa sarjat vaihtelivat hirveästi, eikä heittoon löytynyt missään vaiheessa normaalia varmuutta, Pitkämäki muistelee.
Kesän parhaansa 86,13 Pitkämäki sipaisi elokuun lopussa Lappeenrannan Eliittikisojen myrskytuulessa. Se toi myös sarjan parhaan urheilijan tittelin.
– Silloin tuuli korjasi tekniikkavirhettä, kun se painoi sieltä oikealta. Ei tullut niin paljon sellaista poikkivarteen vetoa kuten muissa kisoissa, Pitkämäki muistelee.