Keihäsolympiadi koulii heittämään ja toimimaan ryhmässä

Keihäsolympiadi koulii heittämään ja toimimaan ryhmässä

Ketään ei ole heitetty järveen, mutta sillä on uhkailtu, jos ei muista olla mukana aamuisin herättelylenkillä, veistelevät keihäsolympiadileirin kipparit Noora Ruuska ja Tuomo Kaurila Liikuntakeskus Pajulahdessa.

Urheilijakippareiden kontolla leirillä on järjestyksen pito. Siihen ei tosin toistaiseksi ole ilmennyt tarvetta.

Valmentaja Leo Pusan ideoima nuorten keihäsleiritys alkoi kaksitoista vuotta sitten. Välillä se jatkoi eloa Keihäsakatemian nimellä, mutta nyt se porskuttaa väkevästi vanhalla tutulla nimellä rehtori Kari Haimakaisen ja valmennuksesta vastaavan Tuomas Laaksosen johdolla.

Laaksonen oli itse aikanaan Pusan ja Kimmo Kinnusen vetämässä leirityksessä. Nyt hän ohjaa leirijoukkoja leppoisan jämerällä otteella.

– Keihäsolympiadi on yksi isommista asioista, jotka ovat muokanneet minua keihäänheittäjänä. Se on tuonut ajatusmalleja, kuinka keihäänheitosta pitäisi ajatella ja opettanut ajattelemaan lajia myös valmennuksen kannalta, Laaksonen sanoo.

Rehtori-Haimakaisen ja Laaksosen lisäksi leirien vakiokalustoon kuuluu fysioterapeutti Marita Lång. Kolmikko ohjaa, valmentaa ja opettaa keskimäärin 13-14 lahjakkaan nuoren heittäjän joukkoa seitsemän leirin ajan vuodessa. Lukuun mahtuvat myös Pihtiputaan keihäskarnevaalit. Jokainen leiri kestää neljä päivää.

– Tavoite on tarjota nuorille turvallinen ympäristö harjoitella laadukkaasti ja kokonaisvaltaisesti, Haimakainen linjaa.

Lajitaitojen ja fyysisten ominaisuuksien ohella leireillä painotetaan Långin johdolla liikkuvuutta, keskivartalon voimaa ja huoltavaa harjoittelua. Tilaa annetaan myös urheilijan henkiseen kasvuun.

– Yksi isoimpia asioita leireillä on sosiaalisten taitojen kehittäminen. Se tarkoittaa ryhmässä toimisen taitoja. Minä pyrin kannustamaan siihen, että jokainen pystyy olemaan täällä oma persoonansa ja uskaltaa rohkeasti avata suunsa, Laaksonen sanoo.

Työkiireet verottavat Ruuskan harjoittelua

Jos leirin urheilijakapteeneilta kysyy, Laaksosen ja Haimakaisen työ tuottaa hedelmää. Nuorten urheilijoiden taidot ja kunto kasvavat, eikä kenenkään tarvitse ujostella sanoa ääneen mitä ajattelee.

– Tunnelma pysyy hyvänä ja rentona, kun nuo vetäjät ovat tuollaisia suupaltteja, Ruuska veistelee.

Ruuska ja Kaurila harjoittelevat molemmat pääkaupunkiseudulla Haimakaisen valmennuksessa. Kaksikon mukaan leirit maustavat ja täydentävät arkista harjoittelua.

– On hienoa tutustua toisiin heittäjiin ja oppia samalla näkemään millaisia erilaisia heittotyylejä ja oppia niistä, Ruuska sanoo.

Kaurila on samoilla linjoilla.

– Tykkään, kun pääsee treenaamaan toisten kanssa. Harjoittelen yleensä yksin. Minusta Tuomaksella on hyvä näkemys keihäänheitosta, Kaurila kiittelee.

Kannonkoskelta Espooseen muuttaneella Ruuskalla, 19, on takana kaksi takkuista kilpailukautta. Jälkimmäistä kiusasi se, että huhtikuusta heinäkuuhun hän paiski niin uutterasti töitä, ettei harjoittelulle jäänyt aikaa.

– Rahaa tarvitaan jos meinaa asua pääkaupunkiseudulla. Olen ollut tallirenkinä, henkilökohtaisena avustajana ja tehnyt hevosten hoitoa, Ruuska luettelee töitään, joiden lisäksi aikaa kuuluu Atlas-hierojakoulussa opiskeluun.

– Jos ensi kesänä pystyisi heittämään tasaisesti yli 45 metrin ja pysyisi terveenä, Ruuska kiteyttää tavoitteitaan.

Kaurila: Tekniikka kuntoon ja 70 metriä rikki

Kaurilan, 20, toiveissa on ;taistella paikasta 22-vuotiaiden EM-joukkueessa ja huuhdella suusta viime kesän jättämä hienoinen pettymyksen maku.

– Viime talvi oli minulle ensimmäinen ehjä harjoituskausi neljään vuoteen. Odotukset kesän suhteen olivat korkealla, mutta heittäminen meni yliyrittämiseksi ja tekniikka alkoi pettää, Kaurila muistelee.

Kaurila teloi kyynärpäänsä kolme vuotta sitten. Se opetti arvostamaan huoltavaa harjoittelua. Keihäsolympiadin leireillä Långin vetämä keskikehotreenit ja huoltava harjoittelu olleet nuorelle heittäjälle erityisen mieluisaa antia.

– Nämä asiat ovat olleet leireillä paljon esillä. Niille on pantu painoa. Olen itse oppinut arvostamaan näitä asioita kyynärpäävamman jälkeen, Kaurila sanoo.

Kaurilan tavoite tulevalla kilpailukaudella on päästä miesten keihäällä yli 70 metrin ja löytää rentoutta heittämiseen.

– Eniten tekemistä on tekniikassa. Heitossa lantio pettää pahasti ja heiton loppu hajoaa, Kaurila sanoo.


keihasolympiadi_lenkilla_pajulahdessa.jpg

Rapsakka talvikeli saatteli keihäsolympileirin nuoret heittäjät maastojuoksulenkille.