HKV & Oskari Frösén & Jussi Viita – Tilastoanalyysissä Kalevan kisojen korkeushypyn parhaat seurat ja urheilijat

Helsingin Kisa-Veikot sekä moninkertaiset Suomen mestarit Oskari Frösén ja Jussi Viita ovat kärkisijoilla miesten korkeushypyssä Pentti ”Pesa” Vuorion laatimassa Kalevan kisojen parhaiden seurojen ja urheilijoiden tilastokartoituksessa. Miesten korkeushypystä alkava Jarmo Mäkelän artikkelisarja avaa Vuorion tilaston pohjalta Suomen yleisurheilun historiaa.

Vuorio kartoittaa Kalevan kisojen parhaita seuroja ja seuroilleen eniten pisteitä keränneitä urheilijoita koko Kalevan kisojen historian ajalta, vuosilta 1907-2020. Tilastossa kunkin vuoden Suomen mestarin seura saa yhdeksän pistettä, toiseksi sijoittunut seitsemän, kolmas kuusi pistettä jatkuen niin, että kahdeksas sija tuo vielä pisteen.

Miesten korkeushypystä Kalevan kisojen parhaiden seurojen kärki koostuu nelikosta Helsingin Kisa-Veikot, Tampereen Pyrintö, Turun Urheiluliitto ja Helsingin IFK.

Vuosikymmenten saatossa nämä maineikkaat seurat ovat tahkonneet menestystä muiden lajien ohella myös korkeushypystä. Kärkinelikon jälkeen sijoittuu tukku seuroja, jotka ovat menestyneet pääsääntöisesti vain yhden tai muutaman huippu-urheilijan turvin.

1930 ja 1940 -luvut HKV:n kulta-aikaa

1930- ja 1940-luvut olivat Helsingin Kisa-Veikkojen korkeushypyn kulta-aikaa. Kalevi Kotkas (1913-1983) ylitti ensimmäisenä eurooppalaisena kahden metrin haamurajan tuloksellaan 201 Rio de Janeirossa maaliskuussa 1934. Kotkas voitti ensimmäisenä suomalaisena Euroopan mestaruuden Torinossa samana vuonna sekä Suomen mestaruuden viisi kertaa peräkkäin vuosina 1934-1938.

Vuonna 1936 kahden metrin päälle (201) ylsi juniori-ikäinen Lauri Kalima (1916-2004), joka Pariisin EM-pronssin 1938 ja kahden Suolahden Urheilijoille voitetun Suomen mestaruuden ja kolmen muun mitalin (1936-1942) lisäksi kartutti HKV:nkin pistepussia Kalevan kisojen neljännellä sijalla vuonna 1944.

Legendaarinen edelläkävijä, Suomen ensimmäinen kierähtäjä ja SFI:n pitkäaikainen päävalmentaja Kalervo af Ursin (1920-1964) toi 20-vuotisella Kalevan kisojen urallaan (1938-1957) HKV:lle kuusi mitalia, muille seuroilleen (IK-32 Helsinki ja TP) lisäksi neljä mitalia.

Suomen Urheiluliiton puheenjohtajista kaksi, Lauri Tahko Pihkala (1888-1981) ja Toimi Tulikoura (1905-1983, urheilulääkäri Ilkka Tulikouran isä) ovat kirjauttaneet Kalevan kisojen pisteitä HKV:lle sivulajissaan. Moninkertainen juoksulajien (200-800 m) Suomen mestari Pihkala oli kolmas vuonna 1909 ja kolmiloikan Suomen mestari Tulikoura neljäs ja viides vuosina 1929 ja 1931.

Tampereen Pyrinnön korkeushyppymenestys kumpuaa niin ikään paljolti lajimme alkuhistoriasta. Tukholman olympiakisoissa 1912 urheillut Arvo Laine (1887-1938) hyppäsi Pyrinnölle neljä Suomen mestaruutta vuosina 1909-1913. Pyrinnön vuoden 1920 kolmiloikan olympiavoittaja Vilho Tuulos (1895-1967) ja vuoden 1928 kymmenottelun olympiavoittaja Paavo Yrjölä (1902-1980) voittivat sivulajissaankin kuuden mitalin lisäksi tukun pistesijoja. Lisäksi kuulantyöntäjä Matti Yrjölän isä-Paavon velimies, niin ikään olympiakymmenottelija Iivari Yrjölä (1899-1985), oli korkeushypyssä Kalevan kisojen hopealla 1923 ja 1925.

Jussi Viita oli aktiviiurallaan tuttu näky maajoukkuepaidassa. Kalevan kisoista hän voitti viisi mestaruutta, kolme hopeaa, ja neljä pronssia.

Viita menestyi Kalevan kisoissa jo 17-vuotiaana

Seuraavina vuosikymmeninä korkeusmenestystä tuli Pyrinnölle niukemmin, kunnes vuonna 2002 vasta 17-vuotias Jussi Viita käynnisti 16 vuoden mittaisen, ainutlaatuisen komean Kalevan kisojen uransa keräten tällä mittarilla peräti 103 pistettä (viisi mestaruutta, kolme hopeaa, neljä pronssia ja neljä muuta pistesijaa).

Turun Urheiluliiton menestyminen perustuu tasaisuuuteen koko sotien jälkeisen ajan. Helsingin olympiakisoissa 11. sijalle yltänyt Pekka Halme (1927-2018) oli Kalevan kisoissa kolme kertaa mitaleilla ja kolme kertaa muilla pistesijoilla vuosina 1945-1954. Halme testamenttasi miljoonaomaisuutensa Turun Yliopistosäätiölle.

1960-luvun menestyksestä vastasi  SE:n 212 vuonna 1964 hypännyt Henrik Hellén (1939-2004). Hänen neljästä Suomen mestaruudestaan yksi (1964) kirjautui TuUL:n sarakkeeseen. Myöhemmiltä vuosikymmeniltä ovat mitaleille yltäneet korkeushyppääjänä aloittanut kymmenottelija Johannes Lahti (1952-2017, ennätys 216/1971), Heikki Taneli (227/2005) ja Samuli Eriksson (220i/2018). Lisäksi tukevia pistesijapotteja seuralleen ovat keränneet Kimmo Kaartosalmi (218/1986), Klaus Ruokonen (220/1989), Heikki Pärnä (212/2001) sekä nykyaktiivi Ville Waher (208/2020).

Helsingin IFK:n korkeushyppymenestys alkoi 1910-luvulla ja on ainakin toistaiseksi päättynyt 1960-luvulla. Alkuhistorian tähti oli Uno Gerasimovitsch (1898-1975), joka keräsi HIFK:n pottiin pitkällä Kalevan kisojen urallaan 1916-1925 peräti 60 pistettä, saavuttaen kaksi mestaruutta, hopean ja pronssin sekä viisi neljättä sijaa.

1940-luvun sankari oli 1939 ennätyksekseen Tukholmassa 200 noteerannut, sotavuosina Mannerheimin henkilökohtaisena palvelijana toiminut, Nils Nicklén (1917-1995). Hänen Kalevan kisojen kolme mestaruuttaan ja kaksi hopeaansa saivat rinnalleen EM-kilpailuiden pronssimitalin Oslossa 1946. Toistaiseksi viimeisenä Kalevan kisojen korkeushypyn pisteitä on HIFK:lle kartuttanut SE-mies Henrik Hellen, joka voitti Suomen mestaruuden vuosina 1961, 1962 ja 1963 saavutettuaan seuralleen pronssia jo 1960.

Ulkoratojen SE:n 231 ylittänyt Mika Polku voitti Suomen mestaruuden neljä kertaa. Sittemmin ura on jatkunut aikuisurheilun parissa.

Kilpi ja Polku ja Niemi ja Isolehto seurojen pistelingot 

Virtain Urheilijat valtaavat tämän kilpailun viidennen sijan kahdella huippuhyppääjällään. Valmentajana ansiokkaasti aktiiviuransa jälkeen toiminut Jouko Kilpi (224/1985) oli kuusi kertaa mitaleilla aikavälillä 1983-1989. Korkeimmalle korokkeelle Kilpi nousi Porissa 1983.

Virtain Urheilijat jatkoi korkeushypyssä Kalevan kisojen palkintopallilla, kun ulkoratojen SE:n 231 tänäkin päivänä Toni Huikurin kanssa jakava Mika Polku voitti Suomen mestaruuden neljä kertaa (1998, 2000, 2001 ja 2003) ja saavutti lisäksi viisi muuta mitalia vuosien 1994-2004 aikana.

Vaasan Vasaman korkeushypyn menestys muistuttaa Virtain Urheilijoiden menestystä. Kuten Kilpi ja Polku Virtain Urheilijoille, Erkki Niemi (228/1984) ja Juha Isolehto (230/1995) keräsivät Vasamalle yhteensä kuudella mestaruudella ja kolmella muulla mitalilla yli 100 pisteen potin. Vasaman 15 vuoden katkeamattomalle menestykselle antoi viimevaiheessa panoksensa myös Vesa Piira (221/1996).

Jyväskylän Kenttäurheilijoiden tuloksesta lähes 80 prosenttia on Osku Torron (233 iSE/2011) tuomaa. Torron 15 vuotta kestänyt Kalevan kisojen ura toi JKU:lle kaksi mestaruutta (2010 ja 2012) sekä kahdeksan muuta mitalia. Torron aika oli saanut pohjustusta kahden pronssimitalin verran Jari Simolalta (211/1978) ja Seppo Haavistolta (223 SE/1981) vuosina 1978 ja 1984.

Oskari Frösen,
Oskari Frösénin palkintokaappiin kertyi Kalevan kisoissa kahdeksan kultaista mitalia.

Frösén ponnisti kahdeksan mestaruutta ja neljä hopeaa

Maineikas yleisseura IF Länken Kristiinankaupungista muistetaan korkeushypystä Oskari Frösénin (231 iSE/2004) kotipesänä. Frösénin 15-vuotinen Kalevan kisojen ura 1994-2009 tuotti ylittämättömät kahdeksan mestaruutta ja neljä hopeaa. Pistesijalle Länken oli yltänyt Jan-Erik Kronmanin (211i/1980) hyppäämänä vuonna 1979.

178-senttinen kierähtäjä ja voimanpesä Asko Pesonen (219 iSE/1972) hallitsi Suomen korkeushyppyä lähes koko 1970-luvun. Kalevan kisojen saldoksi Iisalmen Visan kasvatti kokosi viisi mestaruutta (1971, 1973-74, 1976-77) ja kolme muuta mitalia. Visan korkeushyppyperinnettä vaali vuosituhannen lopussa kevyt ja kimmoisa Jorma Mähönen (216/1997) kolmella pistesijallaan.

Siemen Visan korkeushyppyperinteelle oli kylvetty jo Kalevan kisojen alkuhistoriassa 1908, jolloin Santeri Sahlström (1884-1947, 145/1908) voitti mestaruuden. Pariisin olympiavuonna 1924 Urho Kekkosen voittamissa Kalevan kisoissa Visan Heino Kokkonen (1904-1984, 186/1930) saavutti pronssimitalin.

Vuorion korkeushypyn seuratilaston kymmenes sija kirjautuu Viipurin Urheilijoille. Maineikkaan seuran 1920-luvun tähti oli korkeushyppääjä-kuulantyöntäjä Armas Wahlstedt (1905-1991, 190/1925) neljällä Suomen mestaruudellaan (1925-27, 1929). Vain 178-senttisen Wahlstedtin (myöhemmin Valste) urheilijalahjakkuutta korostaa korkeushypyn tulostakin enemmän kuulantyöntötulos (15,66/1929). Myöhemmin SUL:n ylivalmentajana toiminut Wahlstedt saavutti kuulantyöntäjänä Amsterdamin olympiakisojen viidennen sijan.

Korkeushypyn myöhemmässä historiassa mitalimenestystä VU:lle saavutti Lasse Viskari (216/1976) ja pistesijoille ylsivät sivulajissaan Stefan von Gerich (203/1974) sekä hänen VU:ssa vieraillut valmennettavansa Harri Sundell (221 iSE/1975).

Liiton johdossa monia korkeushyppääjiä – Pakarinen valmensi yhtä maailman parhaista seuraryhmistä

Henkilökohtainen urheilu-ura on läpi vuosikymmenten ollut merkittävä astinlauta urheilun johtotehtäviin niin luottamushenkilöille kuin työntekijöillekin. Lajikohtaisesti asiaa tarkastellen korkeushyppääjät ovat muita lajeja enemmän antaneet merkittäviä palveluksia yleisurheilulle urheilu-uriensa jälkeenkin.

Lauri ”Tahko” Pihkala (175/1909) toimi liiton puheenjohtajana 1927-1928, jolloin yleisurheilu oli järjestäytynyt SVUL:n urheilujaostoksi. Seuraava puheenjohtaja, Urho Kekkonen (185/1924) sai johdettavakseen itsenäisen lajiliiton 1930 ja toimi tehtävässä vuoteen 1947 saakka. Vuoden 1964 puheenjohtajana oli Toimi Tulikoura (185/1929). Liittovaltuustossa Tulikoura johti puhetta 1965-1968. Korkeushyppy oli isossa roolissa myös liiton nykyisen puheenjohtajan, kymmenottelija Sami Itanin (209/2006) urheilu-uralla.

Aktiiviurallaan 218 ylittänyt Seppo Smolander toimi sittemmin SUL:n liittovaltuuston puheenjohtajana.

Armas Valste (190/1925) teki 35-vuotisen työuran Urheiluliitossa. Hän toimi ylivalmentajana 1935-1960 ja vastasi yksin kaikkien lajiryhmien ja lajien valmennuksesta. Koulutuspäällikkönä Valste oli 1960-63, toiminnanjohtajana 1964-68 ja Helsingin EM-kilpailujen pääsihteerinä 1968-70. Liiton toiminnanjohtajana Valstetta edelsi korkeushyppääjä Kalevi Kotkas (204/1934) vuosina 1961-63.

Monissa lajiryhmissä ja lajeissa paljon valmentanut Pauli Pakarinen valmensi Joensuussa yhtä maailman kovatasoisimmista korkeushyppääjien seuraryhmistä 1980-luvulla, jolloin lajin taso oli korkeimmillaan. Katajan hyppääjät Matti Luostarinen (221/1986), Eero Broman (216/1986) ja Jari Syrjänen (220/1988) kokosivat Pakarisen luotsaamina ja samaan aikaan kilpailleen Seppo Smolanderin (218/1982) avustamana kunnioitettavat kuusi mitalia, 12 muuta pistesijaa ja 70,5 pisteen kertymän.

Smolander on ollut pitkäaikainen SUL:n liittovaltuuston puheenjohtaja 2003-2013 ja Broman on tälläkin hetkellä liiton ykköstukija kantaen lisäksi vastuuta taloudesta SUL:n tukisäätiön puheenjohtajana. Syrjänen on toiminut pitkään liiton lääketieteellisen valiokunnan aktiivisena jäsenenä. Pakarisen korkeushyppääjämiesten talliin kuului lisäksi TuUL:n Klaus Ruokonen (220/1989). Joensuulaisvalmentaja oli mukana myös Savonlinnan Riennon Timo Ruuskasen (222/1988) valmennuksessa.

Kärkikymmenikössä ulkojalan taitaja, kaksi haarapyörähtäjää ja seitsemän floppaajaa

Kalevan kisoissa parhaiten menestyneistä korkeushyppääjämiehistä Veikko Peräsalo ja Kalervo af Ursin edustavat aikakautta, jolloin alkeelliset alastulopaikat mahdollistivat vain saksin, sisäjalan tai ulkojalan tekniikat. Ilmajoen Kisailijoiden Veikko Peräsalo (1912-1992) oli toinen suomalainen ja ensimmäinen Euroopan maaperällä kaksi metriä ylittänyt hyppääjä ylittäessään haamurajan Tampereella toukokuussa 1934.

Saman vuoden Euroopan mestarin, Kalevi Kotkaksen vanavedessä EM-pronssille yltänyt Peräsalo saavutti kaksi Suomen mestaruutta ja viisi muuta mitalia aikavälillä 1932-1944. Innovatiivisuudestaan ja persoonallisesta ajattelustaan tunnettu SFI:n pitkäaikainen päävalmentaja (1961-1976) Kalervo af Ursin oli sitä jo korkeushyppääjänä. Opeteltuaan 16-vuotiaana amerikkalaisten lanseeraaman haarapyörähdystekniikan (kierähdys) hän oli ensimmäinen suomalainen kierähtäjä, jonka 1939 hyppäämä tulos 195 oli tuon ajan junioreiden Euroopan ennätys.

Kärkikymmeniköstä Asko Pesonen on ainut kierähdystekniikan aikakauden hyppääjä. Ulkoratojen tuloksellaan 217 Pesonen jakaa kaikkien aikojen kierähtäjätilaston kolmannen sijan vuoden 1969 EM-kilpailujen hopeamitalistin Reijo Vähälän (217/1969) kanssa. Tilaston kärjessä ovat 1953 syntyneet Juha Porkka (221/1982) ja Harri Sundell (221i/1975).

Taulukon seitsemän muuta hyppääjää edustavat flop-tekniikan aikakautta, joka laveni ripeästi yli korkeushyppäävän maailman sen jälkeen, kun Meksikon 1968 olympiavoittaja Richard Fosbury oli sen television välityksellä kaikille mantereille esitellyt. Kyseiset urheilijat mahtuvat kaikki Suomen kaikkien aikojen ulkoratatilaston kymmenen parhaan joukkoon. Kaikkien aikojen kymppikärjestä Toni Huikuri (231/2992), Erkki Niemi (228/1984), Heikki Taneli (227/2005) ja Ville Vepsäläinen (225/2002) jäivät Kalevan kisojen historiassa urheiluvammoistansa ja/tai lajin kovasta tasosta johtuen pienempään rooliin.

Frösén, Polku, Isolehto, Viita ja Viitala nuorina 220 – Aitajuoksu merkittävin oheislaji

Oskari Frösén, Jussi Viita, Mika Polku, Matti Viitala ja Juha Isolehto kehittyivät varsin nopeasti. Ensimmäinen haamuraja kaksi metriä ylittyi heiltä viimeistään 17-vuotiaana, Fröséniltä jo 15-vuotiaana ja Viidalta 16-vuotiaana. Korkeuteen 220 Frösén ylsi 18-vuotiaana, Polku 19-vuotiaana, Isolehto 20-vuotiaana, sekä Viita ja Viitala viimeisenä juniorivuotenaan, 22-vuotiaina. Myös 1930-luvun korkeushyppääjät olivat hyviä jo nuorina. Tuohon aikaan kunnioitettava lukema 190 ylittyi af Ursinilta 18-vuotiaana ja Peräsalolta 20-vuotiaana.

Osku Torro ylitti ulkona 228 ja hallissa SE:n 233. Hän pinkaisi myös 110 metrin aitajuoksun 15,37.

Kovin paljon eivät kehittymisvauhdissa jääneet Mikko Levola ja Osku Torrokaan. Levola ylitti kaksi metriä 19-vuotiaana, Torron potentiaali näyttäytyi kahden metrin ylityksenä jo 17-vuotiaana. 220 kääntyi Levolalta 23 vuoden iässä, Torro motivoitui kovasta harjoittelusta myöhemmin ja ylitti 220:n rajapyykin 26-vuotiaana.

Asko Pesonen aloitti kovan harjoittelun niin ikään aikuisiällä. Kaksi metriä ylittyi 24 vuoden iässä ja hallitulos 219 viisi vuotta myöhemmin hänen ollessaan 29-vuotias.

Tämän otannan urheilijat edustavat ikäluokkia, joiden kohdalla monipuolinen urheileminen, niin yleisurheilussa kuin muissakin urheilumuodoissa oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Tässä kohderyhmässä poikkeusta edustaa Frösén, jolle Tilastopajan tietokanta ei juurikaan tunne muita kuin korkeushyppytuloksia.

Yleisurheilun rinnakkaislajeista Suomen parhaiden korkeushyppääjien suurin yhteinen nimittäjä on aitajuoksu. Yleisen sarjan 110 metrin aitajuoksusta Isolehdolta, Viidalta, Torrolta ja Viitalalta tiedetään kunnioitettavat tulokset 14,67, 14,75, 15,37 ja 15,95. Eteenpäin suuntautuvissa hyppylajeissa Levola on ponnistanut tulokset 716 ja 16,17, Peräsalo 708 ja 14,50, Pesonen 709 ja Polku 14,52. Polku on hypännyt seipään varassa 460. Kymmenottelussa Pesonen ja Viita ovat keränneet yli 6000 pistettä, Peräsalo oli pistein 5620 vuoden 1935 kymmenottelun Suomen mestari.

Antropometrialtaan tämäkin kärkikymmenikkö murtaa myyttiä korkeushyppääjän suurikokoisuuden vaatimuksesta. Urheilijoiden keskipituus on 185,5 senttiä ja keskipaino 75,5 kiloa. Vähintään 190-senttisiä ovat Frösén (194), Isolehto (191) ja Viitala (190). Pesonen (178) ja Peräsalo (178) ovat nousseet korkealle pienikokoisuudestaan huolimatta.

Kalevi Kotkaksen tyylinäyte. Kuva: Urheilumuseo.

Kilpailupainon ääripäät ovat Frösénin 85 kg ja häntä yhdeksän senttiä lyhemmän Polun 68 kg. Antropometria ja hyppytekniikka huomioon ottaen Kalevi Kotkaksen (kuva Urheilumuseo) ennätystulosta 204 voidaan pitää hirmuisena. 194 senttiä pitkä mies painoi 100 kg ja käytti ulkojalan tekniikkaa, josta otetut valokuvat osoittavat hyppääjän ylävartalon olleen täysin pystyssä riman päällä.

Nykyaktiiveista Äänekosken Urheilijoiden Arttu Mattilalle (221/2020) ja Tampereen Pyrinnön Daniel Kososelle (221/2020) on hyvä tavoite nousta tämän analyysin kärkikymmenikköön. Kummankin nuorukaisen Kalevan kisojen ura on hyvällä alulla. Tänä vuonna 20-vuotiaalla Mattilalla on kahdella Suomen mestaruudella ja yhdellä hopealla jo kerättynä 25 pistettä. Vuotta vanhemman Kososen tilillä on 11,5 pistettä.

JA VIELÄ. Tiesitkö, että SKDL:n pitkäaikainen kansanedustaja ja maamme suurlähettiläs Kuuno Honkonen (1922-1985, 196/1948) oli Lontoon olympiakisoihin osallistunut korkeushyppääjä. Pietarsaaren Innon edustajana hän voitti Kalevan kisat 1947 ja oli seuraavana vuonna pronssilla. Pistesijoilla Honkonen oli kolme kertaa, joista viimeisen Tampereen Kisa-Toverien edustajana.

Teksti: Jarmo Mäkelä (208/1977), Vesannon Urheilijoille kolme pistettä haarapyörähtänyt.

Kymmenen parasta seuraa

Taulukossa on miesten korkeushypyn Kalevan kisojen historian 1907-2020 kymmenen parasta seuraa:

HKV 347,3
TP 319,2
TuUL 164,3
HIFK 162
VirtainU 118,6
VaasVa 107,5
JKU 106,6
Länken 106,2
IisVi 102
ViipU 91,5

Kymmenen parasta pisteiden kerääjää

Taulukossa on Kalevan kisojen historian 1907-2020 kymmenen eniten seuroillensa pisteitä kerännyttä urheilijaa ennätystuloksineen ja ennätysten tekoikineen.

Oskari Frösén 230/2001/25 v. & 231/2004/28 v. 105,5,
Jussi Viita 226/2014/29 v. 103
Osku Torro 228/2012/33 v. & 233i/2011/32 v. 81
Kalervo af Ursin 198/1945/25 v. 79,5
Mikko Levola 226/1984/25 v. 71,5
Mika Polku 231/2000/25 v. 70,8
Matti Viitala 225/1990/24 v. & 226i/1994/28 v. 70,5
Asko Pesonen 217/1971/28 v. & 219i/1972/29 v. 70
Juha Isolehto 230/1995/27 v. 69
Veikko Peräsalo 200/1934/22 v. 64

Tilastot: Pentti ”Pesa” Vuorio,  pitkän linjan yleisurheilun tilastomies ja Etelä-Suomen Sanomien ex-päätoimittaja