Kari Rahkamo, Helsingin Kisa-Veikkojen 1950-luvun huippu-urheilun kolmesta suuresta mestarista viimeinen poistui keskuudestamme 11. marraskuuta 90-vuotiaana. Hieman aikaisemmin eli vuonna 2022 oli kuollut kaksi muuta saman kunnioitettavan ikärajan saavuttanutta kisaveikkoa – Olavi Rinteenpää ja Eeles Landström. Viimeisenä HKV:n tuon ajan arvokisaurheilijoista keskuudessamme on enää 96-vuotias Rolf Haikkola.
Kari Rahkamon merkitys Suomen yleisurheilulle oli laaja-alainen ja tuloksiltaan merkittävä. Hän oli paitsi menestynyt huippu-urheilija, hänen vaikutuksensa näkyi menneiden vuosikymmenien järjestötoiminnassa ja kilpailujen toimitsijatehtävissä.
Urheilu-uransa ohessa ja etenkin sen jälkeen diplomi-insinööri Kari Rahkamo teki merkittävän työuran mm. Rakennushallituksessa, Helsingin kaupungin kunnallispolitiikassa sekä kaupunginvaltuuston että kaupunginhallituksen jäseninä sekä puheenjohtajina. Kunnallispoliittinen ura huipentui vuonna 1991 tapahtuneeseen nimitykseen kaupunginjohtajaksi ylipormestarin arvonimellä, jota tehtävää Rahkamo hoiti eläkeikäänsä eli vuoteen 1996 saakka.
Maajoukkueen kapteeni näytti mallia muulle joukkueelle
Kiinnostus urheilua kohtaan kuului Kari Rahkamon elämään jo lapsuuden kodissa Lahdesssa. Helsingin Kisa-Veikkoihin Kari Rahkamo liittyi vuonna 1945, varmuuden vuoksi tai jonkin sekaannuksen seurauksena kahdella eri päivämäärälle kirjatulla jäsenhakemuksella. HKV:n vaahteralehtipaitaa hän kantoi sen jälkeen urheilijana aina vuoteen 1964 saakka ja toimi sen jälkeen seuran luottamustehtävissä vuosituhannen loppuun saakka. Viimeisenä luottamustehtävänä oli jäsenyys seuran 90-vuotisjuhlatoimikunnassa vuosina 1998-99.
Kari Rahkamon huippu-urheilu-ura oli menestyksekäs: vuosien 1956 ja 1960 olympiakisat, Euroopan mestaruuskilpailut vuosina 1954, 1958 ja 1962, yhdet pohjoismaiden mestaruuskilpailut sekä 31 miesten maaottelua ja kaksi nuorten maaottelua. Maajoukkueessa Kari Rahkamo nousi joukkueen kapteeniksi ja näytti omalla urheilemisellaan mallia muullekin joukkueelle: yhteensä 32 esiintymisessä 17 maaotteluvoittoa ja pohjoismainen mestaruus kolmiloikassa vuonna 1961.
Kari Rahkamon urheilu-uran huippuvuosi oli 1960, jolloin hän tavoitteli menestystä määrätietoisemmin kuin ehkä koskaan ennen. Jo aikaisemmin hänen nimissään ollut Suomen ennätys parani Hämeenlinnan Kalevan kisoissa lukemiin 16,32. Rooman olympiakisoihin Rahkamo lähti maailmantilaston kuudentena ja saavutti kisoissa kahdeksannen sijan. Valtaosa tuon ajan hyppääjistä oli eurooppalaisia, pääosin venäläisiä ja heidän ohittajanaan ensimmäinen 17 metrin loikkaaja Puolan Joszef Schmidt. Tässä katsannossa Rahkamon kuudennet sijat niin vuoden 1954 EM-kisoissa Bernissä kuin neljä vuotta myöhemmin Tukholmassa olivat kansainvälistä huippuluokkaa.
Rahkamon kolmiloikkauran ennätys 16,40 syntyi syyskuun 25. päivänä maaottelussa Ranskaa vastaan samaisella Colombes’in stadionilla, jolla 36 vuotta aikaisemmin Paavo Nurmi ja Ville Ritola olivat koonneet upean mitalisaaliin Pariisin olympiakisoissa. Oheislajissa pituushypyssä Rahkamon ennätykseksi jäi tänäkin päivänä kansallisesti kelvollinen tulos 734.
Suomen mestaruuskilpailuissa Rahkamo kartutti HKV:n mitalisaalista Kalevan kisojen yhdeksällä mitalilla (joista neljä voittoa), kolmella viestinjuoksumitalilla (voitto 1956) sekä sen lisäksi mm. kolmella nuorten SM-voitolla.
Rahkamo tuli HKV:n seuratoimintaan jo urheilu-uransa aikana
Jo urheilu-uransa aikana Kari Rahkamo tuli mukaan HKV:n seuratoimintaan. Hänet valittiin HKV:n puheenjohtajaksi helmikuussa 1963, jota tehtävää hän hoiti kolme vuotta. Valinta suuren seuran puheenjohtajaksi oli merkittävä tunnustus 29-vuotiaalle nuorelle miehelle varsinkin aikana, jolloin järjestöpolitiikan asiat nostattivat vuosikokousten tunnelmaa HKV:nkin kokouksissa. HKV:n puheenjohtajuuteen liittyvänä asiana Rahkamo kuului vuonna 1964 SVUL:n Helsingin piirin johtokuntaan ja toimi yleisurheilun piirijaoston puheenjohtajana.
Vuodesta 1966 Rahkamon toiminta suuntautui urheilun järjestötoiminnan ohittaen kunnallispolitiikkaan, mutta urheilua hän ei kuitenkaan kokonaan jättänyt, eikä toisaalta HKV unohtanut osaavaa jäsentään. 1960-luvun loppuvuosina Rahkamo toimi vuoden 1969 Kalevan kisojen järjestelytoimikunnan puheenjohtajana sekä Helsingin piirin edustajana HKV:n mandaatilla Suomen Urheiluliiton liittovaltuustossa vuosina 1969-1970.
Järjestötoiminnan ohella Rahkamo oli haluttu henkilö yleisurheilun arvokilpailujen johtotehtäviin. 1960-luvun puheenjohtajavuosina hän oli mukana järjestämässä Maailmankisoja ja niiden parillisina välivuosina järjestettyjä TOP Games -kisoja. Vuonna 1971 Kari Rahkamo oli Helsingissä järjestettyjen Euroopan mestaruuskilpailujen maalituomarien ja ajanottajien johtaja. Hänen nimensä löytyy monen muunkin kansainvälisen yleisurheilukilpailun johtavien toimitsijoiden luetteloista.
Herramies viimeistä piirtoa myöten
Ihmisenä Kari Rahkamo oli herramies viimeistä piirtoa myöten: asiallinen ja rauhallinen eikä ollut ensimmäisenä omaa mielipidettään tyrkyttämässä 1900-luvun vuosien usein kiivaassakin järjestöpolitiikassa. Toisaalta hän oli valmis auttamaan, kun apua häneltä pyydettiin. Rahkamon luonnetta selittää osin hänen kiinteä shakkiharrastuksensa, jossa hän toimi Suomen Keskusshakkiliiton puheenjohtajana vuosina 1998–2003. Se oli opettanut harkitsemaan asioita ennen päätöstä toimenpiteistä.
Tällainen ihminen on helppo unohtaa merkkivuosien muistamisissa. SUL:n 100-vuotishistoriateosta kootessani yllätyin siitä, että Kari Rahkamon nimi puuttuu Suomen Urheiluliiton kultaisen ansiomerkin saajien joukosta, vaikka kriteerit tälle huomionosoitukselle olivat täyttyneet moninkertaisesti. Kun kysyin asiaa Karilta itseltään, sain vastaukseksi vaisun kommentin: ”en minä sitä halua”.
Helsingin Kisa-Veikkojen kunniajäsen numero 63 vuodelta 1956 ja kultaisen ansiomerkin saaja hän sen sijaan on. Kisa-veikko hän oli 12-vuotiaasta aina elämänsä loppuun saakka. Mies parasta luokkaa – sekä urheilijana että ihmisenä urheilu-uran jälkeen.
Sellaisena hänet muistamme. Helsingin Kisa-Veikot ja koko suomalainen yleisurheiluväki kunnioittaa kaipauksella ja suurella arvostuksella Kari Rahkamon elämää ja elämäntyötä.
Seppo Martiskainen