Carl-Olaf Homén on kansainvälisen yleisurheilun johdossa korkeimmalle noussut suomalainen. Suomen Urheiluliiton, Olympiakomitean ja Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtajana hän ehti nähdä itäblokin hajoamisen ja kokea kiperiä hetkiä dopingkäryjä selvitellessä.

Euroopan yleisurheiluliittoa (EA) Homén veti kaksitoista vuotta. Tuona aikana liiton jäsenmäärä liki kaksinkertaistui.

– Sinä aikana, kun olin Euroopan liiton johdossa, minulla oli kolme varsin suurta tehtävää, Homén muisteli elämäkertansa Reilua urheilua – Carl-Olaf Homén (Otava) –kirjan julkistamistilaisuudessa Helsingissä.

– Ensimmäinen oli koko liiton toiminnan kehittäminen. Noina vuosina tuli paljon uusia kilpailuja ja seminaareja. Toinen asia oli Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoaminen. Liitossa oli 34 maata kun aloitin ja pari vuosikymmentä myöhemmin niitä oli 49. Muutos merkitsi suuria haasteita, mutta onneksi pärjättiin ilman poliittisia ongelmia, Homén sanoi.

– Näille uusille maille merkitsi äärettömän paljon olla mukana omalla lipulla ja kansallishymnillä. Siitä voi ottaa esimerkiksi Viron. Tultuaan uudelleen itsenäiseksi maaksi, siellä annettiin kaikille koululaisille vapaapäivä, kun Erki Nool voitti maalle ensimmäisen olympialaisten kultamitalin.

Kolmas Homénin EA:n vuosien haaste oli Israel, joka kuului alkujaan Aasian yleisurheiluliittoon. Sen jälkeen kun terroristit ottivat Münchenin olympialaisissa 1972 yksitoista israelilaista joukkueen jäsentä panttivangiksi ja surmasivat heistä kymmenen, maa oli käytännössä Aasian liitossa pannassa.

– Aasian liitto ei sallinut Israelin osallistua kisohin 20 vuoteen. Muodollinen syy oli se, että se oli liian suuri turvallisuusriski. Sitten he anoivat pääsyä Euroopan liittoon jossa he ovat olleet nyt 20 vuotta, eikä minkäänlaisia turvallisuusriskejä ole ollut.

Tuokon dopingselitys ei purrut

Homén teki merkittävän työn talouselämässä Teollisuusvakuutuksen toimitusjohtajana. Urheilussa hänen johtajan taipaleelleen sattui myös kipeitä dopingmylläköitä, kuten Martti Vainion käry Los Angelesissa 1984 ja kolmen suomalaisen käry Euroopan cupin finaalissa Helsingissä 1977.

– Vuoden 1977 käryt tulivat minulle erittäin suurena shokkina, kuten monelle muullekin. Kun alettiin selvittää asiaa, Markku Tuokko, yksi kiinnijääneistä sanoi minulle suurin piirtein näin: Yritä nyt ymmärtää, että me tiedämme, että anaboliset steroidit ovat kiellettyjä. Tiedämme, että ne parantavat tulostasoa, ja että jokainen neuvostoliittolainen, bulgarialainen ja romanialainen niitä käyttää. Suomen kansa haluaa, että me pärjäämme myös näille neuvostoliittolaisille, bulgarialaisille ja romanialaisille, ja kun kiinnijäämisen riski on pieni, miksi emme käyttäisi niitä.

– Se oli sitä aikaa ja urheilijan rehellinen näkemys. Ei sitä tietenkään voinut hyväksyä, Homén sanoi.

Homén ei ole menettänyt uskoaan dopinginvastaiseen taisteluun. Hän näkee, että antidopingtyö puree. 

– Sitä on jatkettava loppuun asti. Se ei ole ollut turhaa. Hyvin monissa yleisurheilulajeissa, kun katsotaan tilaston 10. tai 100. tulosta, se on nyt heikompi kuin 1980-luvulla, eikä se johdu siitä, että piikkarit ja kentät olisivat nyt huonompia, Homén sanoo.

Ruotsista urheiluinnostus, Yhdysvalloista viesti-idea

Homén kilpaili itse aikanaan kestävyysjuoksijana. Kipinän urheiluun hän sai Ruotsista.

– Olin sotalapsena Ruotsissa. Lähdin sinne 7-vuotiaana, kun Katajanokkaa oli pommitettu. Minulle sattui hyvä onni. Tulin erittäin hienoon perheeseen, jonka kanssa meillä on edelleen läheinen suhde jo kolmannessa polvessa. Ruotsalaiset veljeni olivat urheilusta kiinnostuneita ja IFK Norrköpingin kannattajia. Siitä minullekin syttyi kiinnostus urheiluun.

Tuontitavaraa on myös Homénin elämäntyön ehkä näkyvin jälki, ruotsinkielisten koulujen Stafettkarneval –viesti. Se alkoi 1961. Idean Homén toi Yhdysvalloista.

– Sain idean viestikarnevaaleihin opiskellessani Yhdysvalloissa. Minulla oli ilo ja kunnia edustaa yliopistoani Penn Relays –kilpailussa, joka on maailman suurin ja vanhin viestitapahtuma, Homén kertoo.

– Viestikarnevaalissa halusimme alusta asti korostaa liikunnan iloa, joukkuehenkeä ja koulujen yhteenkuuluvaisuutta.