Aku Partasen tunteet olivat pinnassa Sapporon helteisen 50 kilometrin kävelyn jälkeen. Yhdeksäs sija oli uran paras arvokilpailuista. Se oli myös hyvitys viime vuosien arvokilpailujen pettymyksille ja tulos nappiin osuneesta vauhdinjaosta.
– Ihan vähän jäin täydellisestä suorituksesta. Kärkisijat eivät olleet kovin kaukana. Kyllä minä kaiken sain irti, mitä tänään oli otettavissa, Partanen kertoi ääni väristen hetimiten kilpailun jälkeen.
Viisi vuotta sitten Rio de Janeiron olympiakisoissa Partasen menon keskeytti lonkkakipu, 2017 MM-kilpailussa tuli hylkäys, 2018 EM-kilpailuissa nesteiden imeytyminen sakkasi ja 2019 MM-kilpailut epäonnistuvat sairastelun takia.
Kun viime kesääkin kiusasi sairastelu ja kuluvan kesän mittaan oli astma -ja allergiamurheita, ilon kyyneleet nousivat Partasen silmiin, kun Sapporon kilpailu onnistui.
– Tätä osaa arvostaa kaikkien vaikeuksien jälkeen, Partanen totesi.
Olympiakultaa voitti 32 kilometrin jälkeen muilta karannut Puolan Dawid Tomala ajalla 3.50.08. Olympiahopean vei Saksan Jonathan Hilbert ajalla 3.50.44 ja pronssin Kanadan Evan Dunfee ajalla 3.50.59.
”Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään”
Partanen käveli pääosan matkaa kärkiryhmässä ja tuli maaliin ajassa 3.52.39.
– Menojahaluja oli jossain kohdassa liikaakin. Vallu (Kononen) huuti, että et perkele mene kärkeen, siihen taakse vaan, Partanen kertoi.
Kärkiryhmässä kävely oli Partaselle uusi kokemus ja kesti tovin, ennen kuin hän löysi omaan rytmiinsä sopivat linjat.
– Minulla oli vaikeuksia sovittaa askelia, kun minulla on vähän pidempi askel kuin muilla. Hain omaa paikkaa ja siksi tuntui, että olen aina vähän jäljessä, kun otettiin asemia juotto- ja viilennyspaikoille, Partanen sanoi.
– Jouduin vähän jarruttelemaan ja kiihdyttelemään. Kun sitten löysin hyvät linjat, pääsin kävelemään rennosti.
Partanen käveli 25 ensimmäistä kilometriä 1.58.16 ja toisen puolikkaan lähes neljä minuuttia nopeammin 1.54.23, aivan kuten oli suunnitellut.
– Tulin 35 kilometriin asti hyvävoimaisena. Jos siinä kohtaa on voimissaan, tietää että loppukin tulee, Partanen sanoi.
Partanen: ”Tuntui että pää räjähtää”
Partanen pysyi viiden urheilijan takaa-ajoryhmässä Tomalan karattua muilta, kun vauhtia kiristettiin 37 kilometrin jälkeen. 41 kilometrin jälkeen hän käveli pitkään yksin 7.-8. sijoilla, mutta putosi viiemeillä kierroksella 9:nneksi, vaikka säilytti oman vauhtinsa.
– Jos olisi pikkasen saanut puristettua. Mutten vaan pystynyt. Se on nöyryyttävää, mutta muut olivat lopussa kovempia, Partanen viittasi taisteluun sijoituksesta kahdeksan parhaan joukossa.
Kilpailu käveltiin Sapporon keskustassa kahden kilometrin mittaisella reitillä, jossa rakennukset ja suuret lehtipuut tarjosivat varjoa 30 asteeseen nousseelta helteeltä.
– Olosuhde oli alussa aika hyvä ja olin sopeutunut hyvin lämpöön ja valmis koviin olosuhteisiin. Sitten kahden viimeisen tunnin aikana tuntui, että lämpö nousi, Partanen sanoi.
– Reitti oli onneksi aika hyvin varjossa. Mutta niissä kohdissa, missä aurinko pääsi helottamaan, tuntui että pää räjähtää. Ei olosuhteet helpot olleet.
Valmentaja Valentin Kononen näki, että Partasen kilpailu meni aika lailla siten kuin oli ajateltu.
– Minusta se meni käsikirjoituksen mukaan. Odotin, että pistesija on hyvin realistinen ja Akun kunto on sitä luokkaa, ettei mitalikaan kaukana ole. Eli kannatti lähteä mitaliryhmään ja katsoa, miten kisa kehittyy. Aku sai sen irti mitä tänään oli saatavissa. Kaikki yksityiskohdat onnistuivat, Kononen arvioi.
Kinnunen: ”Tuo oli, mitä yhdellä jalalla pystyy tekemään”
Uransa neljänsissä olympiakisoissa kävellyt Jarkko Kinnunen oli jalan hermotusvaivan kiusaamana 26:s ajalla 4.04.28 ja alkumatkasta lähtien vatsavaivoja vastaan taistellut Aleksi Ojala 38:s ajalla 4.14.02
– Yhdellä jalalla on hankala kävellä. Ongelmat alkoivat 5 kilometrin kohdalla. Oikea jalka meni pois pelistä. Se toimi välillä ja välillä ei. Tuo oli se, mitä tällä reitillä yhdellä jalalla pystyy tekemään, Kinnunen sanoi.
– Nyt on valitettavan freesi olo, muttei voi mitään. Kaikki yritettiin matkan aikana, että saataisiin oikea jalka mukaan.
Jalan hermotusongelma on kiusannut Kinnusta vuosia. Sapporon kisoihin 37-vuotias kävelijä kuntoutti itsensä toissakevään lonkkaleikkauksen jälkeen. Sitä, jatkuuko vuoden 2006 EM-kilpailuista alkanut ura, Kinnunen ei ole miettinyt.
– En ole sille uhrannut ajatusta. Annetaan pölyn laskeutua, mutta 50 kilometriä kohtaan on haikea tunne. Tosi harmi, että loppu, Kinnunen viittasi siihen, että Sapporossa käveltiin viimeisen kerran olympiakisoissa ja MM-kilpailuissa 50 kilometrin matkalla.
Ojala: ”Kilpailu oli aika tuskien taival”
Vatsavaivoja vastaan tuskaillut Ojala sai taistella tosissaan, että pääsi maaliin.
– Aika tuskien taival. Pari kertaa piti pysähtyä bajamajaan ja sitten nesteet eivät imeytyneet. Ne tulivat heti perään yökäten ylös. Menin aika lailla minimijuotoilla 10 viimeiselle kilometrille, missä sitten rupesi kone pikku hiljaa ottamaan juomaa sisään, Ojala sanoi.
Vaikka takkuista oli, Ojala ei keskeyttämistä miettinyt.
– Ei Japaniin asti ole tultu keskeyttämään. Niin pahaksi se ei mennyt missään vaiheessa. Näitä välilllä sattuu, se on lajin luonne, Ojala sanoi.
Yllätyvoittaja Tomala hävisi keväällä Ojalalle
Helteisessä Sapporossa käveltiin olympiakisojen hitain 50 kilometrin kilpailu 29 vuoteen. Yllätysvoittaja oli vasta elämänsä toisen 50-kilometrisen kävellyt Puolan Dawid Tomala ajalla 3.50.08.
Hitaammalla ajalla olympiakultaa on viimeksi voittanut Andrei Perlov vuonna 1992 Barcelonassa. Paahtava helle kuumeni koko ajan matkan edetessä ja maaliin saavuttaessa lämpötila oli 31 astetta.
31-vuotias yllätysvoittaja Tomala oli tätä ennen ainoassa 50 kilometrin kilpailussaan keväällä Poděbradyssa sijoittunut viidenneksi ja hävinnyt minuutin Suomen Aleksi Ojalalle. Aiemmalla päämatkallaankaan 20 kilometrillä hän ei arvokilpailuissa ollut yltänyt 17. sijaa korkeammalle.
Alkumatka oli erittäin hidas. Kahden kilometrin kierrosajat liikkuivat pitkään 9.30:n molemmin puolin, kunnes Tomala ampaisi täyteen menoon 30–32 kilometrin välisellä kierroksella, joka vei aikaa vain 8.34.
Tomalan nopein kierrosaika oli jopa 8.20 ja kuusi kilometriä ennen maalia hän oli kaikki yllättäneellä taktiikallaan repinyt ylivoimaisen 3.11 minuutin etumatkan seuraaviin kilpailijoihin.
Kolmella viimeisellä kierroksella helle oli kuitenkin kaataa myös puolalaisen, jonka kierrosajat hidastumistaan hidastuivat 9.13:een, 9.38:aan ja viimeisellä kierroksella jopa 10.04:ään.
Toinen yllättäjä Saksan Jonathan Hilbert oli vähällä kiriä Tomalan etumatkan kiinni häviten lopulta vain 36 sekuntia. Hilbertin ainoa tähänastinen arvokilpailu Dohan MM-kilpailuissa oli päättynyt 23. sijaan.
Espanjan Marc Tur oli jo saamaisillaan otteen pronssimitalista, mutta viimeisellä kilometrillä hänet ohittivat sekä Kanadan Evan Dunfee että neljänneksi sijoittunut Portugalin 45-vuotias veteraani João Vieira.
Syntymäpäiväsankari Palmisano käveli Italialle myös naisten olympiavoiton
Italia voitti Sapporossa sekä miesten että naisten 20 kilometrin kävelyt. Naisten kultamitalin helteisessä kilpailussa voitti kilpailupäivänä 30 vuotta täyttänyt Antonella Palmisano ajalla 1.29.12.
Auringonpaahteessa alkumatkan vauhti oli maltillista, kunnes Palmisano nykäisi terävästi viisi kilometriä ennen maalia. Siihen saakka kierrosajat kahden kilometrin radalla olivat olleet selvästi yli 9 minuutin.
Palmisano kiri kolme viimeistä kierrosta koko ajan vauhtia kiihdyttäen 8.41, 8.15 ja 8.12. Hänen viiden kilometrin osuusaikansa koko kilpailussa olivat 23.04 – 22.53 – 22.33 – 20.42.
Edellisissä Rion olympiakisoissa Palmisano sijoittui neljänneksi. Vuoden 2017 Lontoon MM-kilpailuissa ja vuoden 2018 Berliinin MM-kilpailuissa hän saavutti pronssimitalin.
Sapporossa toiseksi käveli Kolumbian Sandra Arenas, joka hävisi Palmisanolle 25 sekuntia. Arenas on kaksissa edellisissä MM-kilpailuissa sijoittunut viidenneksi.
Olympiavoittoa puolustanut Kiinan 34-vuotias Liu Hong saapui maaliin kolmantena ajalla 1.29.57. Sapporon pronssimitali oli hänelle jo kahdeksas mitali vuosien 2009 – 2021 olympiakisoissa tai MM-kilpailuissa.
Hallitseva Euroopan mestari Espanjan Mária Pérez oli neljäs. Hän hävisi Palmisanolle 53 sekuntia, mikä ero syntyi neljän viimeisen kilometrin loppukirin aikana.
Keväällä maailmanennätyksen Kiinassa kävellyt Yang Jiayu sai kaksi kilometriä ennen maalia toisena ollessaan kolmannen varoituksen. Samoin kävi Brasilian Erica de Senalle kolmantena ollessaan viimeisellä kilometrillä.
De Sena ja Yang joutuivat molemmat mitalisijoilta kahdeksi minuutiksi varikolle. Molemmat jatkoivat sen jälkeen vielä maaliin, mutta heidän sijoituksensa putosivat 11. ja 12:nneksi
(Pääkuva: Lehtikuva.)