Ville Lampinen päätti yli vuosikymmenen mittaisen uran kotimaisen 800 metrin juoksun kärkikaartissa syksyn SM-viesteissä. Meriittilistalle kertyi 15 mitalia Kalevan kisoista, kolme Kalevan kisojen 400 ja 800 metrin tuplamestaruutta, yhdeksän Ruotsi-ottelun 800 metrin mittelöä ja paljon muuta.
Lopettamispäätös syntyi Lampisen, 31, mukaan pikkuhiljaa viime kesän kuluessa.
– Vasta tänä kesänä aloin ensimmäisen kerran pohtia, että alkaakohan loppusuora olla nyt nähtävillä. Se, että sama ajatus nousi minulle useamman kerran kesän aikana, oli seikka, joka puolsi itselleni lopettamispäätöstä, Lampinen sanoo.
Lampisen kirkkaimmat menestysvuodet olivat Kalevan kisojen tuplamestaruuskesät 2014, 2016 ja 2017, mutta erityisellä lämmöllä hän muistelee 800 metrin ennätystään 1.46,78, jonka hän juoksi Jyväskylässä kesällä 2022.
Tuossa vaiheessa takana olivat hyvin alkaneet, mutta tulosten osalta loppua kohden hiipuneet vuodet Philadelphiassa Villanovan yliopiston yleisurheilujoukkueessa. Suomessa Ari Suhonen oli tullut mukaan toiseksi valmentajaksi Pekka Kelonurmen rinnalle.
– Mitaleilla on oma arvonsa, mutta itse nostan kasin ennätyksen aika korkealle. Minulle oli tärkeää, että pääsin alle 1.47:n. Ei sillä maailmalla juhlittu, mutta se, että pystyin vielä jenkkivuosien jälkeen palaamaan parhaalle tasolleni, oli minulle iso juttu, Lampinen sanoo.
– Varsinkin viimeinen jenkkivuosi oli tuloksellisesti ja urheilullisesti vaikea. Silloin oli ensimmäinen kerran sellainen olo, että mitä tästä tulee, mutta kun palasin Suomeen, ja Ari liittyi valmennuskuvioihin, pystyimme yhdessä kääntämään laiva.
”Olisi kannattanut käyttää kaikki energia Yhdysvaltain kisoihin ja keskittyä siihen treenisysteemiin”
Yhdysvaltain vuosilta Lampisen ennätystilastoon jäivät 600 ja 800 metrin halliennätykset.
– Tuloksellisesti se reissu jäi vähän piippuun, mutta en välttämättä usko, että se olisi mennyt yhtään paremmin, jos olisin jäänyt Suomeen. Minä näen, että yliopisto antoi minulle mahdollisuuden tehdä hyvää tulosta, Lampinen sanoi.
Lampinen katsoo tehneensä virheen siinä, ettei yliopistovuosien alussa malttanut levätä, vaan jatkoi kilpailemista kovin tavoittein Suomessa aina yliopiston halli- ja ulkoratakauden jälkeen. Lampinen näkee, että hänen olisi pitänyt käyttää kaikki energia Yhdysvaltain kisoihin ja keskittyä täysillä yliopiston treenisysteemiin. Sitä hän suosittelee sinne meneville juoksijoille.
– Varsinkin kahtena ensimmäisenä kesänä kilpailin paljon myös Suomessa. Se johti siihen, että kun siellä aloitti hallikauden tammikuussa, ja kisoja oli liki joka viikonloppu, huomasit pian, että ollaan jo syksyn Ruotsi-ottelussa, ja alla on aika monta starttia, Lampinen sanoo.
– Sitten treenikausi lähti siellä käyntiin heti syksyllä, joten ei ollut ihme, että jossain vaiheessa alkoi bensa loppua tankista. Toisaalta siinä iässä oli vaikea jättää Suomen kisoja väliin, niin kuin olisi pitänyt, kun pystyi Kalevan kisoissa kahtakin mestaruutta ottamaan.
Yliopistovuosiin ja sieltä hankittuun koulutukseen ja kokemuksiin Lampinen on tyytyväinen. Hän pitää Yhdysvaltain yliopistoja varteenotettavana vaihtoehtona yleisurheilijalle.
– Se on käytännössä neljä vuotta ammattilaiselämää. Sitä on Suomessa aika vaikea rakentaa, jos et ole arvokisamitalistin tasolla jo siinä vaiheessa uraa.
Ottelutaustalla juniorina – lajivalikoima toi väliinputoajan roolin
Lampinen sanoo, että 400 ja 800 metrin juoksijana hän koki olevansa väliinputoaja kahden lajiryhmän välissä.
– Sellainen väliinputoajan rooli oli kantava teema jo nuorten maajoukkueen ryhmistä. En ikinä ollut tarpeeksi nopea pikajuoksijaksi, enkä tarpeeksi kestävä kestävyysjuoksijaksi. Varsinkin nuorempana tunsin, että olin osa molempia ryhmiä, Lampinen sanoo.
– Välillä tosin huomasi, että pikajuoksuihmisten ymmärryksessä kestävyysjuoksusta ja päinvastoin oli aika paljon tehtävää. Ottelutaustaisena valmentajana Pekalla (Kelonurmi) oli sitten laajempaa käsitystä molemmista, ja me uskalsimme olla erilaisia aika monessa asiassa.
”Pekka halusi tehdä minustakin ottelijan”
Kelonurmen johdolla Lampinen harjoitteli juniorina ottelupainotteisesti.
– Pekka halusi tehdä minustakin ottelijan, ja silleen harjoittelimme vielä 14–15-ikäluokassa, eikä kyse ollut oheisharjoittelusta, vaan heitimme keihästä ja teimme kaikkea muutakin. Ensimmäisissä SM-kisoissa 14-vuotiaana hyppäsin kolmiloikkaa ja korkeutta, Lampinen muistelee.
Lampinen uskoo ottelupohjaisen harjoittelun tuomien hyppelyiden, lihaskunnon ja jalkajumppien ehkäisseen vammoja varsinkin nuorena, kun hän alkoi panostaa 400 ja 800 metrille.
– Uskon, että tuolla harjoittelulla oli iso osuus siihen, että kroppa pystyi ottamaan vastaan erilaista harjoittelua. Sen, kun piti kestää pidempiä lenkkejä ja vetoja sekä samalla räjähtävää, pikajuoksumaista tekemistä, Lampinen sanoo.
”Kun Ari tuli mukaan, laitoimme ison panostuksen kestävyyteen ja tarkemmin vetokestävyyteen”
Yhdysvaltain vuosina 2016–2019 Lampisen harjoittelu lajinomaistui ja painottui koviin lajitreeneihin ja peruslenkkeihin. Sitä reivattiin sitten uran viimeisinä vuosina Suhosen johdolla.
– Kun Ari tuli mukaan, laitoimme iso panostuksen kestävyyteen ja tarkemmin vetokestävyyteen. Aloitimme 200 metristä ja siirryimme 300, 400, 500 ja 600 metriin. Vetoja tein kovalla teholla, lähellä kisavauhteja, ja sillä saimme minusta aika paljon enemmän irti, Lampinen muistelee.
– Parin viime vuoden aikana koetettiin sitten lisätä nopeusominaisuuksia, jotka olivat olleet minun vahvuuteni. Oli helppo ajatella, että on joskus juossut 47-alkuisen nelosen, mutta kun siitä on 10 tai 12 vuotta, niin sehän ei vanhoilla meriiteillä enää tule, ja kasilla on iso ero siinä, miten pystyt ekan kierroksen tulemaan, jos taustalla 47 tai 50 sekunnin 400 metrin kunto.
”Timanttiliigan kisoista on tullut vähän sellaisia aika-ajoja”
Aktiiviuransa aikana ja nyt uran jälkeen Lampinen on työskennellyt kenkämerkki Sauconyn Suomen brändiedustajana ja Community Managerina sekä freelancetoimittajana. Työssään Sauconylla hän on seurannut kestävyysjuoksun kehitystä myös kenkien kehityksen näkökulmasta.
– Suurimmat erot ja hyödyt kenkien kehityksestä ovat maratonilla. Osittain se johtuu siitä, että piikkareissa rajoitukset ovat tiukemmat. Jos katsoo eri piikkareita, ne ovat aika samannäköisiä. Siinä on yllättävän vähän mahdollisuuksia muuttaa kenkää, Lampinen sanoo.
– Maantiekisojen kengissä pohja saa olla sen verran paksumpi, että siinä on selkeästi erilaisia lähestymiskulmia, ja syntyy erinäköisiä kenkiä, kun hyötyjä haetaan eri suunnista. Se selittää osiltaan, miksi maratonilla on kehityksessä otettu isompia harppauksia.
Ratamatkojen taso nousu monen tekijän summa
Kestävyysjuoksun ratamatkoilla kansainvälisen tason kehitys on ollut rivakkaa. Lampisen silmissä se on monen tekijän summa.
– On kenkien ja ratojen kehitystä, ja parin viimeisen vuoden aikana ruokasoodan käyttö kisoissa on yleistynyt, ja nyt myös samantapaisten lisäaineiden, kuten Nomion käyttö, jolla pyritään vähentämään laktaatin määrää kovissa harjoituksissa, Lampinen sanoo.
– Jos ihan aikoja mietitään, minusta yksi merkittävä tekijä on valojänisten käyttö ja kisojen optimointi. Maailman paras jänis Žan Rudolf pystyy optimoimaan vauhdin sekunnin kymmenysten tarkkuudella, ja kun ollaan ihan äärilimitillä, siitä on selkeästi hyötyä.
Penkkiurheilijana Lampinen tosin harmittelee, että Timanttiliigan kestävyysjuoksukisoista on tullut aika-ajomaisia jonojuoksuja, jotka kylläkin tuottavat ennätyksiä. Lampinen kaipaisi sekaan jäniksettömiä, mies miestä vastaan kisoja, jossa taktiikat vaihtelevat. Niistä hän nautti syksyllä Budapestissa pidettyjä Ultimate Championships -kisoja katsellessaan.
– Tuntui kuin olisi mennyt takaisin 80-luvulle, Lampinen tuumi.
Fakta: Ville Lampinen, Kenttäurheilijat -58 Vantaa
Valmentajat: Pekka Kelonumi ja 2021 alkaen myös Ari Suhonen
– Ennätykset: 400 m 47,24 (2017) ja 800 m 1.46,78 (2022)
Saavutuksia:
Kalevan kisat: 7 kultaa, 6 hopeaa, 2 pronssia
SM-hallikilpailut: 3 kultaa, 1 hopea, 1 pronssi
SM-viestit: 2 kultaa, 2 hopeaa, 3 pronssia
Nuorten SM-kisat: 15 kultaa, 3 hopeaa, 1 pronssi (14–22-v. henkilökohtaiset kisat)
Ruotsi-ottelussa 9 kertaa 800 metrillä, kaksi kertaa 400 metrillä ja 4 kertaa 4 x 400 metrillä
Yhteensä neljästi Euroopan cupissa tai EM-joukkuekilpailussa
