Naisten seiväshypyn suomalaiskolmikon karsintahypyt eivät kantaneet MM-finaaliin. Lähimpänä finaalia oli Elina Lampela, joka meni 445 ja oli 15:s Tokiossa varhain maanantaina Suomen aikaa käydyssä karsintakilpailussa.
Wilma Murto jäi ilman tulosta ja Saga Andersson taivutti 425 ja oli 26:s. Finaaliin eteni 14 hyppääjää, jotka kaikki ylittivät 460.
Lampela ei peitellyt pettymystään. Edellytykset 460:n ylitykseen ja finaalipaikkaan olivat olemassa, ja kolmas yritys 460:stä oli erittäin lähellä onnistua.
– Vire oli ihan hyvä, mutta vähän taisivat hypyt mennä päin. En vain saanut etäisyyksiä kohdalleen, Lampela kertaili yrityksiään 460:stä.
Lampela kilpaili Tokiossa uusilla seipäillä. Ne vaihtuivat, kun omat seipäät rikkoutuivat kuljetuksessa Suomeen kauden edellisestä kilpailusta. Isompia yllätyksiä niiden kanssa ei kuitenkaan tullut.
– Ei, mutta toki, kun siihen 460:een vaihdoin seipään, se eteni yllättävän hyvin verrattuna siihen edelliseen seipääseen, mutta en usko, että se oli mitään. Siinä alkoi juoksukin kulkea paremmin, Lampela muisteli.
Edelliset korkeudet 425 ja 445 Lampela ylitti ensimmäisellään.
– Harmittaa. Tulin näihin kisoihin kuitenkin finaali mielessä, Lampela sanoi.
Murto: Parhaani tein niillä korteilla, mitä oli pelata
Murto yritti kolmesti aloituskorkeudestaan 425. Hypyt nousivat riittävän korkealle, mutta ylityksiä ne eivät tuoneet.
– Sellaisen metaforan keksin, että yritin tehdä 1000 palan palapeliä 400 palalla, Murto viittasi siihen, että MM-karsinta oli hänelle vasta kolmas kilpailu polvileikkauksen tuoneen pitkän toipilaskauden takia.
– Parhaani tein niillä korteilla, mitä oli pelata, mutta se ei riittänyt kauhean pitkälle.
Murron valmistautumista Tokion kisoihin sotki myös sairastelu Ruotsi-ottelun jälkeen, joten rutiinia kisahyppyihin ei juuri ollut. Se tuntui karsinnassa niin seipäiden kuin askelmerkin kanssa.
– Tuo oli se seiväs, joka olisi pitänyt saada kulkemaan eteenpäin, mutta siihen ei tänään ollut kortteja. Verryttelyhypyissä oli vähän hakemista askelmerkkien kanssa ja kisahypyissäkin se saattoi olla pikkaisen kaukana, mutta löytyi koko ajan parempaan uomaan. Pieniä muutoksia tein koko ajan, Murto kertaili.
Motivaatio tapissa, nykytiimillä kohti uutta treenikautta
Nyt Murto kääntää katseensa kohti syksyn harjoittelua ja hallikautta. Hyppääjän mukaan motivaatiosta ei ole pulaa.
– Harvemmin on ollut näin motivoitunut olo syksyn treenaamisesta. Odotan, että loka-marras-joulukuun treeni olisi sellaista, että ei leikkauksia, eikä isoja takapakkeja, vaikka aina jotain pientä tulee, eli vähän sellaista tasaisuutta, Murto sanoi.
Syksyn harjoittelua Murto jatkaa nykyisten tukijoukkojen kanssa, jossa Tero Pitkämäki on tekemässä valmennusohjelmia.
– Olen tosi tyytyväinen niihin valintoihin, mitä olen tehnyt ja allekirjoitan ne edelleen. Toivon, että pääsen testaamaan tätä kuviota ilman, että sopeutetaan ja kuntoutetaan ja otetaan iskuja vastaan. Tasaista arkea toivon ja sitten katsotaan mihin se vie, Murto kiteytti.
Andersson oli lähellä ylittää myös 445
Saga Andersson meni karsinnassa 425 kolmannella ja kolmas yritys oli tuoda myös ylityksen korkeudesta 445.
– Vika hyppy oli ehkä paras. Se olisi ehkä mennyt, mutta en sitten malttanut tehdä tarpeeksi käsillä töitä, Andersson totesi 445:n yrityksistä.
Karsinta oli Anderssonille haastava alusta lähtien, kun täyden vauhdin verryttelyhypyt eivät onnistuneet.
– Juoksemisessa oli vähän hakemista. Tulin ponnistukseen tosi kaukaa ja sitten liian läheltä. Otin pitkiä askelia, ja juoksusta puuttui hyvä kiihdytys ja rentous, Andersson kertaili.
Siihen Andersson oli tyytyväinen, että MM-karsinnan paineista huolimatta fokus pysyi hyvin oikeissa asioissa.
– Ei ollut yliyrittämistä. Fokus pysyi siinä missä pitikin, Andersson sanoi.