Kuten viimeiset vuodet ovat osoittaneet, Suomessa on viljalti hyviä yleisurheilijoita ja heillä erinomaisia valmentajia. Syvemmälle tuloksiin sukeltaminen nostaa esiin myös huolenaiheita.
Suomen Urheiluliiton ex-varapuheenjohtaja ja kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja Matti Laurila on päivittänyt kuluvan vuoden osalta tilastoseurannan, jonka hän aloitti 1995. Seuranta perustuu starttivuoden 1995 tilastoihin. Niistä Laurila otti lajin kärkitason, 10. parhaan sekä kansallisen tason, 30. ja 50. parhaan tuloksen ja määritti lisäksi ne U20- tai sitä nuorempien juniorisarjojen tulokset, jotka 1995 ylsivät lajiensa 50. parhaan joukkoon. Näille neljälle vuoden 1995 rajatulokselle Laurila antoi indeksiluvun 100. Tämän pohjalta Laurilan tilasto seuraa lajien vuosittaista kehitystä.
Kaikki tilastot ovat jutun lopussa pdf-linkkeinä.
Kaikki lajit huomioon ottaen tämän vuoden miesten yleisurheilun indeksiluvut ovat kärkitason osalta 76, laajemman kansallisen tason osalta 59, sekä junioreiden osalta 63. Naisten tuoreimmat tilastotulokset tuottavat vastaavan indeksikertymän 150-102-74.
Lajien kymmenen parhaan tuloksen osalta luvut tarkoittavat, että miesten lajeissa on menetetty neljäsosa urheilijoista siltä tulostasolta, jolla oltiin vuonna 1995. Naisten lajeissa kärkitasolla on nyt puolitoista kertaa enemmän urheilijoita kuin mitä heitä oli vuonna 1995.
Miesjunioreita urheilee vuoden 1995 tulostasolla nyt kolmannes vähemmän, kun naisurheilijoiden vastaava hävikki on neljänneksen suuruinen.
Miesten ja naisten indeksit jatkavat noususuuntaisina
Kun tarkastellaan kuluvan vuosikymmenen trendejä, on myönteistä, että kokonaisuutena niin yleisen sarjan miesten kuin miesjunioreidenkin indeksit jatkavat sitä noususuuntaa, joka käynnistyi vuosien 2017 ja 2018 pohjakosketusten jälkeen.
Naisten tulosten pohjakosketus nähtiin 2008 ja 2009. Sen jälkeen alkanut nousutrendi on jatkunut kärkitason osalta kuluvan vuosikymmenen ajan. Kansallinen ja junioreiden tulostaso näyttää sen sijaan vakiintuneen vuosikymmenen alun tasolle. Toki on syytä tiedostaa, että pika- ja aitajuoksijoiden vetoapu on etenkin nykyajassa merkittävä sukupuolten kokonaisuutta kuvaaville tuloskäyrille.
Mies- ja naisjunioreiden tuoreimmat indeksit 63 ja 74 osoittavat, että yleisurheilu ei tänä päivänä saa edes tytöistä mukaansa yhtä paljon vakavasti lajiin orientoituneita nuoria kuin sai kolmisenkymmentä vuotta sitten. Valmennuksen hyötysuhde näyttää parantuneen, pienentyneistä juniorimääristä jatketaan aiempaa suuremmalla prosentilla, ja etenkin naisurheilijat jatkavat urheilu-uriaan aiempaa pidempään.
Pika- ja aitajuoksujen lajiryhmä loistaa, kestävyysjuoksuissa positiivista mies -ja naisjunioreiden kehityssuunta
Pika- ja aitajuoksujen miesjunioreiden vuoden 2023 hämmästyttävän korkea indeksi 141 näkyy tänä vuonna lajiryhmän yleisen sarjan tulostasoissa. Ne ovat kärjen ja kansallisen tason osalta varmuudella kaikkien aikojen parhaat. Lajiryhmän miesjuniorit ovat pitäneet tulostasonsa edelleen seurannan lähtötason yläpuolella. Pika- ja aitajuoksut ovat miesten lajiryhmistä ainut, joka on nostanut tulostasonsa selvästi seurannan lähtötasojen yläpuolelle.
Naisten pika- ja aitajuoksulajit ovat tuhkimotarina vailla vertaa. Naisjunioreiden indeksitaso on jo pidempään tasaantunut noin 110:n tasolle. Siitä on täksi vuodeksi ammennettu kansalliselle tasolle indeksi 156 ja kymppikärjelle peräti 272. Se tarkoittaa kohta kolminkertaista määrää vuoden 1995 tulostason naispika- ja aitajuoksijoita. Kokonaisuutena pika- ja aitajuoksijoiden muista lajiryhmistä seurannassa rajusti eriytyneet tulostasot eivät selity yksin hyvin pysyneillä harrastajamäärillä, urheilijoilla lienee muita lajiryhmiä enemmän hyviä valmentajia.
Miesten kestävyysjuoksuissa tilanne on kahtiajakoinen. Yleisen sarjan tasot ovat laskusuuntaisia, mutta toki koko lailla samalla tasolla kuin mitä ne olivat kuluvan vuosikymmenen alussa, sekä kärki- että kansallisen tason indeksien ollessa 45:n paikkeilla. Miesjunioreiden tilanne on kuitenkin iso ilo. Tämän vuoden indeksi 86 on 2000-luvun paras, ja kuluvan vuosikymmenen nousu on ollut huimaa. Se käynnistyi alle 40:n tasolta.
Naiskestävyysjuoksijoilla yleisen sarjan tulostasot ovat laskeneet kuluvalla vuosikymmenellä, kymppikärjen osalta viime vuodesta paljonkin (150:stä 112:teen), mikä selittyy osin muutaman kärkijuoksijan loukkaantumisilla. Miesjuoksijoiden tapaan myös naisten osalta tulostasojen rajoittavaksi tekijäksi näyttää muodostuneen etenkin pidempien ratamatkojen pienet harrastajamäärät. Kuten miehillä myös naisjunioreiden indeksi on viimeisen kolmen vuoden ajan ollut nousussa, ollen nyt 76.
Kenttälajien tilastotulokset ovat huolen aihe, yleisen sarjan osalta vain naisten heitot ovat pitäneet tasonsa
Miesten hyppylajien kärkitaso on kuluvalla vuosikymmenellä ollut laskusuuntainen indeksin ollessa nyt 56. Sekä kansallinen että junioreiden taso on samalla aikajänteellä koko lailla vakiintunut, mutta kumpikin vain 40:n ja 50:n väliin. Kokonaisuutena miesten hyppylajien tulostasot ovat lohduttoman alhaiset. Ne ovat seurausta huolestuttavan pieniksi pudonneista harrastajamääristä, eikä nopeita korjausliikkeitä ole junioreistakaan näkyvissä.
Naisten hyppylajeissa seurannan jokainen tulostaso on kuluvalla vuosikymmenellä laskenut selvästi, eniten kymppikärjen osalta. Yleisessä sarjassa naisten hyppyjen indeksiluvut ovat kuitenkin viidenneksen parempia kuin mieskollegoilla. Naisjunioreiden tulostaso on noussut vuoden 2023 pohjakosketuksesta, mutta vasta tasolle 56. Seiväshyppyä Laurila ei ole sisällyttänyt tilastointiinsa, koska seurannan alkuvaiheissa laji oli vasta tulossa yleisurheiluperheeseen.
Miesten heittolajit ovat kuluvalla vuosikymmenellä kärki- ja junioritasojensa osalta vakiinnuttaneet tasonsa. Kansallinen tulostaso on tuona aikana laskenut 15 %. Nykytasot ovat koko lailla identtisiä miesten hyppylajien kanssa. Junioriheittäjien alhainen indeksi, 38, on erityisen huolestuttava. Miesten kenttälajien urheilijoita on nyt puolet sillä tasolla, mitä heitä oli seurannan käynnistyessä 1995.
Kenttälajeista naisten heitot ovat säilyttäneet tulostasonsa selvästi parhaiten. Yleisen sarjan tasot ovat vakiintuneet kuluvalla vuosikymmenellä koko lailla siihen, missä ne olivat seurannan käynnistyessä. Naisjunioreidenkin taso näyttää vakiintuneen, mutta valitettavasti vain 40:n paremmalle puolelle. Samasta syystä kuin seipään, Laurila jätti moukarin pois naisten seurannasta.
Yleisurheilun vähenevien harrastajamäärien puristuksessa moniottelulajit, kymmenottelu eritoten, ovat olleet vaikeuksissa kenttälajien tavoin. Kymmen- ja seitsenottelijoilla kuluvan vuosikymmenen tasomuutokset eivät ole olleet suuria. Kymmenottelussa suunta on ollut lievästi nouseva ja seitsenottelussa junioreiden trendi puolestaan laskeva. Lajiryhmän juniori-indeksit ovat nyt kymmenottelijoilla 30 ja seitsenottelijoilla 40.
Kymppikärjen osalta naiskestävyysjuoksijoilla eväät nousukiitoon – kenttälajeissa junioreiden indeksit eivät ennusta tulostasoa nousua
Laurilan seurannan oleellisin muuttuja on yleisen sarjan kärkitaso, lähtökohtana kymmenen parhaan tuloksen seuranta lajeittain. Tästä joukosta tulevat arvokilpailu-urheilijat, heistä koostetaan maajoukkueet ja ydin toimivalle kilpailujärjestelmälle.
Tässä katsannossa naisten pika-aitajuoksulajit ovat edistymisessään ylivoimaisia. Näin määritellyn kärkitason urheilijoita on nyt 2,7 kertaa enemmän kuin seurantajakson alussa 1995. Myös miespika-aitajuoksijoiden kehittyminen on ollut hämmästyttävää. Vuoteen 2009 kymppikärjen lukumäärä lajeittain oli pudonnut puoleen seurannan alusta, siitä käynnistynyt nousu on nyt harpannut puolitoistakertaiseksi starttivuoteen verraten.
Naiskestävyysjuoksijat ovat niin ikään hyvin edistynyt lajiryhmä. Viime vuoden kärkijuoksijoiden indeksitasolle 150 voidaan palata etenkin, jos tänä vuonna loukkaantuneina olleet urheilijat palaavat omille tasoillensa. Seuraavassa aallossa tulevat naisten kenttälajit, hypyt ja heitot, joiden kuluvan vuosikymmenen laskusuunta on etenkin hypyissä ollut huolestuttavan voimakas. Tämän vuoden tunnusluvuilla kummallakin lajiryhmällä on silti kohtalaisen hyvä tuntuma seurannan käynnistymisen kärkitasoihin.
Miesten lajiryhmistä kestävyysjuoksut, hypyt ja heitot ovat kategoriassa, jossa kukin on menettänyt koko lailla puolet vuoden 1995 tason kärkiurheilijoistaan. Näistä jokaisen lajiryhmän kuluvan vuosikymmenen trendi on lievästi laskeva. Kestävyysjuoksijoiden näkymä on sikäli valoisin, että lähituki nuorista on selvästi kenttälajeja parempi ja vahvasti noususuuntainen.
Vuoden 1995 tasoisia moniottelijoita on Suomessa nyt kolmanneksen verran vähemmän. Kymmen- ja seitsenottelijoiden kärkiurheilijoiden nykyiset indeksiluvut ovat 70 ja 60. Suurempien harrastajamääriensä turvin seitsenottelijoilla on parempi näkymä kääntää kymppikärjen tilastonsa nousuun.
Naisten pika- ja aitajuoksujen ja miesten sileiden pikamatkojen sekä naisten kuula- ja kiekkokaudet kaikkien aikojen parhaat
Seurannan lajikohtaiset erot ovat suuria. Miesten kahdellasadalla oli 2005 viisi rajatuloksen 21,72 tai paremmin juossutta. Vuonna 2015 rajan alle pääsi 11 urheilijaa, kun heitä on tämän vuoden tilastossa kaksinkertainen määrä, 22. Miesten kenttälajeista moukari on hyvällä tasolla, seurannan lähtötuloksen 65,46 ylittäjiä oli 2018 seitsemän ja tänä vuonna 13, eli lähes kaksinkertaisesti.
Naisten satasella, kakkosella, pika-aidoissa ja pitkissä aidoissa rajatulokset 12,01, 24,76, 14,18, 63,29 tehneitä oli vuonna 2011 yksitoista, seitsemän, kymmenen ja seitsemän urheilijaa. Tänä vuonna heitä oli peräti 31, 30, 28 ja 27. Tässä katsannossa myös naisten kuula- ja kiekkokausi olivat kaikkien aikojen parhaat. Rajatulosten 14,20 ja 48,84 ylittäjiä oli 2014 kuulassa neljä ja 2012 kiekossa kuusi urheilijaa. Tänä vuonna vastaavat urheilijamäärät ovat 12 ja 14.
Kummankin sukupuolen sileiden pikamatkojen näkymä on erityisen valoisa, sillä yleisten sarjojen kovat tunnusluvut saavat tukea juniorisarjojen vastaavista.
Suomi on mukana eurooppalaisessa trendissä: juoksurata vetää kentän puolta paremmin
Miesten kymppikärjen huolta aiheuttavia lajeja ovat 10000 m, seiväs ja kiekko, joissa rajatulosten 29.47,21, 530 ja 57,30 tekijöitä oli 1995 10000 metrillä 10, seipäässä 11 ja kiekossa 9.. Tällä kaudella kyseisiin tuloksiin ei kympillä yltänyt kukaan, seipäässä ja kiekossa niiden tekijöitä oli kaksi.
Naisten kasin, pituuden ja keihään kymmenensien tulosten 2.08,62, 604, 54,16 tekijöitä 1995 oli kasilla viime vuonna 13, pituudessa kaksi vuotta sitten 13 ja keihäässä 2020 yksitoista. Tällä kaudella vastaavat lukumäärät olivat pudonneet kahdeksaan, yhdeksään ja viiteen.
Joitakin ennusmerkkejä naisten yleisurheilun yli 15 vuotta jatkuneen nousukierteen hyytymisestä on olemassa. Tyttöjen perinteisten suosikkilajien, pituuden ja kolmiloikan 50. rajatulokset 1995 olivat 558 ja 11,58. Juniori-ikäisiä rajatulosten tekijöitä oli 2018 pituudessa 28 ja 2019 kolmiloikassa peräti 34. Tämän kauden tilastoissa nuo luvut ovat puolittuneet pituudessa 14:jään ja kolmiloikassa 16:teen.
Toisaalta naisyleisurheilun kenttälajit saavat merkittävää arvonlisää siitä, että Laurilan analyysistään poisjättämät seiväs ja moukari ovat paitsi kärkensä osalta myös juniorituotannoltaan ehdotonta eliittiä kaikkien yleisurheilulajien joukossa.
Yleisurheilun eurooppalainen näkymä, jossa juoksurata vetää hyvin, kun taas kenttä- ja moniottelulajit näivettyvät, on vallitseva trendi myös Suomessa. Etenkin sileillä pikamatkoilla, nykyään ratakierrosta myöten, myös eurooppalaisilla mailimatkoilla on Suomessa edetty hyvin, niin valtaisia ovat pikajuoksujen kehitystrendit. Mailimatkoillakin perinteiset tulostasot ovat pysyneet.
Kilpailujärjestelmällä on tulostasoihin iso merkitys, esimerkkinä korkeimman, GP-kilpailusarjan lukuisat kasin ja tonnivitosen B- ja C-erät viime vuosien aikana.
Huippu-urheilunkin näkökulmasta Suomen yleisurheilun lajikulttuurit, valmennus- ja kilpailujärjestelmät, ovat säilyneet toimivina. Tämä tarkoittaa sitä, että täältä on edelleen mahdollista ponnistaa kansainväliselle tasolle mistä tahansa lajista. Heittäjät ovat tästä oivia esimerkkejä.
TEKSTI: Jarmo Mäkelä