Tapio Korjus täyttää tänään (10.2.) 65 vuotta. Suomen Urheiluliitto onnittelee puolipyöreistä keihäänheiton olympiavoittajaa, SUL:n entistä kehitysjohtajaa ja pitkäaikaista kumppania, joka jäi vuoden alusta eläkkeelle Kuortaneen urheiluopiston rehtorin ja valmennuskeskusjohtajan tehtävästä.

Jarmo Mäkelä tapasi tuoreen eläkeläisen ja kyseli elämänrytmin muutoksista ensimmäisten eläkeviikkojen ajalta.

– Olen löytänyt Lapuan Lankilankosken hienot ja mukavasti pitenevät tammikuiset arkiaamut, nyt kun auton suuntaaminen Kuortaneelle tai Seinäjoen rautatieasemalle on vaihtunut säännölliseen kolmen vartin koiran lenkittämiseen aamukahdeksan maissa, Korjus sanoo.

Muutoin Korjuksen alkuvuosi on kulunut muun muassa kotitoimiston rakentamisessa. Korjus valmistautui tulevaan jo viime vuoden puolella ja perusti Gregorius Consulting -nimisen osakeyhtiön, jonka nimi tulee Korjuksen vierasperäisestä alkuperänimestä.

Korjus: Ensimmäinen tuotantosopimus on jo allekirjoitettu

Tuttuun tapaansa energiaa uhkuva olympiavoittaja kertoo nauttineensa 38-vuotisesta työurastaan Etelä-Pohjanmaalla. Korjus vakuuttaa, että vuodenvaihteeseen ajoittuneesta vahdin vaihdosta Olli-Pekka Karjalaisen kanssa Kuortaneen urheiluopistolla jäi hyvä tunne. Opiston ex-rehtorin tunnetiloihin vaikuttanee sekin, että Kuortaneella ”talo” on hyvässä kunnossa, eivätkä yhteydet sinne kokonaan katkea.

– Rekisteröin yhtiöni liikeidealtaan laaja-alaiseksi. Se sisältää liikkeenjohdon tai kansainvälisten yhteisöjen konsultaatioita sekä strategiahankkeiden valmennusta ja koulutusta. Ensimmäinen tuotantosopimus on jo allekirjoitettu. Otan yhtiöni kautta vastuuta Kuortaneen urheiluopiston johtamisen erikoisammattitutkinnon sisällöistä ja vetämisestä. Lisäksi muutamaan muuhun, yhteen kansainväliseenkin toimeksiantoon yltämiseen, suunnittelu on käynnissä, Korjus kertoo.

Monenlaisia töitä riittää oman yhtiön toimintojen lisäksi.

– Vuoden alusta sitouduin Kuortane Gamesin järjestelytoimikunnan puheenjohtajaksi. Lisäksi jatkan Euroopan olympiakomitean (EOC) Culture and Education -komissiossa sekä sen alaisuudessa aloittaneen European Young Coaches Forumin -kehitysryhmän puheenjohtajana, Korjus sanoo.

– Olympiavoittajat ry:n puheenjohtajan tehtävät lisääntyvät tänä vuonna, kun kierrämme muutaman ry:n jäsenen kanssa valtakunnan urheiluakatemiat. Viemme sinne Ari Pusan kirjoittaman tuoreen Voittajat-kirjan viestiä. Kuulun yhä puoleen tusinaan urheiluopiston palvelutuotantoon osallistuvan osakeyhtiön hallitukseen, joista kuitenkin aion pikkuhiljaa irtaantua. Tiedostan hyvin, että uuden elämänvaiheen tekemisissä pitää olla kohtuus, nyt jos koskaan pitää olla aikaa ajatella.

Olympiavoittaja sanoo urheilun pysyvän moninaisesti elämässään – ja yleisurheilun yhtenä globaalin urheilun valtalajina

Urheiluelämän seuraaminen on kuulunut Korjuksen arkeen vuosikymmenet, eikä se tule laantumaan. Urheilun kuluttajana hän sanoo olevansa kaikkiruokainen, joskin talviurheilun kirjo sekä yleisurheilu nousevat tarkennetun lajilistan kärkeen. Kotipaikkakunta tarjoaa mahdollisuuden seurata paikan päällä talvella koriksen ja kesällä pesiksen korkeimman sarjatason pelejä. Niitä Korjus kertoo seuraavansa eniten maksukanava Ruudun alustalta.

Omasta kunnostaan olympiavoittaja on huolehtinut aina. Golfille, yhdelle hänen monista liikuntaharrastuksistaan, nykyinen elämänvaihe sopii hyvin. Lajista puhuttaessa nousee esiin miehen lempilapsi, Urheiluopiston hyväntekeväisyystapahtuma (Kuortane OTC Golf Charity), jonka seitsenvuotista historiaa Korjus haluaa olla jatkamassa. Tapahtuman tuotoilla on tuettu pääosin eteläpohjalaisia, yksilölajien nuoria lupauksia jo 150 000 euron verran. Tapahtuman tuoton tuovat tapahtumaan osallistuvat 25 pohjalaisyritystä.

Korjus uskoo vahvasti yleisurheilun asemaan yhtenä valtalajina, ja myös siihen, että suomalaiset pysyvät kuvassa mukana, vaikka se onkin kaikkea muuta kuin automaatio. Mielipidettään hän perustelee lajin statuksella kesäolympialaisissa sekä lajin ylivertaisen historian kantovoimalla Suomessa.

– Edellisen vuosituhannen viimeisillä vuosikymmenillä, kun joukkuelajien harrastaminen alkoi lisääntyä, povattiin yleisurheilun ”kuolemaa” tai vähintäänkin näivettymistä. Muistan 1990-luvulta erityisesti kyseiset keskustelut. Tuon vuosikymmenen lapset ja nuoret ovat tämän päivän varttuneita keski-ikäisiä ja osallistuvat yleisurheilutuotantojen miljoonayleisöihin. Lajilla on voimaa, joskin myös haasteita, syntymäpäiväsankari arvioi yleisurheilun asemaa ja sen pysyvyyttä.

Joukkuelajit näyttävät tietä – ammattimaisesti johdettu ja organisoitu seuratoiminta avaa menestyspolkujen päät

Yleisurheilun yli 15 erilaista lajia on Korjuksen mukaan suuri rikkaus, ja samalla haaste. Kattava lajikirjo tarjoaa mahdollisuuden moninaisten lahjakkuuksien esiin nousemisille yleisurheilijoina. Toisaalta, jotta näin tapahtuu, se vaatii valmennukselta ja valmennusjärjestelmiltä paljon, niin ihmisiä kuin osaamista.

– Kansallisen urheiluliikkeen aika on tietyiltä osin ohi. Tuloksen tekeminen vaatii ammattimaista johtamista ja organisoitumista missä tahansa urheilumuodossa jo seuratasolta. Yleisurheilussa se tarkoittaa mahdollisuutta edetä, missä tahansa lajissa. Yleisurheilukoulu-konsepti on hyvä, se ottaa koulutustoiminnoissaan tämän huomioon. Asian toimeenpaneminen seuroissa on toinen kysymys. Puhumattakaan siitä, että lapset voisivat nykyään harrastaa useampia urheilumuotoja, Korjus sanoo.

Korjuksen oman menestyksen pohjana oli erittäin monipuolinen urheiluharrastus.

– Kilpailin itse 15 lajissa tai urheilumuodossa ja panostin paljon hiihtoon aina Vuokatin hiihtolukiota myöten. Vasta 19-vuotiaana ymmärsin, että lahjani eivät raakaan kestävyyslajiin riitä. Onneksi kokemusta vaihtoehdoista oli olemassa, ja keihäs pomppasi leipälajiksi noinkin myöhään, Korjus sanoo.

– Huippu-urheilun suorituskykyihin, taitoihin tai korvienväliltä vaadittaviin ominaisuuksiin on luontevinta kasvaa monipuolisen harrastamisen tai edes kokeilujen kautta. Tämä tulee selkeästi esille myös tuoreessa Voittajat-teoksessa, jolle annan vahvan lukusuosituksen.

Korjuksen näkee, että Urheiluakatemiat ovat suomalaisen urheilujärjestelmän viimeisten vuosikymmenten kovin innovaatio. Mielipidettään hän perustelee sillä, että niukoista resursseistaan tunnettu Suomi-urheilu on saanut niistä valtaisan lisän valmennusosaamiseen ja olosuhteisiin. Toiminnan valtakunnallinen liima on ”urheilijan kaksoisura”, jonka turvin edellä mainitun toiminnan maksumiehinä ovat suurelta osin kaupungit, kunnat ja oppilaitokset.

Kaupungistumisen myötä johtavat joukkuelajit ovat lisänneet suosiotaan. Korjus näkee ilmiön ”itse itseään ruokkivana rakenteena”, jossa lisääntynyt ammattilaisuus on tehostanut laji- ja seuratoimintoja junioriurheilusta lähtien.

– Tämä on toimintamalli, joka mahdollistaa kehityspolun mille tahansa urheilumuodolle. On kuitenkin syytä korostaa, että kansallisen urheiluliikkeen voimasta on edelleen jäljellä paljon. Ihmiset, urheilua harrastavien lasten vanhemmat etujoukoissa, ovat valmiita sitoutumaan omiin lajeihinsa ja seuroihinsa, sekä antamaan niille valtaisia vapaaehtoispanoksia, kun seurojen toiminnat johdetaan ja organisoidaan uskottavasti, Korjus muistuttaa.

Urheiluliittoa Korjus kannustaa palauttamaan lajien ja lajiryhmien maajoukkueohjelmat

Kysymykseen yleisurheilun näkymistä Korjus kannustaa Urheiluliittoa ylläpitämään jokaisen yleisurheilulajin maajoukkueohjelmia, jotka takaavat lajien huippu-urheilun valmennuskulttuurien kehittymisen, vähintäänkin säilymisen.

– Valmennuksen korkea laatu, hyvät harjoitteluolosuhteet ja valmennusjärjestelmien ketteryys siirtää voimavaroja sinne, missä niitä kulloinkin eniten tarvitaan, ovat Suomen kaltaisen pienen maan suuria kilpailuetuja huippu-urheilun koko ajan kovenevassa kilpailussa. Urheiluakatemiat ovat osoittaneet valmiuttaan vastata omilta osiltaan kyseisestä yhtälöstä. Yhteistoimintaakin on opeteltu, huippu-urheilun terävimmän kärjen osalta Olympiakomitean ja lajiliittojen pitää olla yhtälön johtavia kumppaneita, Korjus linjaa.

– Yleisurheilu on vakiinnuttanut asemansa kaikilla mantereilla. On ymmärrettävää, että matalamman kynnyksen sileillä juoksumatkoilla kilpailu on kaikkein kovinta. Uskon suomalaisten menestysperinteiden säilymiseen edelleen ensisijaisesti kenttälajeissa. Se edellyttää katkeamatonta panostamista kaikkien lajien maajoukkueohjelmiin, kunkin ajan lajien parhaiden urheilijoiden ja valmentajien yhteistyötä. Yhdessä työskenteleminen pitää yllä vahvoja valmennuskulttuureita, jotka ovat kullekin lajille erityisiä, Korjus linjaa.

Kaikesta päätellen urheilu, myös yleisurheilu, tulee saamaan palveluksia myös eläkeläinen Tapio Korjukselta. Kysymykseen haluatko vielä sanoa jotakin, tulee maininta – ”olen minä jatko-opintojakin miettinyt. Katsotaan, ehkä niistä tuonnempana”.

Teksti: Jarmo Mäkelä