Mikä onkaan sen hienompi tunne kuin se, että urheilija saa taistella urheilukentällä legendaarisen Suomi-Ruotsi -maaottelun joukkuehengessä sinivalkoinen asu päällään.
Tai kun pieni lapsi pääsee Ruotsi-ottelun katsomossa kokemaan ensimmäistä kertaa elämässään ison stadionin huikean urheilufiiliksen. Se muisto voi kantaa vuosia.
Sinivalkoinen ja sinikeltainen, tasavalta ja kuningaskunta, Suomi ja Ruotsi, ovat kilpailleet yleisurheilumaaotteluissa jo yli sadan vuoden ajan. Tuo uskomattoman hieno perinne jatkuu yhä.
Moukarinheiton EM-kultamitalisti ja SE-mies Olli-Pekka Karjalainen on ollut mukana aikuisten Ruotsi-ottelussa urheilijana 15 kertaa. Hän on poistunut stadionilta 13 kertaa kisan voittajana.
– Tuloksilla ei muuten ole väliä, kunhan päihittää kolme ruotsalaista. Se on aidosti joukkuekisa, sanoo Kuortaneen Urheiluopiston rehtorina sekä valmennuskeskuksen johtajana nykyään toimiva Karjalainen.
Töysästä lähtöisin oleva moukarimies toimi jokusen kerran myös maajoukkueen kapteenistossa. Vuodelta 2008 on jäänyt välähdyksenomaisesti mieleen muisto, jolloin hänet heitettiin perinteisesti kapteenina vesiesteeseen uimareissulle.
– Se oli enemmän sitä Tommin (Evilä) kapteenin aikakautta, mutta vuonna 2008 hän oli poissa ja minä olin kapteenina. Miehet voittivat ja pääsin sitten Helsingin olympiastadionin vesiesteeseen uimaan, muistelee Karjalainen.
”Tärkeintä ei ole voitto vaan kolmoisvoitto”
Ainakin menneinä vuosina maaottelun perinteinen slougan kuului: ”Tärkeintä ei ole voitto, vaan kolmoisvoitto”.
Niitä kolmoisvoittoja miesten moukarinheitossa Karjalaisen johdolla tuli 15 vuoden aikana peräti neljä kappaletta. Hopeatilalla näissä kolmoisvoitoissa oli aina David Söderberg ja kolmossijan niissä nappasivat Jarkko Paljakka kahdesti, sekä Lasse Luotonen ja Tuomas Seppänen.
Kun Karjalaista pyytää sanomaan terveisiä nuoremmille nykysukupolven maaotteluedustajille, hän murjaisee seuraavaa:
– Parempi ettei rupea liikaa täältä setä-osastolta neuvomaan, mutta kannattaa ottaa ilo irti kisasta ja siitä tunnelmasta kisan jälkeen, sekä muistaa kannustaa muita.
Kun kisakatsomo on täynnä, kuten se Helsingissä 2000-luvun alkupuolella monesti oli, niin tunnelma on huikea.
– Siitä tunnelmasta kannattaa nauttia. Ne on niitä hetkiä mitkä jää mieleen. Hotellille ei kannata olla liian kiire. Tasaista arkea on tarjolla ihan riittämiin.
Sata vuotta ja tuhansia erilaisia maaottelutarinoita
Seuraavaksi historia kääntää lehteä, sillä maaottelun uudella sataluvulla aletaan kivuta ylöspäin. Ensi syksynä Helsingin olympiastadionilla, on kulunut jo 101 vuotta siitä kun Suomi ja Ruotsi ottivat ensi kertaa mittaa toisistaan.
Nuo menneet sata vuotta ovat luoneet tuhansia erilaisia maaottelutarinoita, niin urheilijoille, katsojille kuin toimitsijoillekin. Kentällä on nähty unohtumattomia taisteluita ja katsomoissa on koettu piinaavaa jännitystä.
Ensimmäinen Suomen ja Ruotsin välinen yleisurheilumaaottelu järjestettiin syyskuussa vuonna 1925, Helsingissä Eläintarhan urheilukentällä, jossa oli paikalla noin 21 000 katsojaa.
Aluksi maaotteluissa kilpailivat vain miehet ja maaotteluita järjestettiin vain joka toinen vuosi. Sotavuosina väliin tuli useamman vuoden tauko. Vuonna 1945 alkoi vakiintua käytäntö jokavuotisesta maaottelusta, muutamalla poikkeuksella.
Vuonna 1951 myös naiset alkoivat kilpailla maaotteluissa. Tosin vasta vuonna 1964 naiset kilpailivat miesten kanssa samalla kentällä. Sitä ennen he kilpailivat eri paikkakunnalla. Nuorten maaottelut alkoivat vuonna 1970.
”Se on hieno kunnia päästä edustamaan maataan”
Silja Kososen laji on sama kuin Olli-Pekka Karjalaisella, eli moukarinheitto. Suomen moukarinaiset ovatkin viime vuosina tahkonneet kovaa tulosta.
Tilastopajan tilastot kertovat että Kosonen on ottanut maaottelussa kaksi voittoa. Helsingin olympiastadionilla hän ei ole kuitenkaan vielä maaotteluvoittoa napannut.
– No siellä voisin vihdoin voittaa. Tampereella voitin ja Ruotsissa olen tainnut kerran voittaa, mutta Ruotsi-ottelu ei ole ollut itselle se tuloksellisesti ihan paras kisa.
Hyviä muistoja on silti kertynyt heittäjän kassin pohjalle. Yksi mieleenpainuvimmista maaotteluista hänelle oli vuoden 2019 maaottelu, jolloin Kosonen urheili viimeistä vuotta nuorten joukkueessa.
– Paljon hyviä muistoja on toki aikuisten Ruotsi-otteluistakin, miettii Kosonen ja muistelee kuinka maaottelureissulla Ruotsissa Suvi (Niiranen) värjäsi Kristan (Tervo) hiukset.
Kosonen pitää hienona, että maaottelun konseptia on jatkettu jo pitkään.
– Se on hieno kokemus erityisesti niille urheilijoille, jotka eivät ole vielä päässeet arvokisatasolle. Se on tosi hieno kunnia päästä edustamaan maataan ja saada ensimmäinen kokemus maajoukkuevaatteissa, sanoo moninkertainen arvokisaurheilija Kosonen.
Nimmareiden jakamisessa meni tunti
Seiväshyppääjä Elina Lampela on ollut mukana aikuisten Ruotsi-ottelussa kahdeksan kertaa ja napannut voiton neljästi.
– Kyllä se Ruotsi-ottelu on aina yksi kohokohta ja sitä odottaa. Kun normaalisti tämä laji on yksilöjuttu, niin siellä tulee sellainen joukkuefiilis.
Tämän vuoden maaottelukaupunki on Lampelalle mieluinen pitopaikka.
– Tietenkin on aina hieno hypätä Helsingin olympiastadionilla, sanoo Lampela.
Taika Koilahti
Finland
Pituushyppääjä Taika Koilahti on ollut Ruotsi-ottelussa mukana viidesti ja voittanut kerran.
– Totta kai se on tärkeä kisa ja se on kiva kauden lopetus. On se sitten Tukholmassa tai Helsingissä, niin se on aina upeata, sanoo Koilahti.
Koilahden yksi parhaimmista maaottelumuistoista on vuodelta 2024, kun Ruotsi-ottelu oli Helsingin olympiastadionilla.
– Minun oma kisani ei mennyt mitenkään kauhean hyvin, mutta lähdettiin sitten kunniakierrokselle ja siellä oli katsomot aika täynnä.
Katsomossa oli sankoin joukoin nuoria urheilijoita, jotka olivat tulleet paikalle seuraottelufinaalista. He heittelivät radalle paitoja, kenkiä sekä lippiksiä, joihin he halusivat pituushyppääjien nimikirjoituksia.
– Meillä meni yli tunti tehdä se kierros. Välillä siellä tuli ratalajeja ja jouduimme hetkeksi menemään pois radalta, mutta me vain jatkoimme nimmareiden kirjoittamista. kertaa Koilahti unohtumatonta kokemustaan.
Petri Hänninen
