Seiväshyppääjä Elina Lampela aloittaa kesän kilpailukauden Saksasta ensi viikolla, vaikka sanoo, ettei tunne olevansa vielä täysin valmis kilpailemaan.
– Vaikean hallikauden jälkeen toivoisin, että pääsisin palaamaan sinne omalle tasolle ja pystyisin tekemään sellaisia hyviä kisahyppyjä, Lampela kertoo.
Odotukset ovat tietysti korkealla, mutta kauden avauskilpailut ovat aina oma haasteensa.
– Toki yritän olla armollinen itselleni, ettei tarvitse heti ensimmäisessä kisassa tehdä ennätyksiä.
Lampelan hallikausi oli todella haastava. Hän sairasteli ja pääsi hyppäämään vain yhden kilpailun, josta ei tullut kunnon tulosta.
– Varmaan joku virustauti oli päällä lievillä oireilla, mutta sitten tuli kunnolla joku tauti päälle ja piti levätä treeneistä.
Lampela on pystynyt harjoittelemaan normaalisti maaliskuusta lähtien. Hänen vahva painopisteensä harjoittelussa on ollut jo pitkään nopeuden kehittäminen.
– Suomessa olen aika nopea, mutta kansainvälisesti sellaista keskitasoa, luonnehtii hyppääjä itse.
Tämän kevään harjoittelussa, hän on erityisesti tyytyväinen omiin hyppytreeneihinsä.
– Olen saanut paljon teknisesti hyviä hyppyjä kahdellatoista askeleella. Eilen otin ekat hypyt syyskuun jälkeen täydellä vauhdilla treeneissä ja se merkki löytyi aika kivasti.
PNG on yksi Lampelan suosikkikilpailuista
Alkukauden tärkein kilpailu on Turun Paavo Nurmi Games 3. kesäkuuta. Lampela kehuu vuolaasti Turun hyppypaikkaa.
– Se on kiva, kun hyppypaikka on siinä yleisön lähellä. Siellä on aina paljon porukkaa ja hyvä fiilis. Myös hyppypaikka on hyvä ja rata on nopea.
Lampela pitää siitä, että yleisö on suoralla eikä kaarteessa.
– Se on ehdottomasti yksi minun lempparikisoja Suomessa, Lampela kertoo ja sanoo että kovatasoinen kilpailu sytyttää aina eri tavalla.
EM-kilpailut iso tähtäin jo viime vuodesta lähtien
Vuoden 2024 EM-kilpailuissa Lampela hyppäsi neljänneksi ja oli mukana saman vuoden olympiafinaalissa Pariisissa.
Myös viime vuosi oli tuloksellisesti Lampelalle suotuisa. Hän paransi halliennätystään peräti 15 senttiä lukemiin 470. Huipennuksena oli neljäs sija EM-halleissa Hollannin Abeldoornissa. Tulos oli sama kuin kisan pronssinaisella, mutta Lampelalla oli harmittavasti yksi pudotus enemmän kuin Ranskan Marie-Julie Bonnilla.
Kesäkauden MM-kisoissa Tokiossa 2025 oli haasteita ja Lampela jäi karsintaan tuloksella 445. Mutta tämän kauden päätavoite on Birminghamin EM-kisoissa elokuussa.
– Kyllä se on ollut jo viime vuodesta lähtien iso tähtäin ja olen päivittäin miettinyt sitä.
Seiväshyppääjä on kuitenkin tyytyväinen että EM-kisat eivät ole vielä ihan ovella.
– Tietysti innolla odotan, mutta onneksi sinne on yli pari kuukautta aikaa, niin ehtii kilpailla ja rakentaa sinne kuntoa.
Mielikuvaharjoitteet vahvana tukena
Lampela opiskelee molekyylibiologiaa Helsingin yliopistossa. Hän on luonnontieteiden kandidaatti.
– Tällä hetkellä opiskelut ovat tauolla. Muutamia avoimen yliopiston kursseja olen tehnyt.
Lampela kuuluu siihen harvalukuiseen urheilijajoukkoon joka ei ole tänä keväänä käynyt ulkomaan leirillä. Hän on harjoitellut pääkaupunkiseudulla valmentajansa Rauli Pudaksen johdolla, lähinnä Kemeleonten-hallissa Espoon Leppävaarassa.
Hyppäämisensä tueksi Lampela tekee säännöllisesti myös mielikuvaharjoitteita.
– Kisakaudella enemmän miettii sitä kisatilannetta ja käy läpi kisaa, seipäiden vaihtoa, korkeuksia ja jopa kisapaikkaa. Treenikaudella käyn enemmän sitä teknistä puolta läpi, valottaa Lampela harjoitteitaan.
Hän tekee myös meditaatioita, mutta kyse ei ole mistään mielen tyhjentämistekniikasta.
– Se on enemmän sellaista hermoston rauhoittamista.
Lampelan meditaatiot ovat ohjattuja.
– Ne keskittyvät enemmän esimerkiksi hengitykseen. Teen yleensä meditaatioharjoituksia arkena treenin jälkeen, että saa kierrokset pois kropasta. Se on sellaista arkirutiinia, hän kertoo.
”Mitäs minä täällä teen?”
Elina Lampela on viime vuosina noussut Euroopan huippuhyppääjien kovaan joukkoon. Yksi tärkeä tekijä saavutuksen takana on runsas kansainvälinen kilpaileminen.
– Kun pääsin Tokion olympialaisiin ja näin siellä ensimmäisiä kertoja näitä huippuja, niin oli vähän sellainen epätodellinen olo, että mitäs minä nyt täällä teen, kertoo Lampela.
Kisojen kiertäminen sekä menestys ovat kuitenkin auttaneet häntä tuntemaan kuuluvansa kovien hyppääjien joukkoon.
– Kun on päässyt enemmän kiertämään kisoja ja tutustumaan, niin on nähnyt sen, että hekin ovat vain ihmisiä.
Kaksi Suomen tämän hetken parasta seiväshyppääjää, Elina Lampela ja Wilma Heltelä, ovat samaa vuosikertaa. Naiset ovat kilpailleet keskenään nuoresta lähtien.
Kuinka paljon se motivoi että Suomessa on hyppääjä, joka koko ajan haastaa?
– Kyllä se tietysti vie lajia eteenpäin Suomessa, että on kova kilpailu. Ei tavallaan voi tyytyä 460 tasoon, on pakko hypätä enemmän, että pärjää täällä.
Kun Lampela kävi Turussa Paavo Nurmi Gamesin tiedotustilaisuudessa, sen jälkeen hänellä oli jo kiire harjoituksiin. Samalla hänelle tarjoutui oiva tilaisuus treenata seiväsvalmentaja Jarno Koivusen valvovien silmien alla. Seiväshyppypiireissä yleensä autetaan toisiaan pyyteettömästi.
– Jarno on tuntenut minut nuoruusvuosista asti, on kiva vaihtaa ajatuksia ja kuulumisia hänen kanssaan, k Lampela sanoi ennen kuin lähti harjoituksiin.
Petri Hänninen
