Pitkästä aikaa voin rehellisesti todeta, että myötätuulessa. Varsinkin telineistä lähtö keväällä oli kerrassaan loistava. Ennätyksiä sekä henkilökohtaisia että suomenennätystasolla tuli mukavalla sykkeellä. Yleisurheilu oli koronakuristuksessa olevassa Suomessa poikkeuksellisen hyvin esillä. Kesän aikana Urheiluliitto kykeni yhdessä kisajärjestäjien ja kumppaneidensa kanssa järjestämään laadukkaita kisoja, vaikka muu kansainvälinen yleisurheilumaailma nukkui ruususen unta. Hattu päästä. Jämerästi ja ammattimaisesti toimittu.
Myös urheilijat hoitivat oman osuutensa hienosti. Kuka osasi ennustaa ennen kautta oikein esimerkiksi moukariheittomme tason niin naisten kuin miestenkin osalta? En minä ainakaan.
Naisten korkeushypyn kilpailut olivat mukavaa seurattavaa, kun kilpailun voittaja ei ollut mitenkään selvä ennen kisaa. Entäpä miesten pikajuoksut? Vuosikausiin parasta menoa ja jälleen, vaikka kuinka leikin asiantuntijaa, voittajat vaihtelivat kisasta toiseen. Hienoa. Positiivisia lajeja ja kehittymisiä oli, vaikka kuinka paljon. On turha lähteä käymään tässä kaikkea läpi sillä pessimistit löytävät kyllä kaiken hyvän keskeltäkin varmasti arvosteltavaa. Jep, jep. Lasse Viren ei juokse enää, mutta meillä on mm. Topi Raitasen ja Sara Kuiviston kaltaisia lahjakkuuksia. Annetaan penkkiurheilumme ilon virrata heidän kauttaan.
Kun oikein päätäni raavin, tikkujen lisäksi, mieleeni tulee muistikuvia kesistä, joissa lämpötilaerot vaihtelivat suuresti. Kulunut kesä ei ole ollut varmasti urheilijoillemme helpoin mahdollinen. Kylmä heinäkuu ei helpottanut keskittymistä Kalevan Kisoihin, joista muodostui monelle urheilijalle kauden tärkein kilpailu. Myöskään arvokilpailuiden siirtyminen vuodella eteenpäin ei helpottanut tuloskunnon esille saamista. Yleisurheilussa suunnitelma ja tavoite maadoittavat motivaation. Epävarmuus esimerkiksi tulevista kisoista voi laskea harjoittelutasoa muutamalla prosentilla, mikä maalaa mustan valkoiseksi kilpaurheilussa. Tästäkin näkökulmasta tänä poikkeuksellisena vuonna suomalaiset yleisurheilijat ovat pärjänneet hienosti.
Mitä kevään poikkeusolojen harjoittelussa oikein tapahtui?
Tänä kesänä moni urheilija kokeili uusia harjoitteita. Toivottavasti hyvät kokemukset saadaan jaettua laajasti urheilijoiden käyttöön ja mahdolliset harjoitteluinnovaatiot tuottavat entistä parempia tuloksia 2021. Henkilökohtaisesti olen jäänyt kuitenkin miettimään, mitä kevään poikkeusolojen harjoittelussa oikein tapahtui? Kaiken järjen mukaan kilpailukaudesta 2020 olisi pitänyt tulla leiritysten puutteesta jonkin sortin pannukakku. Toisin kävi ja olisi mielenkiintoista tutkia, miksi tuloskehitys oli niin hyvää monen urheilijan osalta?
Ruotsi-ottelussa tuli turpaan sekä naisille että miehille, mutta tiukkojen taisteluiden siivittämänä ottelu oli miellyttävää seurattavaa. Vesittääkö tappiollinen Ruotsi-ottelu positiivisen yleisurheilukesän? Jos olisin palkkaa nauttiva yleisurheiluanalyytikko, olisi minun löydettävä kirjoituksiini kaupallisesti myyvä otsikko, mutta onneksi en ole. Tulosurheilu on pirun kovaa hommaa, jossa pienet asiat ratkaisevat niin paljon, ettei sitä tahdo kilpailuja televisiosta seuraamalla ymmärtää. Voinko siis katsoa kauteen 2021 positiivisin silmin? Kyllä. Minulle lasi on aina puoleksi täynnä, jolloin meillä on mielestäni tarpeellinen määrä potentiaalisia menestyjiä tulevana arvokisavuonna.
Terveyttä urheilijoille, näkemyksellisyyttä valmentajille ja voimaa organisaatiolle.
Petri Keskitalo
Kirjoittaja on entinen huipputason kymmenottelija, ja nykyisen Jatke Oy:n viestintä -ja markkinointijohtaja.