Nelikiloinen väline tuntuu nyt aiempaa kotoisammalta Kiira Väänäsen kädessä. Moukarinheittäjä oppi harjoituskaudella itsestään ja lajistaan asioita, joiden oivaltaminen on jo tuonut paljon hyvää.
Väänänen on toistaiseksi heittänyt naisten moukaria 60,61 metriä. Ennätysparannuksia kelpaa 19-vuotiaalta odottaa, sillä takana on poikkeuksellisen hyvä talvi.
– Harvoin olen näin terveenä saanut treenata. Oli vain yksi poskiontelontulehdus tänä talvena. Olen saanut tehdä ihan kaikkeni. Jos tämä ei kesällä riitä siihen mihin pyritään, en tiedä mistä päin lähdetään parantamaan, Väänänen sanoo hymyillen.
Jo ennen kisakauden varsinaista käynnistymistäkin hän tuntee kehityksensä. Voimissa tulleen kehityksen huomaa heitossa ja on nähnyt loikkien ja lyhyiden matkojen kehityksessä.
– Lajivoima on ehkä kasvanut eniten. On helpompi heittää sitä nelosen välinettä. Viime kesänä se meinasi olla vielä ylipainoinen, nyt se tuntuu ihan omalta.
Varpaisjärveläisen Väänäsen palo lajia kohtaan on ollut suuri ensikokeiluista lähtien. Väänäsen asennetta kuvaa hyvin myös se, miksi moukarinheitosta tuli hänen lajinsa.
– Se oli vaikein. En vaan ymmärtänyt, miksi jossain lajissa pitää vaan pyöriä. Miten kenelläkään kestää pää pyöriä? Se oli se, mikä kiinnosti. Jos moukarinheittoa ei olisi, en ainakaan yleisurheilisi. Ehkä olisin jääkiekkoilija, tosin en tiedä, olisiko minusta joukkueurheilijaksi.
Lajin parista haasteet eivät edelleenkään ole loppuneet. Väänänen oivalsi viime harjoituskaudella tärkeitä asioita matkalla huippua kohti.
– En itse lajista, mutta itsestäni ja lajista. Opin, mitä minun pitää tehdä, että heitän pitkälle. Eikä niin, että mitä muut tekevät, minäkin teen niin. Ennen olen mennyt niin, että olen tehnyt kuten muut tekevät. Nyt olen osannut ottaa niitä tärkeitä juttuja, miten minä kehityn, Väänänen kertoo.
Oivallus on nuorelle urheilijalle merkittävä.
– Oman kropan tunteminen kehittyy urheilijana koko ajan, nyt se on kehittynyt vielä enemmän. Uskallan pitää lepoa silloin, kun olen ennen väkisin vääntänyt vain siksi, kun ohjelmassa jotain lukee.
Väänäsen talvi rytmittyi ylioppilaskirjoitusten ja urheilun ympärille, keväällä koululla tehtävän sijaisuuden ja urheilun ympärille. Sijaisen työ on mielekästä ja pitää yllä tuttua arkirytmiä.
– Olen tottunut siihen, että teen päivällä jotain muuta ja illalla on treenit. Tulisin hulluksi, jos vaan odottaisin, että illalla on treenit, olen tottunut tekemään paljon.
Väänäsen elämässä myös musiikilla on iso rooli, vaikka se on yläasteen jälkeen pienentynyt. Hän sanoo edelleen soitelleensa pianoa. Mitä musiikkia moukarinheitto olisi, jos se olisi musiikkia?
– Haluaisin sanoa, että klassista. Se on niin taidetta, kun sen saa menemään oikein. Jos se ei mene hyvin, näytät kuin olisit joku ballerina, kun siihen jää pyörimään. Itse tykkään kuunnella metallia tai vastaavaa, moukarinheitto on voimalaji, jossa pitää saada äkäisesti tehtyä. Ehkä se sitten olisi klassinen metalli, Väänänen sanoo nauraen.
Moukarinheitto on Väänäsen ja monen muun nuoren silmissä yhtä ”cool” kuin mikä tahansa muukin laji. Omaa ajattelua ja arvostusta on auttanut myös se, että Suomessa on useita 1997–98 syntyneitä lupaavia moukarinheittäjiä.
– Se on ollut aika merkittävää. Muistan, kun 9-vuotiaana olin aina yksin se heittäjä. Nyt, kun meitä on paljon, jotka heittävät samoille metriluvuille, se tuo yhteenkuuluvuutta. Tulee ajatus, että mekin olemme hyviä, alkaa itse ymmärtää ja arvostaa enemmän sitä, mitä tekee, kun on muitakin, jotka tekevät.
Aiempaa valmiimpi jo alkukauteen
Väänänen on elementissään urheilijana ja heittää mielellään 11 kuukautta vuodessa. Kuukauden heittotauko kauden jälkeen on lepoa päälle, ja tauon lopulla alkaa heittämään pääsykin jälleen poltella. Heittotreenien lisäksi hän nauttii harjoittelusta monipuolisesti:
– Punttitreeneistä tykkään. Muista lajeista hiihtäminen on ollut sellainen, mitä olen tykännyt pitää mukana, nuorempana myös kilpaa hiihtänyt Väänänen sanoo.
Kaikin puolin hyvin sujuneen talven jälkeen Väänänen tuntee olevansa nyt aiempia kausia valmiimpi jo alkukaudesta.
– Yleensä olen alussa heittänyt todella huonosti. Nyt kauden päästartissani Jyväskylän nuorten eliittikisoissa saisi jo tuntua siltä, että heitetään täysillä. Tälle kaudelle tavoitteenani on 64 metriä, yleensä moukarinheittäjät voivat sen 2–3 metriä kesässä kehittyä. En ole pettynyt, jos en sitä heitä, mutta ainakin 62–63 metriä pitäisi mennä.
Kun puhe kääntyy nuorten MM-kilpailuihin ja ajatuksiin niistä, Väänänen hihkuu innosta sekä omasta että toivottavasti sankoin joukoin katsomaan tulevien tuttaviensa puolesta.
– Kisat tuntuvat huikealta! On hirmu hienoa, että vihdoinkin kaikki tutut pääsevät katsomaan kisoja, kun ovat sanoneet, että olisipa kiva. Tavoitteenani on päästä finaaliin ja siellä kolmelle viimeiselle kierrokselle. Sitten vaan mitalia hakemaan.
Juttusarja esittelee Tampereella 10.-15. heinäkuuta käytävien alle 20-vuotiaiden MM-kisojen suomalaisia menestyjäehdokkaita. Joukkue valitaan 25. kesäkuuta.