Perjantaina EM-kisojen areenalle astelevat Suomen naiskeihäänheittäjät ja 4 x 400 metrin viestijuoksijat. Juho Alasaarella on edessään seipään karsinta.
Riku Illukka jatkaa kilpailujaan 200 metrin välierissä jo tänään torstai-iltana.
Illukka on jo lämmitellyt 100 metrin alku- ja välierissä päämatkalleen 200 metrille. Sillä matkalla hän pääsee suoraan välieriin, jotka juostaan tänään illalla klo 22.05 Suomen aikaa.
– Nyt on hyvä fiilis. Innokkaana odotan, mitä illan kisa tuo tullessaan. Välieräsääntö on minun kannaltani nyt hyvä juttu. Olin pitkään tilastoissa sellaisella paikalla, että olin ensimmäisenä jäämässä ulos suorasta pääsystä välieriin, mutta nyt pääsin sisälle. Muuten olisin joutunut juoksemaan aamulla alkuerissä, ja niissä olisi pitänyt vetää täysillä, Illukka kertoi Suomen joukkueen mediatilaisuudessa keskiviikkona.
– Kakkonen kulkee minulla paremmin kuin 100 metriä, jossa monen osa-alueen pitää onnistua. Ihanne on, jos seuraavalla radalla on edessäni hyvä kaveri, jonka peesiin pääsen, ja suoralla sitten kaikki peliin. Olen yleensä passaillut vauhtia kaarteessa, mutta silläkin tavalla on kulkenut ensimmäinen satanen 10,5:een.
Illukka totesi, että huonommalla matkallaan satasella hän oli lopulta yllättävän lähellä finaalipaikkaa. Jos taso säilyy samana kakkosella, niin finaalipaikka on otettavissa.
– En usko, että finaaliin vaaditaan SE-tulosta (Illukan 20,43).
Naisten keihäänheiton karsinta kilpaillaan perjantaina päivällä. Karsintaraja finaaliin on 61,00. Neljä vuotta sitten Münchenissä loppukilpailuun riitti tulos 57,40 ja Roomassa kaksi vuotta sitten 57,71.
Keihäsnaisilla lisämetrit haussa
Suomen naiskeihäänheittäjillä on sama tilanne kuin monella muullakin suomalaisurheilijalla: Kuntoa tuntuu olevan parempiinkin suorituksiin, mutta huipputulokset ovat jääneet vielä pimentoon.
Emilia Karell heitti kesäkuussa Puolassa ennätyksensä 58,59 ja voitti Jyväskylässä Kalevan kisoissa mestaruuden. Kesän mittaan hän on kuitenkin odotellut samanlaista hyvää tuntumaa heittämiseen, mitä hänellä oli hyvin menneellä viime kaudella.
– Kivasti on mennyt Kalevan kisojen jälkeen. Huippuheittoa ei ole vielä tullut, odotan että se tulisi nyt. Kolme heittotreeniä olen tehnyt Kalevan kisojen jälkeen. Niissä on tullut kesän pisimpiä heittoja, mutta keväällä Portugalissa olivat vielä pidempiä, Karell kertoi heittovireestään.
Mitkä ovat avaintekijät pitkiin kaariin?
– Juoksun pitää kulkea rennosti vauhdinotossa, ja vedossa pitäisi olla rauhallisuutta. Tiedän olevani hyvässä kunnossa, voi mennä pitkällekin.
Jatta-Mari Jääskeläisen kauden paras on 56,84.
– Tasainen kesä on ollut, mutta tarvitaan pituutta lisää heittoihin. Pari metriä voisi tulla lisää kauden parhaaseen, Jääskeläinen toivoo.
Hänellä onnistunut heitto tarvitsee vauhtijuoksun sujumisen. Liian alas painuva heittokäsi pitäisi saada pysymään vedossa paremmin ylhäällä.
– Kun kaikki palaset loksahtavat yhteen, niin se on suurin tekijä. Silloin pitäisi lentää hyvin.
Rebecca Nelimarkan kauden paras ja ennätys 58,33 syntyi keväällä. Kesällä tuli selkäongelmia, mutta nyt niiden syy on selvillä, ja tilanne heittämiseen on parempi.
– Selkävaivojen takia olen joutunut soveltamaan valmistautumistani tänne. Kuinka selkä oireilee, sen näkee vasta kisapäivänä. Mahdollisuudet hyviin heittoihin pitäisi olla.
Riku Illukka ja Juho Alasaari.
Alasaari odottaa samanlaista jysäystä kuin Espoon nuorten kisoissa kolme vuotta sitten
Seiväskarsinta kilpaillaan perjantaina päivällä, ja karsintaraja finaaliin on 580.
– Arvioni on, että 560 puhtaalla pöytäkirjalla riittää, tai sitten 570:n ylitys, Juho Alasaari toteaa aikaisempiin kisoihin verraten.
Hänelle on tullut kesän mittaan useampiakin hyviä kisoja.
– Urani parasta tekemistä, paras keskiarvo on syntynyt tänä kautena. Kun voitin Espoossa kolme vuotta sitten nuorten Euroopan mestaruuden tuloksella 571, ennen kisoja paras tulokseni oli 555. Nyt odottelen samanlaista jysäystä, pian 23 vuotta täyttävä hyppääjä kertoo.
Tältä kesältä kolme parasta tulosta ovat 567, 566 ja 560. Nopeus ja vauhti ovat parantuneet tällä kaudella.
– On ollut ehjä kausi takana ja tekeminen nousujohteista.
Alasaari katseli jo naisten karsintakilpailua, jossa tuulet vaikuttivat ainakin jonkin verran hyppääjiin.
– Tuulet aina jännittävät, mutta kaikille on sama sää. Oma peliliike on odottaa suotuisaa tuulirakoa niin pitkään kuin aikaa on. Ja kun tulee hyvä rako, niin sitten mennään.
Viestinaiset tähtäävät korkealle
Suomen naisten 4×400 metrin viestinelikko pääsee testaamaan vauhtiaan alkuerissä perjantaina päivällä. Ikävä takaisku tuli kuitenkin jo ennen kisaviikkoa, kun terävin kärki Mette Baas joutui jäämään EM-matkalta pois viimeistelytreenissä sattuneen loukkaantumisen takia.
Nyt joukkueessa juoksevat Heidi Salminen, Hilla Uusimäki, Aino Pulkkinen ja Veera Mattila. Juoksujärjestystä ei olla vielä päätetty, mutta siihen valmentaja Petra Stenmanilla on selvä suunnitelma.
– Olemme pitäneet viestiprojektia yllä jo melkein 10 vuotta. 10 sekuntia olemme kehittyneet. Mutta myös taso Euroopassa on kehittynyt, Stenman kertoo.
Valmentaja kutsuu joukkuettaan pienen maan joukkueeksi, jossa juoksijat joudutaan kasaamaan eri lajeista, kun puhtaita 400 metrin juoksijoita ei ole riittävästi. Nyt mukana on Mattila 800 metrin juoksijana, Pulkkinen enemmän 200 metrin juoksijana ja kaksi aituria.
Kaksi vuotta sitten Roomassa Suomi oli ajallaan 3.26,51 alkuerien 10:nneksi nopein, kun finaaliin pääsi sekuntia kovemmilla ajoilla.
– Silloin joukkueemme teoreettinen aika ennakkoon oli 3.27. Se osoittaa, että viestissä voidaan venyä, ja juoksijat pystyvät parempiin aikoihin kuin telineistä juosten lentävät lähdötkin huomioiden.
– Nyt vaaditaan Suomen ennätys, että finaalipaikka aukeaa, Stenman toteaa realistisesti.
SE-lukemat ovat 3.25,70, jolla Suomi oli hopealla vuoden 1974 EM-kisoissa Roomassa.
Petra Stenman on pitänyt huolta viestiprojekteista.
Näin syntyy juoksujärjestys
Eri osuuksien juoksijoille Stenmanilla on selkeä kaava.
– Ensimmäiselle osuudelle haetaan aina hyvää telineistä aloittajaa. Toiselle osuudelle, jossa juostaan alkumatka vielä omia ratoja, tarvitaan hyvä 200 metrin kaarrejuoksija. Kolmannella osuudella on hyvä olla roikkuja, peesaaja, jolla on hyvä kyky juosta muiden perässä, Petra Stenman valottaa lajin hienouksia.
– Ankkuri on sitten oma tapaus, aina se ei ole joukkueen vahvin juoksija.
Juoksujärjestys kannattaa valmentajan mielestä usein koota myös siten, että lähdetään vahva pää edellä. Silloin vaihtoja päästään tekemään sisemmillä radoilla ja vähennetään sählinkien riskejä.
Veera Mattila oli vahvasti tyrkyllä kisoihin myös 800 metrille.
– Hyvällä mielellä lähden viestiinkin. Rakastan viestijuoksua, se sytyttää aina, Mattila kertoo.
400 metrin aitojen alku- ja välierissä esiintynyt Heidi Salminen on viestien tunnelmasta samaa mieltä.
Hilla Uusimäellä oli pitkissä aidoissa kova välieräjuoksu.
– Se oli kova startti. Mutta myös pettymys, ja hyvä että saan heti uuden mahdollisuuden. Tähän väliin tuli pari lepopäivää, niin ehdin palautua.
Uusimäki ei ole juossut juurikaan viestejä, sillä kunnossa ollessaan hän on joutunut keskittymään pitkiin aitoihin, jolloin aikataulut ovat estäneet viestiin osallistumisen.
Aino Pulkkinen on innoissaan pääsystä viestijoukkueeseen, vaikka päämatka on ollut 200 metrillä.
– Rakastan nelkun viestejä. Suoriudun yleensä paremmin viesteissä kuin yksilömatkalla.
