Hiki puski pintaan, mutta ilmeet pysyivät iloisina, kun Hertsikan ala-asteen 6C-luokka juoksi, hyppi ja heitti Hese-kisojen kummiurheilijan maratoonari Camilla Richardssonin vetämässä Hese-kisatreenissä. Liikuntatuokion jälkeen Richardsson vastasi oppilaiden kysymyksiin ja avasi ammattiurheilijan eloa.
– Oli hauska ja aika monipuolinen treeni. Paljon tuli tehtyä, 6C:n oppilas Niilo Harju tuumi.
Samaa mieltä oli Sofia Honkaranta:
– Tosi kiva kokemus. Varsinkin viimeinen viestikisa jäi mieleen. Siinä oli jotenkin semmoinen tosi hyvä ryhmähenki, Honkaranta tuumi.
Richardsson on vetänyt vuosien mittaan Hese-kisatreenejä useille luokille. Hertsikan ala-asteen 6C sai häneltä erityiskiitosta aktiivisuudesta, urheilullisuudesta ja hyvästä yhteishengestä.
– Oli todella hauska vetää treenejä, kun luokalla oli hyvä joukkuehenki. Se tuli esiin varsinkin viestissä, ja näkyi siinä, että koko luokka halusi olla kaikessa mukana. Kaikki kokeilivat rohkeasti Hese-kisojen lajeja, vaikka ne eivät välttämättä olleet etukäteen tuttuja, Richardsson sanoi.
”Meillä on kisoissa ihan hyvät mahdollisuudet”
Richardssonin ja häntä avustaneiden Jorma Kemppaisen ja Jade Virolaisen johdolla verryteltiin, venyteltiin ja vähän jumpattiin, ennen kuin sukellettiin Hese-kisalajien pariin: hypättiin pituutta, juostiin, heitettiin hiekkapusseja ja paineltiin kahdesti raikuvat kannustukset poikinut viestikisa.
Hertsikan ala-asteen 6C osallistuu 3-6-luokkalaisille järjestettävään yleisurheilun Hese-kisaan ensimmäistä kertaa. Hesa-kisassa joukkueen muodostaa luokka. Hertsikan 6C aloittaa kilpailun Helsingin Eläintarhan kentällä aluekilpailusta huhtikuun lopussa. Siellä taistellaan paikoista valtakunnalliseen finaaliin.
– Minun mielestä meillä on kisoissa ihan hyvät mahdollisuudet. On hyvä joukkuehenki ja silleen, sanoo Hertta Koponen.
Luuletko, että treenaatte lajeja vielä ennen aluekilpailua?
– Joo, kyllä me varmaan treenataan, vakuuttaa Elias Hurtamo.
Pia Ronkainen: ”Viestikisaa toivottiin myös liikuntatunnille”
Luokanopettaja Pia Ronkainen uskoo, että Hesa-kisatreenin opit näkyvät liikuntatunnilla myös jatkossa.
– Tunnin lopussa tuli jo toiveita, että tehdään näin muillakin tunneilla eli lopetetaanhan liikuntatunnit tulevaisuudessakin viestikisaan, Ronkainen sanoi.
Ulkopuolisen toimijan vetämä liikuntatunti oli mieluinen myös opettajalle.
– Tällainen on lämpimästi tervetullutta. Oppilaista aina osa pohtii sitä, voisiko kilpaurheilu-ura olla vaihtoehto myös omalla kohdalle. Tämä antaa sille pontta. Tästä liikkumisen ilosta nautti ihan jokainen, Ronkainen sanoo.
Kuka oli Richardssonin esikuva nuorena?
Treenin jälkeen luokalla oli mahdollisuus kysyä Richardssonilta kaikenlaista. Monia asioita myös kysyttiin, kuten kuka oli nuoren Richardssonin esikuva?
– Se oli Johanna Lehtinen, joka juoksi silloin esteitä. Hänellä oli tosi hyvä asenne ja hän on todella mukava ihminen, Richardsson totesi Kalevan kisojen kymmenkertaisesta voittajasta ja maajoukkuejuoksijasta.
Richardsson kertoi harrastaneensa nuorena useita lajeja. Luokassa haluttiin tietä mitä lajeja?
– Ainakin uinti, suunnistus, hiihto, voimistelu ja yleisurheilu ovat sellaisia lajeja, joissa olen kisannutkin. Olen joskus kokeillut myös jalkapalloa, mutta jostain syystä joukkuelajit eivät ole ihan se minun juttuni. Minä nautin siitä, kun saa juosta muiden kanssa. Se on tosi kivaa.
Richardsson: ”Juoksen 150 kilometriä viikossa”
Richardsson kertoi harjoittelevansa viikossa 13-14 kertaa ja juoksevansa 150 kilometriä.
– Juoksun ohella minulla on kolme kertaa viikossa punttitreeni, jolloin olen salilla. Punttitreenit eivät ole kovin pitkiä. Siellä on yksi kunnon punttitreeni ja yksi, missä on enemmän keskivartaloa ja yksi ylävartalotreeni. Yritän lisätä ohjelmaan myös vesijuoksutreenin tai talvella hiihtotreenin, koska se on tosi kivaa, Richardsson kertoi.
Urheiluvammoistakin haluttiin tietää. Richardsson kertoi, että jalka, -polvi -ja alaselän vaivat ovat tyypillisiä kestävyysjuoksussa. Hän kertoi myös oppineensa reagoimaan pikkuvaivoihin ajoissa.
– Nuorena olin enemmän sellainen, että jos jalkaan sattui, minä vaan juoksin, kunnes en enää pystynyt. Olen oppinut, ettei se ole paras tapa. Jos nyt tulee joku pieni vamma, pidän heti pari päivää lepoa ja se lähtee yleensä sillä pois. Jos vaan jatkan juoksemista, vaarana on, että vamma pahenee ja voi joutua ottamaan pitkän tauon, Richardsson kertoi.
Kysyttiin myös, miltä Richardssonista tuntuu ennen kisasuoritusta?
– Nuorena tuntui aika pahalta. Jotenkin jännitti tosi paljon. Nykyään kun koko vuosi on tavallaan valmistautumista kisoihin, minulla on ennen kilpailua sellainen olo, että olen tehnyt harjoituksissa niin hyvää työtä kuin olen pystynyt. Ja kisa menee, niin kuin se menee. Olen siis aika rento ennen kisaa, vaikka aina pientä jännitystä tietysti on, Richardsson kertoi.
Luokkaa kiinnosti myös, mitä maratoonari syö, että jaksaa harjoitella?
– Minä yritän syödä terveellistä perusruokaa. Yleensä laitan sitä itse, tyyliin salaatti, hiilihydraatteja kuten riisiä tai pastaa ja lisäksi mukaan joku proteiinin lähde. Syön kolme kertaa päivässä ja lisäksi kaksi tai kolme välipalaa, Richardsson kertoi.
– Kun juoksen paljon, eniten huolettaa se, että tulee syötyä tarpeeksi. Ja kyllä minä joskus syön jäätelöä ja karkkeja. Tärkeintä on syödä aina ensin ja riittävästi kunnon ruokaa.
Entä mitä teet, kun et ole harjoittelemassa tai kilpailemassa?
– Opiskelen. Olen opiskellut jo kymmenen vuotta. Minulla on insinööripaperit ja nyt opiskelen fyssariksi. Minusta se on kiva, että on jotain muutakin kuin juokseminen. Olen yrittänyt olla vuoden niin, etten tee muuta kuin juoksen, mutta se oli vähän tylsää, Richardsson kertoi.
