Mika Purolan ja Petteri Jousteen mentorisuhde toimii molempiin suuntiin

Yhteinen patikkaretki harjoitusleirıllä Kanarialla loi pohjan valmentajien Mika Purolan ja Petteri Jousteen mentorisuhteelle. Purola on viime kesästä lähtien hyödyntänyt kokeneen ammattilaiskollegansa mentorointitukea Samuel, Eeli ja Sointu Purolan valmennuksessa.

– Siinä patikoidessa juteltiin paljon muustakin kuin urheilusta. Tutustuin Petterin persoonaan, ja samalla minulle vahvistui käsitys, että hän voisi olla oikea henkilö mentoriksi, Purola muistelee.

Purola kuuli tuolloin, että Suomen Urheiluliitossa on käynnistymässä mentoriohjelma, mutta hänen omissa ajatuksissaan mentorin hankkiminen oli kytenyt jo siitä pitäen, kun hän alkoi ohjata ja valmentaa poikiaan.

– Lueskelin silloin ulkomaisista valmentajista. Heillä oli usein tukenaan joku kollega, jonka kanssa voi jakaa kokemuksia, ettei tulisi käytyä läpi samoja sudenkuoppia. Mietin, että itsellänikin olisi hyvä olla joku kokeneempi valmentaja, jonka kanssa voisi puhua asioista luottamuksella, ja joka ei olisi oman edun tavoittelija, Purola muistelee.

Jousteen kanssa Purolan toive on toteutunut.

– Kokeneempana valmentajana Petteri on minulle henkinen selkänoja, jonka kanssa pystyn jakamaan myös negatiivisia kokemuksia. Saan häneltä myös faktuaalista valmennustietoa. Sitä Petterillä on ihan hirveästi, samoin kuin kokemuksia erilaisista urheilijoista ja tilanteista, ja kuinka niistä on päästy yli, Purola kertoo.

– Yhteistyö on hyvin rentoa. Meillä ei ole kaavaa, miten toimitaan. Soitellaan ja vaihdetaan kuulumisia, ja kerron miten treenit ovat menneet. Minä soittelen, vaikkei olisi mitään erityistä, koska haluan Petterin pysyvän ajan tasalla. Ei se niin voi mennä, että soitetaan vasta, kun asiat on persuuksillaan, Purola sanoo.

– En näe, että ehdottomien mielipiteiden laukomisella olisi paljon vaikutusta, Petteri Jouste toteaa mentorin roolista.

Jouste: Keskusteluista ei koskaan huudella muualle

Mentorina Jouste vetää tiukan rajan siihen, että valmennuksesta päättää ja vastaa Purola.

– Olen ollut tarkka siitä, että Mika on Samuel Purolan valmentaja. Me keskustellaan, mutta minä olen yksi tiedonlähde niiden joukossa, jonka pohjalta Mika tekee johtopäätöksiä, Jouste sanoo.

– Enimmäkseen me keskustelemme siitä, mikä Mikaa on askarruttanut tai mitä hän on pohtinut. Aika moneen asiaan voin sanoa, että tuollaiseen olen törmännyt. Kerron sitten, miten olen siihen reagoinut ja kuinka siinä kävi. Kaikki ne ratkaisut eivät sovi Samuelille, mutta fiksuna ihmisenä Mika osaa katsoa, mitkä asiat toimivat Samuelille ja mitkä eivät.

Purola korostaa, että mentoroinnin tukijalat ovat ehdoton luottamus ja, että mentori on persoona, jonka kanssa avoin keskustelu on luontevaa.

– Petteri on mahtava persoona, ystävällinen, empaattinen ja taitava antamaan minulle tilaa tehdä omat päätökseni ja kannustamaan niissä.  Jos on joku mennyt vikaan, niin vastuu on aina minulla, eikä kenellekään muulla, Purola muistuttaa.

Jouste korostaa, että mentorointi on aina vuorovaikutusta, mutta työtapa riippuu yksilöistä.

– Jotkut tykkäävät räiskyvästä keskustelusta, toiset rauhallisemmasta. Itse koen, että mentorointiin ei saa liittyä uhkaa tai painostusta enkä näe, että ehdottomien mielipiteiden laukomisella olisi paljon vaikutusta. Keskusteluista ei myöskään koskaan huudella muualle, Jouste sanoo.

– Jukka Härkönen sanoi minulle heti alkuaikoina, että soita sille ja sille ja kysy, mitä he ovat tehneet. Se jäi tekemättä, koska kynnys soittaa tuntemattomalle ihmisille oli liian korkea, Mika Purola muistelee. Kuva: Timo Heikkala

Yhteydenottoa mentoriehdokkaaseen ei kannata ujostella

Purola suosittelee virkaveljiään hakemaan toimivaa mentorointisuhdetta, mutta tietää kokemuksesta, että kynnys ensimmäisen yhteydenoton tekemiseen nimekkään valmentajan tai urheilijan kanssa on usein korkea.

– Olen itse ollut paljon tekemissä myös Jukka Härkösen kanssa, jolla on käsittämätön määrä tietoa ja taitoa. Hän sanoi minulle heti alkuaikoina, että soita sille ja sille ja kysy, mitä he ovat tehneet. Se jäi tekemättä, koska kynnys soittaa tuntemattomalle ihmisille oli liian korkea. Peten tunsin leiriltä ja häneltä uskalsin kysyä, Purola muistelee.

SUL:n mentoriohjelmaa vetävä Jarmo Mäkelä muistuttaa, että hän on tarvittaessa apuna joko toimittamaan kontaktitietoja tai järjestämään tapaamisia, jossa voi hakea tuntumaa, löytyykö yhteistyölle edellytyksiä.

– Virka-apua näissä asioissa saa myös SUL:n vastuuvalmentajilta. Olen myös kannustanut potentiaalisia mentoreita olemaan itsekin rohkeasti yhteydessä heille kiinnostaviin urheilija-valmentajapareihin, Mäkelä sanoo.

Koko mentoriohjelmassa mukana olevien lista löytyy oheisesta Mentoreiksi tarjolla 29 kokenutta huippuosaaja -jutusta

Petteri Jouste muistuttaa, että mentorointi toimii aina kahteen suuntaan. Mika Purolan mentorina toimiminen ja sitä kautta Samuel Purolan tapaisen lahjakkaan pikajuoksijan harjoittelun seuraaminen tuo hänelle arvokasta tietoa. Kuva: Anssi Mäkinen.

Jousteen mentorina pohjoismainen kollega-verkosto

Purolalle Jousteen mentorointi tuo tietoa ja tukea ratkaisujen tueksi, mutta järjestelmä toimii kahteen suuntaan.

– Olen sitä yrittänyt Mikalle sanoa, kuinka paljon minä tästä saan. Samuelin tapaisia lahjakkuuksia on hirveän vähän, ja heidän valmentaminen on aina vähän spesiaaliasia verrattuna niin sanottuun keskivertoon. Minä saan tätä kautta paljon tietoa omaan kokemuspankkiin, miten tuollainen lahjakkuus eri asioihin reagoi, Jouste sanoo.

Jousteella on menossa 31. vuosi pikajuoksun ammattivalmentajana. Tuona aikana hän on nähnyt läheltä kaikki lajin kotimaisen huiput, tutustunut heidän harjoitteluunsa ja valmentanut itse osaa heistä. Tietoa ja kokemusta on karttunut, mutta omat ”mentorit” Jousteellakin on matkan varrella ollut, ja on edelleen. Nykyisin hän sparraa ja kerää tietoa vuosien mittaan syntyneen valmentajaverkoston avulla.

– Uran alkuvaiheessa Esa Peltola oli minulle iso apu. Omien yliopisto-opintojen jälkeen oli paljon tietoa, mutta pää oli siitä sekaisin. Esa auttoi minua hahmottamaan kokonaisuuden ja sen, mikä on merkittävää. Hän sai myös minut ja Sisko Hanhijoen aikanaan yhteen. Opiskeluaikoina myös Antti Mero oli minulle tärkeä vaikuttaja, Jouste muistelee.

– Nyttemmin olen ollut yhteydessä ruotsalaisten Håkan Anderssonin ja Bengt-Erik ”Benke” Blomkvistin sekä norjalaisen Leif Olav Alnesin kanssa. En hirveän tiiviisti, mutta vähintään vuosittain, Jouste sanoo.

Blomkvist muistetaan Jenny ja Susan Kallurin valmentajana, joka toimi myös Walesissa valmentaen mm. David Greeneä. Andersson valmentaa Sundsvallissa ja käy testaajan roolissa Växjön harjoituskeskuksessa, Alnes on mm. Karsten Warholmin valmentaja.

– Tutustuin Alnesiin, kun hän tuli Suomeen 1993. Hän tiesi Antti Mero pikajuoksututkimuksesta ja tuli hakemaan tietoa, kun oli itse tekemässä väitöskirjaa. Hän oli silloin meillä yötä, ja kertoi, että hänellä on Geir Moen-niminen juoksija, josta en ollut kuullut, mutta seuraavana vuonna sitten kuultiin, Jouste viittaa Moenin 200 metrin Euroopan mestaruuteen ja 100 metrin EM-hopeaan.

Valmennustieto vaatii päivittämistä koko ajan

Jousteen mukaan yhteydenpito ulkomaisten kollegoiden kanssa harjoitusleireillä ja muutenkin on ollut hänelle tärkeä tiedonhankintatapa.

– Leireillä pääsee seuraamaan tiiviimmin, mitä muiden maiden urheilijat tekevät. Se on eri asia kuin vain harjoitusohjelmien lukeminen. On myös tärkeää kuulla, millä tavalla valmentajat ajattelevat, ja millainen filosofia siellä on taustalla, Jouste sanoo.

– Monet ajatukset, joita kuulee, ovat tuttuja, mutta joku toinen sanoo sen eri sanoilla ja siitä voi joskus aueta erilainen näkökulma.  Valmennustieto vaatii päivittämistä koko ajan, koska maailmaa muuttuu, ja niin se on kuten urheilupsykologi Juri Hanin joskus sanoi, että jos joku on käynyt Amerikassa, kannattaa kysyä siltä, jos on sinne menossa.