HKV, Tampereen Pyrintö ja Yrjölä kärkinimet – Tilastoanalyysissä Kalevan kisojen kuulantyönnön parhaat seurat ja urheilijat

Helsingin Kisa-Veikot ja Tampereen Pyrintö sekä Matti Yrjölä ovat miesten kuulantyönnön kärkinimet Pentti ”Pesa” Vuorion Kalevan kisojen parhaita seuroja ja urheilijoita koskevassa tilastokartoituksessa. Jarmo Mäkelä avaa artikkelisarjassa Vuorion tilastoja ja lajien kotimaista historiaa.

Vuorion tilastokartoituksessa kuulantyönnön seurojen rankingin kärkisijat menevät tutuille jättiläisille, Helsingin Kisa-Veikoille ja Tampereen Pyrinnölle. Urheilijakohtainen tarkastelu on parhaimmillaan 20,84 työntäneen Matti Yrjölän ylivoimaa. Kyröskosken Ponsi on seurarankingassa kolmas. Seuran 183 pisteestä peräti 159 on Yrjölän hankkimia. Loput 24 pistettä kirjautuvat Matin valmennettavalle, Jorma Lempiselle (19,10).

HKV:n kuulantyönnön kulta-aikaa olivat Kalevan kisojen historian ensimmäiset vuosikymmenet. 1910-, 1920- ja 1930-luvuilla seuran työntäjät saavuttivat 12 Suomen mestaruutta ja 16 muuta mitalia.

Elmer ”Oitin kanuuna” Niklander voitti 11 Suomen mestaruutta ja neljä olympiamitalia. Kuva: Urheilumuseo

Mestaruuksista peräti kymmenen voitti Elmer ”Oitin kanuuna” Niklander, jonka lempinimi ei liene peräisin urheilijan suurikokoisuudesta (180/90), vaan siitä, että kahdenkäden heittolajit huomioiden Niklander hallitsi myös kiekon- ja moukarinheiton alkuhistoriaa.

Ensimmäisen kuulantyönnön mestaruutensa Niklander voitti 1909 edustaessaan kotipaikkakuntansa hausjärveläistä seuraa Oitin VPK:n Urheilijat. Vuosina 1909-1924 voitetut 11 Suomen mestaruutta ja yksi hopea saivat Antwerpenissä 1920 rinnalleen neljä olympiamitalia, kruununa kuulantyönnön hopea tuloksella 14,15.

Saman aikakauden ja seuran yleisheittäjistä Armas Taipale (ennätys 13,85) nousi Kalevan kisoissa korkeimmalle korokkeelle 1919. Kuulantyönnön kultaketjua jatkoi Bertil Elomaa Kuopion kisoissa 1923 tuloksella 13,58.

HKV:n himmeämpien kuulantyöntömitalien valloittajiin kuuluivat sisällissodan aikana kuollut seuran ensimmäinen puheenjohtaja, monen lajin hallitsija Juho Halme (12,48) sekä Kalevi Kotkas (15,55), joka oli korkeushypyn Euroopan mestari ja maanosan ensimmäinen kahden metrin ylittäjä.

Jarmo Kunnas (18,34/18,52i) ja Seppo Simola (20,15) valtasivat 1960-luvulla ”kisaveikkolaisina” Suomen mestaruuden kolme kertaa; Kunnas 1960 ja Simola 1963 ja 1964. Simolan 1965 työntämä pronssi on toistaiseksi viimeinen HKV:n miesten kuulamitali.

Turun Riennon kilpailupaidassa Simola voitti kolme kultaa 1970-1972 ja hopean 1969 sekä pronssin Lauttasaaren Pyrinnölle 1966. Suomen ennätystä Simola korjaili seitsemän kertaa, ensin 1963 lukemiin 18,00 ja viimeksi 1972 tulokseen 20,15. HKV:n 37 kuivan vuoden jälkeen Kalevan kisojen finaaleissa 2002 ja 2003 nähtiin uransa loppuvaiheessa seurassa vieraillut Mika Halvari (21,50/22,09i).

Halvarin 22,09 Pirkkahallissa 2000 ei hevin unohdu

Arvokisamenestyksen lisäksi Mika Halvari voitti Kalevan kisoissa lajinsa kolmesti ja SM-halleissa kuusi kertaa.

Mika Halvari hämmästytti heittolajien piirejä valtaisilla voimatasoillaan jo teini-ikäisenä. Kalevan kisojen mitalistiksi Kemin Kunnon urheilija nousi 20-vuotiaana. 1990-luvulla Halvari ylsi Kalevan kisojen korkeimmalle korokkeelle kolmesti (1994, 1995, 1997). Kolmesti hän oli myös hopealla ja työnsi pronssimitalin uransa viimeisenä mitalivuotenaan 1999.

Arvokisamitaleita Halvarille kertyi kolme, sisäratojen maailmanmestaruus 1995, ulkoratojen MM-hopea samana vuonna sekä sisäratojen EM-hopea 1998. EM-kisojen finaaleissa hän oli lisäksi neljäs kotikisoissa 1994 ja kuudes Budapestissa 1998 sekä viides vuoden 1997 MM-Ateenassa.

Valitettava loukkaantuminen kesällä 2000 suisti huippukuntoisen miehen uran laskusuuntaan. Historiallinen kuulavuosi tarjosi Suomen kuulantyönnölle kolme huippukohtaa: Halvarin hirmuinen hallitulos 22,09 Tampereella, Timo Aaltosen EM-hallikulta Gentissä ja kruununa Arsi Harjun olympiavoitto Sydneyssä.

Bärlund vei mestaruuden kuudesti

Vuosina 1907-1959 Tampereen Pyrinnön kuulamiehet voittivat 11 Suomen mestaruutta ja 16 muuta mitalia. Kultamitaliputken käynnisti ensimmäisistä kisoista 1907 Toimi Arranmaa (12,98). Sitä jatkoi vuoden 1912 olympiaurheilija, sisällissodan kuollut Paavo Aho (13,50).

Kymmenottelun olympiavoittaja Paavo Yrjölä vei Kalevan kisojen mestaruudet vuosina 1925 ja 1926.

Seuraavan vuosikymmenen kuulakullat työnsi Amsterdamin olympiakisojen 1928 kymmenottelun voittaja, Matti Yrjölän isä, Paavo Yrjölä (14,72) vuosina 1925 ja 1926.

Ennen Sulo Bärlundin (16,23) valtakautta, vuonna 1933 Kalevan kisoissa korkeimmalle korokkeelle nousi Martti Alarotu (15,75), yksi kuulun urheilijasuvun kantaisistä.

Bärlund oli Berliinin olympiakisojen hopeamitalisti (16,12).  Kalevan kisojen kuulan hän voitti pyrintöläisenä vuosina 1936-1949 kuudesti ja oli neljä kertaa hopealla.

Komean kunnallispoliitikko- ja urheilujohtajauran tehnyt Eino Mäkinen (16,29) valtasi 1950-luvulla kakkoslajissaan kaksi hopeaa, kaksi pronssia, ja kolme pistesijaa. Mäkisen päälaji oli painonnosto, jossa Tampereen Pyrinnön raskassarjalainen saavutti 1953 ensimmäisenä suomalaisena 400 kilon yhteistuloksen ja kahta vuotta myöhemmin Euroopan mestaruuden.

HKV:hen siirtynyt kuusinkertainen SE-mies Jarmo Kunnas työnsi Pyrinnölle hopeaa 1959, jonka jälkeen tamperelaisseurassa koettiin miesten kuulantyönnössä peräti 16 mitalitonta vuotta.

1970-luvulla Jukka Tapio (18,65) ja Markku Tuokko (20,03) työnsivät Pyrinnölle kolme mitalia, Tapio pronssia 1975 ja Tuokko sivulajissaan pronssia 1976 sekä hopeaa 1977. Vuosituhannen taitteessa miesten kuulantyönnön noustessa kaikkien aikojen loistoonsa, Jarkko Haukijärvi (20,31) oli Kalevan kisojen finaalissa viidesti ja toistaiseksi viimeisenä pyrintöläisenä. Parhaimmillaan Haukijärvi oli neljäs ennätysvuotenaan 2000.

1960-luvun kuulantyöntäjiä: Matti Yrjölä, Raimo Vedenoja, Seppo Simola, Alpo Nisula ja Jarmo Kunnas. Kuva: Suomalainen kuulantyöntö -kirja.

Matti Yrjölän monipuolinen ura kuulantyönnön parissa hakee vertaistaan

Matti Yrjölän ura kuulantyönnön parissa on vertaansa vailla maailman mitassakin. Hän kilpaili Kalevan kisoissa 26 peräjälkeen 1957-1982 ja saavutti kuusi kultaa, seitsemän hopeaa ja kuusi pronssia. Yrjölä kokosi myös 81 kuulantyönnön maaotteluedustusta. Saavutuksina nämä ovat ylittämättömiä kaikki yleisurheilulajit huomioiden.

Matti Yrjölä luovutti Arttu Korkeasalolle ”kultapojun”, joka on Seppo Simolan aikanaan tekemä messinkinen harjoituskuula, joka painaa 5,6 kiloa, mutta jonka painoa voi kasvattaa.

Ensimmäisen yleisen sarjan Suomen ennätyksensä 16,61 Yrjölä työnsi 20-vuotiaana vuonna 1958. Suomen ennätystä hän paransi 15 kertaa, viimeksi lukemiin 20,49 vuonna 1973. Liikuntaneuvoksen parhaaksi arvokisasaavutukseksi kirjataan Ateenan EM-kisojen 1969 neljäs sija tuloksella 19,27.

SUL:n kuulantyönnön lajivalmentajana Yrjölä toimi aktiiviuransa jälkeen neljännesvuosisadan verran ja valmensi samalla henkilökohtaisesti kymmeniin nousevaa määrää kuulantyöntäjiä. Valmennustyö jatkuu tänäkin päivänä. Kuulantyönnön kasvualustaa ja kansainvälisiä yhteyksiä Mr. kuulantyöntö on edistänyt Kyröskosken kuulakarnevaalien päävastaavana sekä kahdenkympin kerhon aktiivijäsenenä.

Jouppilan suku rakensi Seinäjoen Urheilijoiden menestyksen

Turun Urheiluliiton mieskuulantyöntäjät eivät ole saavuttaneet yhtään Kalevan kisojen voittoa. Himmeämpiä mitaleita seuran mörssäreillä on yhdeksän kappaletta. Lajin vanhemmasta historiasta löytyvät hopeamitalistit Juho Laiho (14,29) valtakunnan itsenäistymisen vuodelta 1917 sekä Kalle Järvinen (15,92 SE) kymmentä vuotta myöhemmin. Vuoden 1949 pronssimitali kirjataan Yrjö Lehtilälle (15,85), joka oli sitä ennen työntänyt Helsingin Kisa-Tovereille ja Turun Tovereille yhteensä neljä kultaa ja kaksi hopeaa.

Seuran tuoreemman historian mitalisteja ovat ulkomaanleirillä traagisesti menehtynyt Olli Kanervisto (19,24/19,36) sekä Suomen yleisurheilun viimeisin sisäratojen Euroopan mestari Timo Aaltonen (20,70). Kanervisto oli hopealla 1980 ja pronssilla 1983, Vehmaan Kiiston kasvatti Aaltonen työnsi TuUL:lle hopeaa 1999 sekä pronssia 1998 ja 2000.

Kuulantyönnön lajivastaava Mika Lönnbladilla on Kalevan kisoista yhdeksän pistesijan sarja.

Seuran kuulantyöntöperinteitä ovat nykyvuosina vaalineet kymmenottelijana uransa aloittanut, SUL:n nykyinen kuulantyönnön lajivastaava Mika Lönnblad (17,88), peräti yhdeksällä pistesijalla sekä Loimaan Voiman edustajana hopeakorokkeelle 2019 noussut Nico Oksanen (17,88) viime vuoden neljännellä sijallaan.

Seinäjoen Urheilijoiden (nykynimeltään Seinäjoen seudun Urheilijat, SSU) betonirinkikulttuuri on paljolti Jouppilan suvun rakentamaa ja hallitsemaa. Veljessarjan vanhimmat Kauko ”Kaappoo” Jouppila (14,85 ja kiekko 54,26) ja Jaakko Jouppila (15,93) nousivat Kalevan kisojen palkintopallille jo sotavuosien jälkeen 1940-luvun lopulla.

Kymmenottelijana aloittanut Jaakko voitti kuulan 1949 ja oli pronssilla 1947. Vuotta myöhemmin hän työnsi Lontoon olympiakisoissa seitsemänneksi. Kauko Jouppila heitti Kalevan kisojen kiekonheitossa hopealle 1949, ja hämmästytti sittemmin heittämällä miesten kiekolla ennätyksensä 54,26 ollessaan 52-vuotias vuonna 1973.

Kaukon ja Jaakon nuoremmat veljet, Eero Jouppila (19,24) ja Matti Jouppila (19,00) olivat 1970- ja 80-luvuilla Kalevan kisojen pistesijoilla yhteensä 15 kertaa, Eero seitsemän ja Matti kahdeksan kertaa.

Kaukon pojista Jussi Jouppila (19,10) oli Kalevan kisoissa 1975 toinen ja 1973 kolmas. Jussi Jouppila on tehnyt mittavan uran sisätautien erikoislääkärinä ja urheilulääketieteen parissa. Hän toimi 1970-luvun lopulta lähtien lukuisten yleisurheilijoiden ja muidenkin eteläpohjalaisurheilijoiden henkilääkärinä, SUL:n lääketieteellisen valiokunnan aktiivijäsenenä sekä pitkäaikaisena puheenjohtajana.

Jussi Jouppilan nuorempi veli Antti Jouppila (16,14/60,52) keskittyi kiekonheittoon ja oli Kalevan kisojen pronssille 1969.

Seuran kuulamiehiä on nähty Kalevan kisojen finaaleissa myös nykyvuosina: Mika Flinkkilä (17,67) työnsi kolme kertaa pistesijoilla 2010-luvulla ja Laihian Lujan kasvatti Timo Kööpikkä (19,13) voitti mestaruuden 2018. Mitaleilla hän on ollut yhteensä neljä kertaa.

Ståhlbergin kuulatyönnön SE:stä 40-vuotta: ”Tuokon kanssa takapenkillä laulettiin”
Ulkoratojen SE-mies Reijo Ståhlberg voitti Kalevan kisoista yhdeksän mestaruutta.

Ståhlberg voitti Kalevan kisat yhdeksän kertaa 1973-1982 

Ulkoratojen SE-mies Reijo Ståhlberg (21,69) veti Esbo IF:n seurarankingin kuudennelle sijalle. Vuosina 1973-1982 Ståhlberg voitti Kalevan kisat yhdeksän kertaa, vain loukkaantumisvuosi 1975 jäi väliin. Voitoista kolme ensimmäistä kirjataan SE-miehen kasvattajaseuralle, Fiskars Idrottsförening Raaseporille ja loput kuusi Esbo IF:lle. Sisäratojen EM-kisat Ståhlberg voitti 1978, 1979 ja 1981 ja oli neljäs Moskovan olympiakisoissa 1980 ja Prahan EM-kisoissa 1978.

Esbo IF:n pistepottia kasvattivat myös urheilija-valmentajapari Bo Grahn (20,09) ja Kari Töyrylä (20,05). Kumpikin oli Kalevan kisoissa kerran toinen, Grahn 1972 ja Töyrylä 1983, ja muutaman kerran pistesijoilla.

Töyrylä nousi Kalevan kisojen palkintopallille myös Espoon Voittajien jäsenenä. Hän oli toinen 1984 ja kolmas 1986. Seuran toistaiseksi viimeisin finalisti on Oulusta Espooseen muuttanut Juha Kemppainen (18,05) vuoden 1993 kuudennella sijallaan.

Conny Karlsson jatkoi menestyksekkään aktiiviuran jälkeen kuulantyönnön parissa valmentajana.

Urheilija-valmentajapari Conny Karlsson (20,78) ja Tomas Söderlund (19,05 & 19,12) nostavat Idrottsföreningen Raseborgin seurarankingin seitsemännelle sijalle. IF Raseborgin piikkiin valmentajaksi siirtynyt Karlsson jäähdytteli Kalevan kisoissa pronssimitalin (2011) sekä kuuden pistesijan verran.

Liiton lajivalmentajanakin käväissyt Karlsson edusti varsinaisella aktiiviurallaan, vuosina 1996-2006 Pargas IF:ää. Hän voitti seuralle kolme kultaa, yhden hopean ja kolme pronssia. Vuonna 1977 Karlssonista leivottiin Turussa 22-vuotiaiden Euroopan mestari ja 2001 hän oli Edmontonin MM-kisoissa ennätystuloksellaan seitsemäs.

Tomas Söderlund oli vuosien 2011-2019 Kalevan kisoissa joka vuosi mitaleilla.

2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuulabuumin mentyä ohi Tomas Söderlund nousi 2010-luvun alussa maan ykköstyöntäjäksi. Vuosien 2011-2019 Kalevan kisoissa raaseporilainen oli joka vuosi mitaleilla, kaksi kertaa voittajana, neljästi hopeamitalistina ja kolmesti pronssimitalistina.

Kuusankosken Kisan miesten kuulantyönnön profiili on saman tyyppinen kuin IF Raseborgin. Kalevan kisojen menestys on hankittu vajaassa kahdessa vuosikymmenessä, niin ikään kahden urheilijan voimin. Aulis Toivonen (19,58) osallistui Kalevan kisoihin kymmenenä peräkkäisenä vuotena 1977-1986 voittaen Suomen mestaruuden 1985 ollen lisäksi kaksi kertaa hopealla, kaksi kertaa pronssilla ja viisi kertaa sijoilla neljännestä kuudenteen.

Toivosen lopetettua Kisan kuulamenestystä jatkoi Petri Torniainen (19,36) Suomen mestaruudella 1991, SM-hopealla 1992, pronssilla 1994 ja kolmella pistesijalla. Vuosina 1988-1990 Torniainen pokkasi lisäksi kolme hopeamitalia Karhulan Veikoille.

Viipurin Urheilijoiden seurarankingin pisteet on kerätty ennen sotavuosia. Ensimmäinen menestysmerkintä on Vihtori Kotrolla, joka SM-kisojen kuulantyönnön 1921 tuloksella 13,58. Suomen Urheiluliitossa ennätyksellisen työuran 1935-1970 muun muassa ylivalmentajana ja toiminnanjohtajana tehnyt pienikokoinen (178/82) Armas Wahlstedt, myöhemmin Valste (15,66 ja korkeutta 190) hallitsi valtakunnan kuulantyöntöä viidellä peräkkäisellä Suomen mestaruudella 1927-1932. Amsterdamin olympiakisoista 1928 hän sai viidennen sijan (14,69) ja oli myös kansainvälisen tason korkeushyppääjä saavuttaen lajissa neljä Suomen mestaruutta.

VU:n viimeisin mitali miesten kuulasta on pronssi vuodelta 1928. Sen työnsi Kalle Järvinen, jonka neljä hopeamitalia rikastuttavat Helsingin Tovereiden ja Turun Urheiluliiton historiankirjoja.

Olympiavoittaja Arsi Harju voitti pakittamalla pronssimitalin Kalevan kisoista 1995. Pyörähdystekniikalla heltisi kolme Suomen mestaruutta ja kaksi hopeaa.

Harjun kuudesta mitali ensimmäinen tuli pakittamalla

Perhon Kirin rankingpisteet ovat kaikki Arsi Harjun (21,29) hankkimia. Harju teki maailman mitassakin harvinaisen ratkaisun siirtyessään perinteisestä liukusiirrosta pyörähdystekniikkaan 22-vuotiaana vuonna 1996.

Kalevan kisoihin Harju osallistui 14 kertaa, perinteisen tekniikan saldona oli tulos 19,58 ja pronssimitali Kalevan kisoista 1995. Pyörähdystekniikalla Sydneyn 2000 olympiavoittaja saavutti kolme Suomen mestaruutta ja kaksi hopeaa. Olympiavoiton ohella perholainen oli arvokisamitaleilla kolme kertaa, pronssilla 19-vuotiaiden kisoissa 1993, sisäratojen EM-kisoissa 1998 ja MM-kisoissa 2001.

Arttu Kankaan palkintokaapissa on jo kuusi Kalevan kisojen voittopalkintoa.

Edellä esiteltyjen kärkityöntäjien lisäksi Kankaanpään seudun Leiskun Arttu Kangas (20,30) yltää Kalevan kisoissa parhaiten menestyneiden työntäjien kymppikärkeen. Tähänastisista kuudesta kultamitalista viisi tuli peräkkäisinä vuosina 2013-2017 ja kuudes 2019. Nykyisen tamperelaisen palkintokaapista löytyy lisäksi kaksi hopeaa, vuosilta 2018 ja 2020.

Vasta 27-vuotiaalla Kankaalla on hyvät mahdollisuudet nousta tilaston yhdeksänneltä sijalta aina palkintosijoille saakka – etenkin jos viime vuosina tekniikkamurheista kärsineen urheilijan tuloskäyrä kääntyy nousuun.

Nykyaktiiveista myös tänä vuonna 21-27-vuotiailla Arttu Korkeasalolla (18,15/18,93i), Eero Aholalla (18,30/18,68i), Samuli Kyrönviidalla (18,02), Timo Kööpikällä (19,13) ja Nico Oksasella (17,88) on lähivuosien mahdollisuudet kohentaa asemiaan tässä tilastossa. Tähän saakka hankittuja pisteitä Kööpikällä on 36, Aholalla ja Oksasella 20, Kyrönviidalla 10 ja Korkeasalolla kuusi.

Kalevan kisojen kymmenestä menestyneimmästä työntäjästä lajin ensimmäisten vuosikymmenten valtiaat Niklander ja Bärlund käyttivät vaihtoaskeltekniikkaa, jossa oikeakätinen työntäjä kylki työntösuuntaan lähtöasennosta hypähtää vaihtoaskeleella ripeästi vauhdittoman suorituksen mukaiseen työntöasentoon.

Yrjölä, Ståhlberg ja Simola urheilivat liukusiirtoon perustuvan pakitustekniikan aikakaudella, jonka käynnisti USA:n kaksinkertainen olympiavoittaja (1952 & 1956) ja ensimmäisenä 18 ja 19 metrin rajat rikkonut Parry O´Brien (19,69). Kalevan kisojen kymppikärjen nuoremmista urheilijoista Karlsson pitäytyi ainoana liukusiirrolla pakittamisessa.

Timo Kööpikkä luottaa pakitukseen. Hänellä on Kalevan kisoista yksi mestaruus, kaksi hopeaa ja yksi pronssi.

Ovatko liukusiirrolla pakittajat kokemassa korkeushypyn kierähtäjien kohtalon?

Kärkikymmenikön muut neljä urheilijaa omaksuivat pyörähdystekniikan, jonka Neuvostoliiton Aleksandr Baryshnikov (22,00) esitteli kuulaa työntävälle maailmalle yli 40 vuotta sitten. Arsi Harjun tavoin myös Tomas Söderlund vaihtoi pyörähdystekniikkaan aikuisiällä. Viime vuosina pyörähdystekniikka on vallannut alaa hirmuisella vauhdilla juuri miesten kuulantyönnössä, ja näyttäisi jättävän pakittajat keräilyharvinaisuuksiksi. Tämän päivän kärkityöntäjistä Kööpikkä ja Oksanen pakittavat.

Elmer Niklander oli maailman luokan yleisheittäjä, jonka kiekko- ja moukarituloksetkin 47,18 ja 47,57 riittivät tuohon aikaan kansalliseen kärkeen, kiekon osalta jopa olympiakisamenestykseen. Sulo Bärlundin menestyminen rajoittui kuulantyöntöön, joskin hänenkin kiekon ja moukarin noteeraukset 41,78 ja 40,63 osoittavat tuon ajan heittäjien harjoittelun rakentuneen paljolti monipuolisuuden perustalle.

Kiekonheitto on kautta aikojen ollut kuulantyöntäjien eniten suosima oheislaji. Yleisurheilun historia tuntee läpi vuosikymmenten kummassakin lajissa kansainvälisesti menestyneitä urheilijoita. Tämänkin otannan urheilijoille Tilastopaja löytää kiekonheiton merkintöjä, joskin tulokset osoittavat niiden olevan enemmän satunnaisia kokeiluja kuin edes vähäisen harjoittelun tuotoksia.

Ainoastaan Conny Karlssonin kiekko on lentänyt yli 50 metrin, 52,30. Seppo Simolan 24-vuotiaana tehty kymmenottelutulos 5742 ja Arsi Harjun 16-vuotiaana noteeratut hyppylajitulokset 180 ja 614 kertovat omaa kieltään Simolan urheilijataustasta ja Harjun monipuolisesta nuorisovalmennuksesta.

Kuulantyönnön kotimaisia huippunimiä 20 metrin kerhon tilaisuudessa: Kari Töyrylä, Arsi Harju, Matti Yrjölä, Timo Aaltonen, Ville Tiisanoja, Reijo Ståhlberg, Tepa Reinikainen, Robert Häggblom ja Arttu Kangas.

Myös Suomen parhaat kuulantyöntäjät ovat olleet kookkaita

Kun tarkastellaan kyseessä olevien urheilijoiden antropometrioita, tulee tunnettu lajivaatimus, suurikokoisuus näkyviin. Urheilijat ovat keskiarvoisesti 191 sentin mittaisia ja painavat 123 kiloa (toim. huom. heittäjät ilmoittavat tilastonpitäjille usein nuorisovalmennuksen loppuvaiheen painoja, huippuvaiheessa vaaka on saattanut näyttää parikymmentäkin kiloa enemmän).

Kun jätetään Niklander ja Bärlund huomioon ottamatta, määrittyvät ääripäät pituuden osalta Harjun 183:sta Karlssonin ja Söderlundin 195 senttiin. Ilmoitettujen kehonpainojen osalta haarukka on Harjun 115:stä Halvarin 135 kiloon.

Tarkastelu 1970-luvun ja sen jälkeisten työntäjien kehittymisaikatauluista osoittaa, että Matti Yrjölän ja Seppo Simolan urat poikkeavat suuresti muista työntäjistä. Normaalikuulan ensimmäiset 15,5 metrin tulosnoteeraukset löytyvät Yrjölältä 19-vuotiaana 1957 ja Simolalta 24-vuotiaana 1960. Kummankin pitkät urat huipentuivat kansainväliselle tulostasolle huomattavan myöhään, 19 metriä rikkoontui Yrjölältä 31-vuotiaana 1969 ja 20 metriä 34-vuotiaana 1972. Simolan vastaavat merkkipaalut ajoittuivat 33. ja 36. ikävuosiin 1969 ja 1972.

Keskiarvoisesti otannan muut viisi kahdenkympin kerholaista saavuttivat 19 metrin tuloksen 21,2 vuoden iässä ja 20 metriä särkyi pari vuotta myöhemmin 23,4 vuoden kohdalla.

Reijo Ståhlberg ja Arttu Kangas ylsivät 19 metriin nuorimpina, kumpikin 20-vuotiaina, Ståhlberg puhkaisi kaksikymppisen jo vuotta myöhemmin 1973. Arsi Harju edustaa otannan keskiarvoja, 19 metriä ylittyi perholaiselta pakittajana 21 vuoden iässä 1995, pyörähdystekniikan jengat löytyivät hyvin ja 20 metriä rikkoontui kahta vuotta myöhemmin 1997. 23-vuotias Mika Halvari eteni vauhdilla, kumpikin merkkipaalu kaatui samana vuonna 1993.

Oletko törmännyt spekulaatioihin, joissa ihmetellään miesten kuulantyönnön nykyistä korkeaa ja koko ajan kehittyvää tulostasoa?  Monet lajin ex-aktiivit ja valmentajat uskovat nykysäännön, joka sallii lähtöpäässä ringin metallireunuksen päälle astumisen vaikuttavan pyörähtäjien tuloksiin jopa puolen metrin verran. Aiemman säännön aikaan liikkeellelähtöä (yliastumista) piti varoa. Nyt työntösuoritus voidaan käynnistää tarvittavan suurella teholla, ringin metallireunuksesta jopa tukea keskirinkiin hyökätessä ottaen.

Kuulantyönnön pyörähdystekniikka näyttää kiehtovan suurikokoisia ja voimantuotoltaan lahjakkaita urheilijoita, 21 metrin paremmalla puolella urheillaan jo kaikilla mantereilla. 22 metrin paremmalle puolelle on työntänyt kolmisenkymmentä urheilijaa, heistä noin puolet ovat tehneet sen viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana.

Teksti: Jarmo Mäkelä

 

Matti Yrjölä (1938) 20,84/1976, 38 v159
Elmer Niklander (1890-1942)14,86/1913, 23 v.106
 Conny Karlsson (1975)20,78/2001, 26 v91
Sulo Bärlund (1904-1970)16,23/1930, 26 v.91
Reijo Ståhlberg (1952)21,69/1979, 27 v90
Arsi Harju (1974)21,39/2000, 26 v79
Seppo Simola (1936-2003)20,15/1972, 36 v.77
Mika Halvari (1970)21,50/1995, 25 v./22,09i/2000, 30v.73
Arttu Kangas (1993)20,30/2016, 23 v.72
Tomas Söderlund (1989)19,05/2015, 26 v. (1989)& 19,12/2013, 24 v.67

Kalevan kisojen 10 parasta seuraa

HKV332
TP311
KyrPo183
TuUL141
SeinsU102
EsboIF92
IFRaseb89
KuuKi86
ViiU84
PerhKi79

Tilastossa kunkin vuoden Kalevan kisojen lajin voittajan seura saa yhdeksän pistettä, toiseksi sijoittuneen seitsemän, kolmas kuusi pistettä jatkuen niin, että kahdeksas sija tuo vielä pisteen. Samoin pisteytetään lajin parhaat urheilijat. Tilastot kattavat koko Kalevan kisojen historian 1907-2020.

Tilastot: Pentti ”Pesa” Vuorio,  pitkän linjan yleisurheilun tilastomies ja entinen Etelä-Suomen Sanomien päätoimittaja.

Artikkelisarja:

1. osa: Miesten korkeushyppy

2. osa: Miesten 100 metriä