Suomen Urheiluliiton entisistä puheenjohtajista Carl-Olaf Homén viettää tänään (24.3.) 90:ttä syntymäpäiväänsä. Homén lenkkeilee päivittäin Helsingin Kruunuhaassa ja tervehtii lämpimästi kaikkia urheilutyöhön osallistuvia kansalaisia. Suomen Urheiluliitto onnittelee kunniapuheenjohtajaansa.
Homénin muistikuvat ulottuvat raskaaseen sota-aikaan, kuten Ruotsin Norrköpingissä 1944–1945 viettämäänsä sotalapsivuoteen. Urheilu sävytti vahvasti helsinkiläispojan lapsuutta ja nuoruutta. Oma kasvattajaseura Helsingfors IFK vei hänet ensin talviajoiksi käsipallo- ja kesäisin jalkapallokentille. Juoksemista korostavat joukkuelajit sekä moninainen muu liikkuminen nostivat nuoren miehen kuntoa, ja teinivuosista mieluisimmaksi urheilupaikaksi tuli juoksurata.
Omaa urheilu-uraansa Homén kuvaa vaatimattomaan tapaansa kertoen menestyneensä jotenkuten nuorten sarjoissa sekä valtakunnan akateemisissa mestaruuskilpailuissa. Tilastopajan tietokanta kertoo hänen noteeranneen 1950-luvun loppuvuosina kansallisesti kunnioitettavan ennätyssarjan: 800 metrillä 1.57,0, 1500 metrillä 3.55,6 ja 5000 metrillä 14.57,4. Nuorten SM-maastoissa 1956 Homénin sijoittui neljänneksi ja kaksi vuotta myöhemmin Kouvolan Kalevan kisojen vitosella kahdeksanneksi.
– Pääkaupunkiseudulla lapsiurheilukin oli heti sotien jälkeen varsin hyvin organisoitua. Omassa seurassani HIFK:ssa pelasin innolla talvisin käsipalloa ja kesäisin jalkapalloa. Valtaosa vapaa-ajasta kului muutoinkin omaehtoisesti urheillen tai kavereiden kanssa ulkona aikaa viettäen, Homén kertoo.
Helsingin olympiakisat 1952 Homén muistaa kovana juttuna, vaikka suomalaiset eivät yleisurheilussa aivan odotusten mukaan menestyneet.
– Istuin stadionilla aamusta iltaan katsomassa maailman parhaita urheilijoita. Omakin mielenkiintoni alkoi enenevästi siirtyä juoksulajeihin, Homén muistelee lapsuutensa ja nuoruutensa urheilua.
Oppikoululaisen toimiminen koulunsa Nya Svenska Läroverketin (Lärkan) urheilukerhon sihteerinä ja puheenjohtajana sekä vaihto-opiskeluvuosi Yhdysvaltojen Delawaren yliopistossa Newarkissa 1959–1960 viitoittivat omilta osin Homénin myöhempien vuosikymmenten laaja-alaista urheilujohtajuutta.
Stafettkarnevalen Amerikan tuliaisena
Delawaren vuotenaan Homénilla oli tilaisuus osallistua Philadelphiassa Pennsylvanian yliopiston järjestämään Penn Relays -viestijuoksukarnevaaliin. Kokemus oli voimakas ja se versoi 1961 käynnistyneen Suomen ruotsinkielisten koulujen viestikarnevaaliperinteen.
Stafettkarnevalenista tuli Homénille sydämen asia. Nuori juristi brändäsi tapahtumaa alusta alkaen Yhdysvalloissa kokemansa mukaisesti. Ammattimaiseksi rakentuneen suurtapahtuman rahoituspohjaa Homén on kartuttanut lahjoittamalla kaikkien tasavuosikymmenjuhliensa tuotot Skolornas Stafettkarneval -säätiölle. 1999 ”stafettkarnevalspappan” promovoitiin Åbo Akademin kasvatustieteen kunniatohtoriksi.
– Pennsylvaniassa kokemani mukaisesti nuorison juoksutapahtumassa tulee viihdyttävien oheisohjelmien lisäksi olla läsnä urheilun ilo, kaikkien osallistuminen juoksijana tai kannustajana, vaihteleva kilpailuohjelma ja täydellisiksi hiotut järjestelyt, Homén kertoo.
Stafettkarnevalenin nykyformaatti pitää sisällään kolmattakymmentä erillistä viestikilpailua ja reilusti toista tuhatta juoksusuoritusta. Lisäksi liikuntavammaisten oppilaiden osallistuminen, huutosakkikilpailu sekä kannustusvärssy- ja maskottikilpailut ovat kuuluneet tapahtuman ohjelmatarjontaan vuosikymmenten ajan.
– Uskon, että tapahtumalla on ollut heijasteita kilpaurheiluun. Svenska Finlands Idrottsförbundin, SFI:n seurat näyttävät pitäneen vahvoja asemiaan juuri juoksulajeissa, Homén kuvaa rakkaan perintönsä historiaa.
Tähtihetkiä Helsinki 1983 ja Baltian ja Balkanin valtioiden toivotus tervetulleiksi EM-kilpailuihin 1992
Homén on ollut läpi elämänsä nöyrä yhteiskunnan palvelija. Vaativien siviilitöidensä ohella hänelle kirjautuu huimat 62 luottamustehtävää, pääsääntöisesti elinkeinoelämän ja urheilun palveluksessa.
Jälkimmäisen osalta hän on pidellyt puheenjohtajan nuijaa muun muassa Suomen Urheiluliitossa, yleisurheilun ensimmäisten MM-kisojen (Helsinki 1983) järjestelytoimikunnassa, Suomen olympiakomiteassa, Euroopan yleisurheiluliitossa (EA) sekä Suomen Liikunta ja Urheilussa.
Tietokirjailija Hannu Pelttari kuvaa teoksessaan Reilua urheilua: Carl-Olaf Homén (2016) päähenkilön kokeneen varmasti yhden urheilujohtajauransa tähtihetkistä avaamalla lajin ensimmäiset maailmanmestaruuskisat, siihen mennessä maailman kansainvälisimmän urheilutapahtuman Helsingin aurinkoisella olympiastadionilla 7.8.1983. Parhaassa iässään mies oli johtanut viisi vuotta järjestelytoimikunnan puheenjohtajana sitkeää valmistelua ja laajaa suomalaista yhteistyötä, kuten Pelttari summaa hanketta laajasti taustoittaessaan. Erinomaisesti onnistuneet kisat avasivat yleisurheilulle uuden maailman ja tekivät Homénista kaikilla mantereilla tunnetun yleisurheilun kosmopoliitin.
Euroopan yleisurheiluliiton puheenjohtajaksi Homén tuli aikana, jolloin yleisurheilun viihde- ja tv-sopimusten arvo räjähti uusiin ulottuvuuksiin. Muutoinkin Euroopassa muutoksen tuulet myllersivät. Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajoamisten myötä EAA:n jäsenvaltioiden määrä nousi Homénin puheenjohtaja-aikana 34:stä 49:ään.
Nämä tekijät ajoivat aiemmin luottamushenkilövetoisen liiton vahvistamaan organisaatiotaan. Toimintaympäristössä oli isoja prosesseja, joiden kärkivastuu lankesi puheenjohtajalle. Tästäkin luottamustehtävästä Homén suoriutui hienosti. Hänen puheenjohtajakaudellaan liiton televisiointi- ja markkinointisopimusten arvo kolminkertaistui, ja oli vuonna 1999 jo 30 miljoonaa Sveitsin frangia. Lisääntyneet resurssit palautettiin 80 prosenttisesti kansallisille jäsenliitoille ensisijaisesti kattamaan laajentuneita kilpailumatkakustannuksia.
Yhden tähtihetkistään EA:n puheenjohtaja koki EM-hallikisoissa 1992 Italian Genovassa, kun hän kisoja avatessaan toivotti tervetulleiksi myös Baltian ja Balkanin uudet jäsenvaltiot. Paikalla olleet aistivat moniulotteisen historian siipien havinan.
Mieluisan hetken EA:n puheenjohtaja Homén koki silloinkin, kun hän avasi Turussa 1997 alle 23-vuotiaiden EM-kilpailut, yhden EA:n uusista mestaruuskilpailuista.
Urheilujohtajan luontaisetuihin kuuluu ratkoa myös vaikeita asioita ja olla tulessa silloinkin, kun kriisi iskee. Esimerkiksi dopingongelmiin ja niiden ratkomisiin Homén suhtautui juristin viileydellä – urheilussakin pitää noudattaa sääntöjä. Sitä mikä on kiellettyä ei pidä tehdä, jos teet ja jäät kiinni, sinua rangaistaan.
Pikaluistelun selostajaksi Squaw Valleyn olympialaisiin, mielenkiintoiset kohtaamiset Kekkosen kanssa
Kysymykseen urheiluun sitoutuvista muistoista elämänsä varrelta Homén kertoo, kuinka hän Delawaressa opiskellessaan hankkiutui Yleisradion hanslankariksi Squaw Valleyn talviolympialaisiin Yhdysvaltojen Kaliforniaan. Mielenkiintoista kuultavaa oli myös Homénin kuvaus suhteestaan Urho Kekkoseen, ensin puolustusministerinä ja sittemmin Suomen Urheiluliiton puheenjohtajana.
– Kirjoitin Ylen ruotsinkielisen urheilutoimituksen päällikölle Enzio Sevónille halukkuudestani tulla matka- ja majoituskorvauksella Squaw Valley’yn Yleisradion hanslankariksi, jos sellaiselle on tarvista. Sevón tarttui tarjoukseeni ystävällisesti. Perillä totesin, että Ylellä oli alun perin vain kolme akkreditointia, Pekka Tiilikaiselle, Paavo Noposelle ja Sevónille itselleen, lisäksi minulle oli hankittu avustavan toimittajan toimiluvat. Asuimme kaikki samassa bungalowissa, ja käskynjako oli selvä, Tiilikainen ja Noponen hoitivat suomenkielisen selostamisen, Sevón ruotsin kielellä suomalaisten päälajit, hiihdon, yhdistetyn ja mäenlaskun, Homén kertoo.
– Minulle jäi pikaluistelu, jonka kilpailutapahtumaa en aiemmin ollut edes nähnyt. Suoriuduin kuitenkin tehtävästä, esimerkkinä miesten pitkäveteistä kymppitonnia seurasin yli puoli kellonympärystä, kun luistelijat pitkää matkaa pareittain taivalsivat. Lajin yhteenvedolle annettiin kymmenen minuutin aikaikkuna, jonka puin runomittaan, mistä sain jopa myönteistä palautetta, juhlapuhujanakin meritoitunut entinen urheilujohtaja muistelee nuoruutensa huippukokemusta.
– Kun tulin nimitetyksi Kalevi Sorsan I hallituksen puolustusministeriksi 1974–1975, olivat tapaamiset Presidentti Urho Kekkosen kanssa virallisen muodollisia. Kun kaksi vuotta myöhemmin aloitin pestini SUL:n puheenjohtajana, sai kanssakäyminen presidentin kanssa uuden suunnan. Urkki kutsui minut linnaan, onnitteli ja teki sinunkaupat. Sain Kekkosen viimeisinä virkavuosina lisäkutsuja, joiden aikana presidentti halusi tietää, mitä Suomen Urheiluliitolle ja valtakunnan yleisurheilulle kuului. SUL:n 1930- ja 1940-lukujen puheenjohtaja oli yhä aidosti kiinnostunut yleisurheilusta, Homén kertoo yhteyksistään Kekkoseen.
Kävely Kruunuhaassa kuuluu jokaiseen päivään, suuri arvostus urheiluseuroissa mukana oleville kansalaisille
Läpi elämänsä aktiivisesti monessa toiminut Homén lienee kertoo nyt nauttivansa rauhallisemmasta arjestaan. Sosiaaliset suhteet ja verkostoitumisen aina hallinnut herrasmies saa yhä moninaisia arkea rikastuttavia kutsuja, kuten tämän jutun aikatauluttamisessa esille tullut maanpuolustuskurssin avajaistilaisuus. Urheilun seuraajana ja kuluttajana hän sanoo olevansa lähes kaikkiruokainen, toki hän nostaa yleisurheilun suurimmaksi mielenkiinnon kohteekseen.
– Liikunnan pidän edelleen säännöllisenä. Jokapäiväistä viiden kilometrin kävelylenkkiäni jouduin viime kesästä lähtien lyhentämään parilla kilometrillä jalkaan iskeneen veritulpan takia. Ulkomailla käyn enää kerran pari vuodessa, lähinnä yleisurheilun kansainvälisissä arvokilpailuissa, joihin saan ystävällisiä kutsuja. Kotimaan kilpailutapahtumissakaan en entiseen tahtiin enää käy, toki mediasta niitä seuraan melko tarkasti, Homén lienee valottaa nykyarkeaan.
Merkkipäivänään Homén haluaa tervehtiä suomalaista urheiluväkeä. Erityistä ylpeyttä hän kokee siitä, että edelleen sadat tuhannet kansalaiset ovat valmiina antamaan vapaaehtoisia työpanoksiaan urheiluseuratyölle.
– Alati kiristyvässä kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta seurat näyttävät onnistuneen pysymään yhteisöinä, joissa on mukava olla. Huippu-urheilu on ollut ja tulee olemaan aaltoliikettä. Rikas ja laaja-alainen urheiluseurojen lajikirjo takaa sen, että saamme edelleen kokea urheilulle hyvin tärkeää menestymistä, valtakuntamme urheilua pitkään läheltä seurannut urheilujohtaja lähettää terveisensä urheiluväelle.
Merkkipäiväänsä Homén viettää perhepiirissä. Hänelle ”rakkaan juhlan” aika on 22. ja 23. päivänä toukokuuta, jolloin Stafettkarnevalen tapahtuma järjestetään olympiastadionilla 65. kerran.
Muistamiset viestikarnevaalisäätiölle
Syntymäpäiväänsä koskeviin kysymyksiin Homén on vastannut, että halukkaat voivat ohjata muistamiset viestikarnevaalisäätiölle mahdollistamaan liikuntarajoitteisten koululaisten osallistumista tulevan kevään tapahtumaan, stiftelsen skolornas stafettkarneval sr. FI87 4055 4020 0029 68.
Teksti Jarmo Mäkelä
FAKTA
Carl-Olaf Homén, 24.3.1936, Helsinki
Neljä lasta, kahdeksan lapsenlasta, lisäksi tyttären kahdeksan kasvattilasta ja kaksi lapsenlapsenlasta
Oikeustieteen maisteri, omaa arvonimet varatuomari ja ministeri
Kunniatohtori (stafettkarnevalspappan), Åbo Akademi, kasvatustieteen tiedekunta, 1999
Työura
Suomen Työnantajien Keskusliitto, 1960–1964
Metsäteollisuuden Työnantajaliitto, 1964–1966
Wilh. Schauman yhtiöt, 1966–1974
Keskinäinen Yhtiö Teollisuusvakuutus ja Teollisuusvakuutus Oy, toimitusjohtaja 1975–1996
Urheilun luottamustehtäviä
Suomen Urheiluliitto, puheenjohtaja 1977–1980
Yleisurheilun MM 1983 järjestelytoimikunta, puheenjohtaja 1978–1983
Suomen Olympiakomitea, puheenjohtaja 1984–1988
Euroopan Yleisurheiluliitto, puheenjohtaja 1987–1999
Suomen Liikunta ja Urheilu, puheenjohtaja 1999–2003
Oma urheilu–ura
Juoksulajien ennätystulokset 1957–1959: 800 metrillä 1.57,0, 1500 metrillä 3.55,6 ja 5000 metrillä 14.57,4
SM-4 nuorten SM-maastojuoksut 1956, SM-8 Kalevan kisojen 5000 m 1958
