Oululainen Jussi Saarela, yksi suomalaisen yleisurheilun ”1970-luvun ihmeen” rakentajista, täyttää tänään (14.7.) 80 vuotta. Armoitettuna yleisurheilun puolestapuhujana ja ihmisten innostajana tunnettu Saarela on edelleen tuttu näky yleisurheilukatsomoissa. Vireä eläkeläinen tarttuu tarvittaessa myös toimitsijatehtäviin Oulun Pyrinnön kisatapahtumissa.
Seuraavassa Saarela kertoo kuulumisiaan ja ajatuksiaan Jarmo Mäkelän haastattelussa.
Jussi Saarela, oletko millään tavoin mukana yleisurheilussa tai muussa urheilutoiminnassa?
– Tämän vuonna olen jäänyt seuratason toiminnasta pois. Muutama luottamustoimi on vielä, muiden muassa Pohjois-Pohjanmaan Yleisurheilun Tukisäätiön hallitus ja entisen Oulun läänin nuoren urheilijan valintatoimikunnan puheenjohtajuus. Pyynnöstä voin toki vielä lähteä toimitsijaksi.
Millä tavalla seuraat yleisurheilua?
– Istun yleisurheilukatsomossa kuin tatti. Toinen paikka, jonka ääreltä minut löytää, on tv:n yleisurheilun kisaohjelmien lähetykset.
Kerro pari kolme asiaa, joiden koit edesauttaneen 1970-luvulla Suomen nousua – myös maajoukkueena – yhdeksi Euroopan parhaista yleisurheilumaista?
– Omien ammattitehtävieni myötä näin kyseisen vuosikymmenen kehityksen läheltä. Juoksujen lajivalmentajana, sitten lajipäällikkönä ja ennen kaikkea uusien valmentajien kouluttajana, mm. B-lajiosien vetäjänä Pohjoisella alueella sekä lukuisten urheilijoiden henkilökohtaisena valmentajana, näin valtavat lahjakkuuskertymät, suuren ihmisjoukon kovan sitoutumisen yleisurheiluun ja valtavan innostuksen, joka räjähti Helsingin EM-kisoista 1971.
Oliko 1970-luvun toimintatavoissa jotakin, jonka ajattelisit toimivan tänäkin päivänä?
– Mielestäni lajivalmennuksesta luopuminen oli heikennys tuon ajan toimintaan verrattuna. Tuolloin ei koskaan muodostunut mihinkään lajiin tilannetta, jossa urheilijat uhkaavat loppua. Lajivalmentajan yhtenä tehtävänä oli kantaa huolta myös lajinsa kasvualustasta, tietysti yhteistyössä muun valmennusorganisaation kanssa.
Kerro joku mieleesi jäänyt muistikuva tai sattumus 1970-luvulta, joka ei ainakaan isommin ole aiemmin ollut julkisuudessa?
– Olin valmentajana 1975 Marokon Rabatin MM-maastoissa. Tehtäväni oli viedä Nina ja Rune Holmen kestävyysjuoksijoiden leiriltä Los Pacosista Tangerin kautta Rabatiin. Lento lähti Tangerista, mutta kun kaupungin lentoasemalle selvittiin, kävi ilmi, että koneet eivät lennä. Asema oli suljettu Marokon kansallispäivän vuoksi.
– Pienen budjettimme turvin sain hankittua kyytimiehen, joka yötä vasten lähti viemään meitä Rabatiin. Runen upouudet lenkkarit auttoivat huomattavasti asiaa, kun kirskuvilla jarruilla, vain merkkivaloiksi kelpaavilla valoilla ja sileillä renkailla varustettu Mersu kiidätti meitä 350 kilometriä Marokon pimenevässä illassa. Jännitystä oli ilmassa, miten tässä käy ja päästäänkö perille?
– Monen mutkan jälkeen päästiin vanhassa kaupungissa erityisluvan takana sijainneeseen hotelliin. Hotellia ei olisi löydetty ilman taksarimme löytämää paikallista kaveria, joka lähti ratkomaan lukuisia arkiongelmiamme. Lopulta hotellin ovimieskin saatiin uskomaan, että isänmaan asialla ollaan. Urheilijoiden valmistautuminen MM-kisaan ei ollut paras mahdollinen, mutta perille sentään päästiin.
Mitä ajattelet yleisurheilusta ja sen tulevaisuudesta, maailman laajuinen näkökulma?
– Yksilölajeilla on aina paikkansa, niin tänään kuin tulevaisuudessakin. Yhtenä yksilölajien suurimpana uskon yleisurheilun elävän ja voivan hyvin. Pienelläkin maalla on aina mahdollisuus tuottaa menestyviä yksilöitä, useampaankin lajiin kunakin aikakautena.
Mitä ajattelet Suomen yleisurheilusta ja sen tulevaisuudesta ja minkälaisia kehityskohteita kenties näet Suomen yleisurheilussa ja sen järjestelmässä?
– Hyvän kilpailujärjestelmän avulla Suomella on edelleen edellytykset löytää lahjakkuuksia yleisurheiluun. Heidän saattelemisensa kohti tuottavaa nuorisovalmennusta on kuitenkin suuri haaste. Tämän hetken maailman parhaiden yleisurheilijoiden esimerkin perusteella uran pitäisi alkaa jo alle kouluikäisistä. Kun joku leikkii hiekkalaatikolla kakkua tehden, joku hyppää seivästä samaan laatikkoon – leikkien.
Koulutusjärjestelmä toimi hyvin, kun oli vastaavat lajikouluttajat joka lajissa, miksi se ei toimisi nytkin?
Miten vietät aikaasi, mitä harrastat?
– Pääsääntöisesti vietän normaalia eläkeläisen elämää; Lumijoella on syntymäkoti ja kesäpaikka, joissa riittää tekemistä mukavasti. Mitäpä sitä juoksuihminen voi muuta kuin ”juosta”, joka on osittain muuttunut kävelyksi, 4-5 kertaa viikossa ”lenkillä”.
Vapaa sana, haluatko vielä sanoa jotakin?
– Onnittelen lämpimästi kaikkia sydänkesän syntymäpäiväsankareita. Meillä on takana mittava työsarka – yleisurheilu elää, ollaan siitä ylpeitä.
FAKTAA:
Jussi Saarela, syntyi Oulussa 14.7.1941
Valmistui luokanopettajaksi Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksesta 1965.
Työskenteli sijaisopettajana kotikuntansa Lumijoen kansalaiskoulussa 1962-63 ja viranhaltijana kunnan koulutoimessa 1966-69.
Työskenteli 1964-69 Pohjois-Pohjanmaan piirin oto. piirivalmentajana.
Siirtyi päätoimiseksi Suomen Urheiluliiton palvelukseen syksyllä 1969.
– työskenteli Pohjois-Pohjanmaan piirin päätoimisena piirivalmentajana sekä SUL:n juoksulajien lajivalmentajana 1969-76
– työskenteli pika-aitajuoksujen päävalmentajana 1976-83
Työskenteli Virpiniemen liikuntaopiston rehtorina 1983-2004.
Nimeää neljä merkittävää merkkipaalua valmentajauraltaan:
– Osallistuminen Paavo Meskuksen pyynnöstä Oulussa järjestetylle C-valmentajakurssille 1950-luvun puolivälissä (rippikouluiässä)
– SUL:n kutsu seuravalmentajan peruskurssille ja kahden viikon jatkokurssille Kuortaneelle 1960-61
– Liiton (Jukka Uunilan) kutsu saapua vappuviikolla 1967 Vierumäelle Arthur Lydiardin kestävyysjuoksun valmennusoppiin
– Liiton ja sen valmennusjärjestelmän valtava uudistaminen kehittämisohjelman myötä 1960- ja 70-lukujen taitteessa
– JS valmensi läpi uransa lukuisia yleisurheilijoita myös henkilökohtaisesti; muun muassa Pentti Kuukasjärvi, Paavo Leiviskä, Jaakko Kemola, Jouko Hassi
On toiminut lukuisissa luottamustehtävissä, muun muassa Suomen Urheiluliiton Valmentajat ry:n puheenjohtajana 1984-97, Hannu Posti ”testamenttasi” kyseisen tehtävän Saarelalle Helsingin MM-kisojen 1983 päättäjäisissä