Jos viime kesä oli iskun paikka, nyt olisi jopa parempi, keihäänheittäjä Jami Kinnunen sanoo. Hän viittaa läpimurtoon lajinsa kotimaiseen kärkikaartiin.
Kinnusen viime kesän todellinen heittokunto jäi katsomatta, kun alle 23-vuotiaiden EM-karsinnassa Bydgoszczissa iskenyt nivusvaiva pilasi kilpailukauden. Nivusesta löytyi repeämä pitkästä lähentäjälihaksesta.
– Pettymyksen sulattelussa meni oma aikansa, mutta sitten sitä jatkoi harjoittelua, eikä sen jälkeen ole ollut valittamista, Kinnunen sanoo.
Kesän korvalla ennen kevään ulkomaan leiriä, Kinnunen on mainiossa kunnossa. Talven harjoittelussa ei ole tullut takapakkeja.
– Isoin muutos viime vuoteen on parantunut ylävartalon fysiikka. Se on tiedetty, että minulla kohtuullisen hyvät jalat. Nyt on haettu ylävartaloon voimia, etten nojautuisi heitossa liikaa jalkoihin, vaan pystyisin myös runttaamaan ylävartalolla, Kinnunen sanoo.
Voimien kasvu on näkynyt punttisalissa. Penkkipunnerruksessa ennätys on noussut 140 kilon hujakoille. Lisäpainojen kanssa tehtävässä leuanvedossakin Kinnunen on edennyt pitkin askelin.
– Perusvoimien ohella myös lajivoimat ovat kasvaneet. Se näkyy heitossa, joka on tasapainoisempaa, eikä tukeudu niin paljon jalkoihin, Kinnunen arvioi.
– Esimerkiksi kahden kilon kuulaa pystyn nyt tinttaamaan normaaliin heittotyyliin. Pystyn myös käskyttämään keihästä yläkropalla, jos sattuisi, ettei ole ihan niin hyvä päivä heittämisen suhteen.
,
”Kinnusten lantio” pidettävä auki
Heittäminenkin on talven mittaan luistanut aiempaa paremmin.
– Heittoharjoittelun suhteen on ollut sikäli harvinainen tilanne, ettei ole ollut sitä rajoittavia tekijöitä. Olen päässyt heittämään kahdesti viikkoon määrällisesti kovia harjoituksia joulukuusta lähtien. Viime vuosina on heitetty kovaa maksimissaan kerran viikossa.
Aiempaa enemmän ja intensiivisemmin Kinnunen on paneutunut myös huoltavaan harjoitteluun.
– Huoltavan ja palauttavan harjoittelun merkitys on kasvanut huomattavasti. Hieronnassa käynti ei ollut aiemmin niin säännöllistä kuin nyt. Olen käynyt myös fysioterapeutilla 2-3 viikon välein.
Erityishuomiota on kiinnitetty nivusen seutuun.
– Minulla on tämä ”Kinnusten lantio”, eli sama juttu kuin isällä (Kimmo) ja papalla (Jorma), että lantio on luonnostaan jäykkä. Siksi lantion ympäristön lihakset on pidettävä hyvin auki, Kinnunen sanoo.
Talven harjoittelun tuloksia Kinnunen terävöittää kahden viikon leirillä Portugalissa. Sen jälkeen on aika katsoa, siirtyykö kolmannen polven keihäsmies 80 metrin rikkojien kerhoon.
Tuo samainen 80 metriä on myös elokuisen Berliinin EM-kisojen tulosraja. Kinnusen ennätys on nyt 78,12.
– En ole miettinyt tuloksia yhtään. Tavoitteena on päästä näyttämään omaa parastaan. Harjoittelussa jokainen osa-alue on mennyt eteenpäin ja henkisellä puolella on tapahtunut todella isoa kasvamista, Kinnunen sanoo ja viittaa viime kesän pettymykseen.
– Vaikka kukaan ei haluaisi pettymyksiä, ne kasvattavat kaikkein eniten, heittäjä tietää.
Saksalaiset eivät huoleta
Nuorten heittäjien nousua haastamaan Tero Pitkämäkeä ja lajin muita kokeneita kotimaisia kärkinimiä on odotettu jo hyvä tovi. Miltä tilanne nyt näyttää?
– Monilla on ollut liikaa kaikennäköisiä vaivoja, mutta jos kaikki menee hyvin ilman takapakkeja, minä uskon, että Tokion olympialaisiin mennessä joku meistä on noussut taistelemaan menestyksestä, Kinnunen sanoo.
Saksalaisten parin viime kauden ylivalta ei nuorta heittäjää lannista.
– Ne tykittävät nyt takalaittomia, mutta ei meidän kannata ruveta miettimään mitä ne tekevät. Meidän jokaisen pitäisi vain keskittyä omaan tekemiseen ja painaa menemään. Ei siellä näiden nykyisten saksalaisnimien takana ole isoa juniorikaartia kasvamassa, Kinnunen sanoo.
– Suomessa on hyvä ja pitkä historia keihäänheitossa. En näe miksi me emme voisi menestyä myös tulevaisuudessa.