Seiväshyppääjä Armand Duplantis näkee, että kuuden metrin ylitys on hänelle mahdollinen. Olisiko se mahdollinen jo tiistaina Tampereella alkavissa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa, joihin 18-vuotias junioreiden ME:n haltija lähtee suursuosikkina?
– En sulje pois sellaista mahdollisuutta. Se tosin vaatii minulta melko lähelle täydellistä hyppyä, mutta jos olosuhteet ovat hyvät, yleisö on hyvin mukana, se on mahdollista, Duplantis totesi Tampereella perjantaina.
Ruotsalaiselle seiväshypyn supertähdelle kevät ja kesä ovat olleet mieliinpainuvaa aikaa. Hän on ylittänyt kahdesti junioreiden ME:n 592 ja 593 ja voittanut ensi kertaa urallaan lajin ME-miehen Renaud Lavillenien. Hiljattain hän myös harjoitteli hyvän tovin Lavillenien kanssa Ranskassa.
– Se oli hieno pönkkä itseluottamukselle, Duplantis muistelee Timanttiliigan Eugenen kilpailua, jossa hän oli toinen ja kukisti ensi kertaa poikavuosien idolinsa Lavillenien.
– Tuntuu, että kaikki on tapahtunut nopeasti. Ensin sitä katsoo videolta Lavillenien hyppyjä ja pitää häntä idolinaan. Sitten voitin hänet Eugenessa ja uudelleen Montreuilissa ja Pariisissa. Nyt huomaan, että pystyn kilpailemaan hänen kanssaan, Duplantis sanoo.
– Treenasin hänen kanssaan nyt toista kertaa. Ensimmäinen kerta kesti vain muutaman päivän, mutta nyt olin hänen kanssa kaksi viikkoa. Hänellä on Clermont-Ferrandissa, Rankassa todella upeat harjoituspaikat. Opin kaikesta mitä hän teki.
,
Punttitreenit eivät kiinnosta
Kuluvan kesän mittaan Duplantis on joutunut muistuttamaan itselleen, ettei ole enää ”se nuori poika, joka pystyy kilpailemaan maailman huippujen kanssa”, vaan saman tason hyppääjä kuin kovimmat kilpakumppaninsa.
– Se tuntuu vieläkin ihan hullulta, että pystyn kilpailemaan näiden (Sam) Kendricksien, Lavillenienin ja muiden kanssa, Duplantis myöntää.
Harjoittelussan Duplantis on tehostanut voimaharjoittelua ja se on tuonut tulosta.
– Hyppäsin hallikaudella vähemmän kuin viime vuonna ja keskityin sitten hankkimaan voimaa ja nopeutta, että jaksan koko Euroopan kisaturneen. Nyt on ollut vahva ja nopea olo. Kesästä on tulossa hyvä, Duplantis sanoo.
– Punttitreenit eivät minua kiinnosta, mutta pitää uhrautua, koska voimaa ja nopeutta tarvitaan. Ei ole hienompaa tunnetta kuin hypätä oma ennätys ja ylipäätään korkealta. Sen eteen pitää uhrautua ja tehdä myös asioita, joita ei niin paljon haluaisi tehdä.
Seiväshypystä puhutaan päivällispöydässä
Duplantisin harjoittelusta vastaavat hänen äitinsä Helena Duplantis (o.s. Hedlund), joka on ex-lentopalloilija ja seitsenottelija sekä isä Greg, joka on aikanaan 580 taivuttanut seiväshyppääjä.
Äiti vastaa poikansa fysiikkavalmennuksesta ja isä tekniikasta.
– Äiti treenaa minua joka päivä ja isä noin kerran tai kaksi viikossa vuodenajasta riippuen. Se toimii aika hyvin. Tasapaino valmennuksen ja perheenä olemisen välillä on löytynyt. Tosin isä ja minä rakastamme seiväshyppyä, joten jos keskustelu siitä jatkuu päivällispöydässä, sille ei voi mitään.
Vaikka Duplantis on ollut lajin junioritähti, harjoittelussa on edetty maltilla.
– Isä ei halunnut aloittaa kovempaa harjoittelua ennen kuin minun pituuskasvu loppui. Olin nuorempana aika lyhyt ja kun sitten kasvoin, kaikki nivelet olivat kipeinä. Kovempi treeni alkoi siksi vasta kaksi vuotta sitten, Duplantis sanoo.
– Luulen, että minun harjoitteluni on vielä aika kevyttä verrattuna moneen muuhun, joka hyppäävät samoja korkeuksia. Olen vielä raakile.
,
,
Isän ennätyksen rikkomista edellsi aikakoe
Jos ME-mies Lavillenien voittaminen on jäänyt Duplantisin mieleen, hän muistaa väkevästi myös kuinka rikkoi 17-vuotiaana isänsä ennätyksen ylitettyään viime vuonna New Yorkissa hallikisoissa 582.
– Se oli erityinen hetki. Sitä edelsi aikakoe, jossa minun piti 30 minuutissa hypätä niin monta kertaa 550 kuin mahdollista. Onnistuin kymmenessä kaikkiaan yhdestoista yrityksestä. Sen jälkeen tiesin, että 580 menee seuraavassa kilpailussa, Duplantis sanoo.
Omia vahvuuksiaan Duplantis ei kauan mieti.
– Seiväshypyssä pitää liikkua nopeasti ja kyetä lataamaan paljon energiaa seipääseen. Kyse on kehonhallinnasta. Kaikki tapahtuu nopeasti, joten kehon täytyy tietää miten toimia. Minä aloitin hyppäämisen 4-vuotiaana ja se on etuni. Takana on niin monta vuotta hyppäämistä, Duplantis sanoo.
Duplantisin silmissä Lavillenie on lajin kaikkien aikojen ykkönen. Ruotsalainen hyppää itsekin samantyyppisellä tekniikalla, vaikka muistuttaa, että seiväshypyssä voi menestyä kovin monella eri tyylillä.
– Minun tyylini on enemmän ranskalainen, sellainen kuin Lavilleniellä, mutta esimerkiksi Sam Kendricks hyppää matalalla otteella ja hyödyntää voimistelumaista tapaa liikkua. Shawn Barberilla taas on erittäin korkea ote ja Lavillenie on lyhyempi kuin muut. Ei ole yhtä oikeaa tapaa hypätä.
Liput, aikataulut ja faktat nuorten MM-kisoista Tampereella