Toimiva lähtö on pikajuoksijalle onnistumisen edellytys. Onko lähtö pıkajuoksijalle ystävä vai vihollinen, Lotta Kemppinen?
– Riippuu päivästä, Kemppinen hymyilee Monte Gordon harjoitusleirillä palautellessaan lähtötreenistä.
– Sanotaan, että huono lähtö on minulla jo parempi kuin mitä se on ollut. Mutta maksimaalinen lähtö ilman vastusta vaihtelee edelleen, mutta se vaihtelee kaikilla.
Kun lähtöjä tehdään harjoituksissa vastuksen kanssa, se sujuu Kemppisen mukaan todella hyvin, mutta normilähdössä on hiottavaa.
– Nyt osassa viimeisen harjoituksen lähtöjä minä tavallaan ”ylisaksasin”, eli juoksin hyvin, jos olisi pitänyt lähteä ylämäkeen. Työnnän silloin startissa lantion liian ylös, ja nousen skidisti liian korkeaan kulmaan, ja sitten tavallaan polkaisen tyhjää, Kemppinen kuvailee haastetta.
– Lähtökulmaa pitää saada pikkuisen alas niin, että kun saan jalan startissa eteen, pystyn polkaisemaan sen aktiivisemmin alas. Minulle tyypillistä on jäädä siinä vähän odottamaan. Siinä pitää olla riittävän matalassa kulmassa, jotta on jotain, mitä vasten pystyt askeleen työntämään.
Lähtö hetkellisesti räjäytettiin ja tehtiin kokeiluja
Lähdön merkitys korostuu mitä lyhyemmillä matkoilla kilpaillaan. Kemppinen sivusi talvella omaa 60 metrin SE-aikaansa 7,16, mikä edellyttää, että lähtö on jiirissä. Sitä tarvitaan myös kesällä, kun Kemppinen hakee tavoitteenaan olevaa 11,0-alkuista 100 metrin aikaa.
Lähtöä Kemppinen on hionut valmentajiensa Mervi Brandenburgin ja Mikael Ylöstalon kanssa koko ajan ja työ jatkuu.
– Lähtöön tehtiin pieniä muutoksia hallikaudelle ja hallikauden jälkeen se hetkellisesti räjäytettiin, eli me kokeiltiin eri asetuksia ja katsottiin, että onko siellä vielä joku asia mikä olisi mahdollisesti on parempi, Kemppinen kertoo.
– Lähdössä on vielä sekin, että kun ominaisuudet kehittyvät, lähdön pitäisi kehittyä siinä mukana. Ne samat asetukset eivät välttämättä toimi joka kausi. Se riippuu siitä, mitkä ovat valmiudet tehdä lähtö.
Kemppinen yhdisti valmentajiensa näkemykset
Kemppinen kokee, että nyt koossa on toimiva kokonaisuus.
– Me katsottiin, että minun mittasuhteillani lähtö näyttää tosi nätiltä, jos olen kaukana viivasta, mutta sillä lailla en saa siihen mitään painetta. Sitten katsottiin, että kun telineiden takaplokki on 68 senttiä viivasta, saan pidettyä takajalan kivassa kulmassa. Etuplokki taas on 43–44 senttiä viivasta, eli aika lähellä, Kemppinen kertoo.
– Kun minulla on pitkät jalat ja lyhyt selkä, pystyn noilla asetuksilla hakemaan tosi etukenon asennon.
Kokonaisuus syntyi Kemppisen mukaan valmentajien näkemykset yhdistämällä.
– Se on Merviltä, että takajalka on riittävän lähellä. Micke taas haluaisi, että olisin vähän kauempana viivasta, että saan paremmat paineet. Sitten tehtiin niin, että toin etuplokkia vähän kauemmas kuin mitä se aiemmin oli. Nyt takaplokki vähän niin kuin Merviltä ja etublokki Mickeltä, Kemppinen hymyilee.
– Tässä on se etu, kun on kaksi valmentajaa. On kaksi mielipidettä, jotka tähtäävät siihen, että lähtö olisi mahdollisimman tehokas. Sitten minä hain niistä sen mikä minusta tuntui siltä, että pääsen hyvin liikkeelle.
– Ja tähän liittyy myös se, että tykkään tehdä punttiliikkeet korkeilta kulmilta, joten pyritään siihen, että pääsen tekemään lähdön samoilta kulmilta, koska olen siinä parhaimmillani.
Juoksu hioutuu napakan voimaharjoittelun ohessa
Kemppinen kertoo, että juoksun kokonaisuus on pikkuhiljaa hioutumassa, vaikka Monte Gordon leirillä hän juoksee vielä kovan voimaharjoittelun lomassa.
– Se näyttää nyt aika hyvältä, mutta sen huomaan, kun koko leiri on tehty kovaa voimaa ja sitten juostaan kovaa myötätuuleen, niin jalka ei vielä napauta riittävän nopeasti takaisin radasta, ja lantio on ihan skidisti kipillä. Se voisi olla millin ja kaksi pystympänä, että sieltä pääsisi heittämään jalan oikein piiskana rataan.
– Muuten juoksu tuntuu tosi hyvältä. Mervikin sitä sanoi, että jos ei oltaisi täällä lämpimässä, juoksu olisi varmaan aika paljon tahmeampaa. Eli aika hyvin olen pystynyt juoksemaan, vaikka harjoittelussa on kovaa voimaa koko ajan mukana.
Numerolapun Kemppinen kiinnittää kilpailuasuun ensi kertaa parin viikon päästä, kun naisten 4 x 100 metrin viestijoukkue kilpailee Belgiassa. Silloin ohjelmassa voi olla myös henkilökohtainen 100 metrin startti.
